Srirachan rantautuminen ja lantturanskikset

Olen vähän hitaasti lämpeävää sorttia. Seuraan kaiket päivät blogeja, instoja, twittereitä ja kaikkea muuta mahdollista ruoka-aiheista sosiaalista mediaa. Olen siis hyvästi kartalla erinäisistä ruoka-aiheisista buumeista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin jotenkin erityisen trendikäs kokki. Olen nimittäin usein ihan äärimmäisen hidas siirtämään hittiraaka-aineet ja kohureseptit käytäntöön omassa keittiössäni.

Jokin aika sitten (öö, vuosi?) joka paikassa hehkutettiin sriracha-kastiketta. Seurasin hehkutusta mielenkiinnolla ja ajattelin, että juu, täytyykin testata. Mietin, että mitähän erinomaista siinä chilikastikkeessa oikein sitten on. Että kyllä sen täytyykin varmaan olla tosi hyvää, kun kerta kaikki siitä horisevat. Ja sitten unohdin koko soosin.

Kunnes työkaverini oli eräänä aamuna läsäyttänyt työpöydälläni pullollisen tuota ihmeainetta. Antoi vinkiksi panna sitä hampurilaisen väliin. Menin kotiin eikä tehnyt yhtään mieli hampurilaisia. Sen sijaan teki mieli ranskalaisia. Kaapissa oli lanttu, joten viipaloin sen uunipellille. Kaapissa oli myös majoneesia. Maustoin majoneesin thaimaalaisella ihmesoosilla ja silppusin sekaan vielä aimoannoksen korianteria.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että tuli vähän jumalattoman hyvä iltapala. Majoneesin seassa srirachan monisäikeinen maku pääsi hienosti esiin, ja korianteri soveltui makumaailmaan ihan erityisen hyvin. Lantturanuja olisi saanut olla ihan loputtomasti, olisin voinut jatkaa syömistä aamuun asti.

Onneksi löysin vihdoin srirachan äärelle. Kommenttiboksiin parhaat vinkit tuolle punaiselle ihmesoosille!

Lantturanskikset ja korianteri-srirachamajoneesi
(kahdelle naposteltavaksi)

1 iso lanttu tai 2 pientä
loraus oliiviöljyä
savupaprikajauhetta
chilijauhetta
hyvää suolaa

2 dl majoneesia (tiedän, aika paljon, mutta jokainen ranskis on tarkoitus dipata vähintään kahdesti!)
n. 2 tl (tai maun mukaan, on aika tulista) sriracha-kastiketta
puoli puskaa korianteria

Leikkaa lanttu kuorineen päivineen ranskisten muotoisiksi suikaleiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Pane lantturanut kulhoon, kaada päälle vähän öljyä ja lisää mausteet. Sekoita. Levitä uunipellille niin, etteivät ole päällekkäin. Paista uunissa aika pitkään, noin 30 minuuttia, testaa kypsyyttä haarukalla.

Sekoita majoneesin joukkoon sriracha ja korianteri. Maista ja lisää soosia tarvittaessa.

Dippaile menemään.

Lauantain sipsit ja dipit

Tämä postaus on tehty siltä varalta, että joku ei ole vielä maistanut sensaatiomaisia lehtikaalisipsejä. Muistelisin tehneeni niitä ensimmäisen kerran joskus vuosi sitten, kun pulpahtelivat vastaan netin joka kolkassa. Olin kyllä aika skeptinen, mutta onneksi turhaan: sipsukat ovat kaiken hehkutuksensa ansainneet. Paahtunut, rapea lehtikaali on todella koukuttavaa. Kaalin maku sopii sipsihommiin tosi hyvin.

Maustan lehtikaalisipsit aina vain oliiviöljyllä ja hyvällä suolalla, himalajalaisella tai atlantilaisella esimerkiksi. Vähillä mausteilla kaalin paahteinen maku pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Sipsihommissa ylipäätään on sen parempi, mitä vähäisempi on mausteiden määrä. Mutta yksi juttu on selvennettävä: perinteiset pottusipsit eivät ole mitään ilman dippiä.

Kaupan dippisoosipussit nyt ovat mitä ovat, ja kyllähän niitäkin on tullut runsain mitoin nautittua. Olen kuitenkin usein raapinut jääkaapin aineksista kasaan itsetehdyn sipsidipin, ei laisinkaan vaikeaa. Tällä kertaa dippailin vihannestikkujen lisäksi myös lehtikaalisipsejä. Ei hullumpaa.

Sipsiä ja dippiä lauantaihinne, olkaa hyvät.

Lehtikaalisipsit
(pellillinen)

1 pussi lehtikaalia (eli noin neljä "oksaa")
oliiviöljyä
suolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese lehtikaali ja irrota lehdet paksusta keskiruodista. Revi lehdistä suupalan kokoisia palasia ja laita ne kulhoon. Kaada päälle öljyä ja reilusti suolaa, sekoita. Levitä lehdet uunipellille ja paista n. 10 minuuttia tai sen verran, että lehdet saavat hieman väriä. Kaali palaa helposti, joten tarkkaile uunia koko ajan.

Sipsidippi

purkki kermaviiliä tai 2 dl turkkijogurttia
ketsuppia
dijon-sinappia
valkosipulia (itse käytin pelkkää valkosipulia sisältävää jauhetta)
chilijauhetta
(savu)paprikajauhetta
pikkuloraus valkoviinietikkaa
mustapippuria
hunajaa
suolaa

Sekoita dipin ainekset keskenään. Oikeat määrät löydät vain maistelemalla. Omaan dippiini ketsuppia tulee aika reilusti, huomaa hyvin miten makeita monet kaupan dipit ovat. Sekoita ja anna maustua tovi jääkaapissa. Nauti vihannesten, lehtikaalisipsien tai pottusipsien kanssa.

Avokadon joulu

Tänä vuonna joulupöydät notkuvat sekä tutuksi tulleita herkkuja että uusia tuttavuuksia. Aatosta päätimme tehdä mahdollisimman rennon, pelaamiselle, lukemiselle ja saunomiselle pyhitetyn tervetulleen lepopäivän.

Totesimme, että mikäli täydellinen rentous halutaan saavuttaa, ei jouluaattona oikeastaan pidä riisipuuron valmistusta lukuunottamatta viihtyä keittiössä kovinkaan paljoa. Päätimme, että perinteisen puuroaamiaisen jälkeen ei pöydässä lämmintä ruokaa nähdä, vaan lounaan, päivällisen ja iltapalan virkaa toimittavat erilaiset kylmänä tarjoiltavat isommat ja pienemmän naposteltavat.

Pöydässä tulee olemaan piparjuuri-lohirullia (maailman helpoin juttu: kylmäsavulohiviipaleiden väliin sivellään reilusti piparjuurituorejuustoa, rullataan, pannaan pakkaseen, otetaan pois hetki ennen tarjoilua), parmesaanikeksejä (loppuivat viime vuonna ihan kesken, tein tällä kertaa tuplana), yrttisiä parmesaanilastuja Kermaperseen tapaan (syntisiä, tulevat varmasti loppumaan kesken), marinoituja punajuuria aurajuustolla, toistaiseksi tuntematonta jouluista salaattia, feta-lihapullia, aurajuusto-päärynäpiirasta, pasteijoita rahka-voitaikinasta, erilaisia sillisoosseja ja saaristolaisleipää. Ainakin. Ja juustoja. Ja puolukkajäädykettä kinuskikastikkeella. Ja omena-inkivääriglögiä, jonka ohjeen kirjaan tänne myöhemmin.

Joulupäivänä syödään gulassia ja pannacottaa, tapaninpäivänä punajuuri-vuohenjuustokeittoa ja alkuruoaksi uusinta suosikkiani, jota voisin syödä joka päivä, aamusta iltaan. Avokadoa lohella, avot, en tiedä parempaa!

Olen ostanut itselleni joululahjaksi pullon alsacelaista rieslingiä. Jos vaikka pukki ei tuokaan mitään muuta, olen tyytyväinen.

Lokoisaa joulua!

Lohitäytteiset avokadot

(neljälle, mukaelma täältä)

2 avokadoa

200 g ranskankermaa

n. 1-2 rkl majoneesia

100 g kylmäsavulohta

ruohosipulia

tilliä

mustapippuria

sitruunamehua

hippunen raakaruokosokeria

(merisuolaa)

Halkaise avokadot. Poista kivi. Pilko lohi pieniksi. Sekoita lohi ranskankerman ja majoneesin kanssa. Mausta, maista, mausta lisää. Sekoita, lusikoi avokadon kuoppiin, koristele ruohosipulisilpulla ja sitruunalla. Tarjoile heti.

Kun omenoista tuli toffeeta.

Siltä varalta, että jonkun muukin on saanut hyppysiinsä kilokaupalla puusta vasta pudonneita omenoita, ajattelin, että on parempi jakaa kanssanne pari reseptiä.

Ensimmäisen resepteistä, uunissa paistettu omenahillo on parissa päivässä muodostunut kaveripiirissäni varsinaiseksi hitiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele, kun juuri valmistunutta tököttiä kävin maistamaan.

Uunissa omenoihin hiipii ihana toffeinen maku. Ei varmaan tarvitse edes yrittää kuvailla, miten hyvää.

Muokkasin alkuperäistä reseptiä (löytyy täältä, alkuperäinen ohje Radio Suomesta) sen verran, että puolitin koko roskan. Lisäksi vähensin sokerin määrää aika roimasti, sillä käyttämäni omenat olivat makeahkoa lajiketta, ja hillot menivät pakkaseen, joten niiden ei tarvitse säilyä sokerin avulla. Valkoisen sokerin sijasta käytin sekä intiaanisokeria että ruokosokeria. Luomua koko setti.

Jos vaan kalusto antaa myöden, suosittelen tekemään sörsseliä alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, sillä valmista tavaraa tulee puolikkaalla annoksella aika vähän.

Hillo pääsi pähkinöiden ja kreikkalaisen jogurtin seuraksi neilikkapöytään.

Toffeeomenahillo

(kolme pientä pakasterasiallista)

kulhollinen pestyjä luomuomenoita (en osaa arvioida määrää paremmin, mutta viiden litran kattila tuli omenista täyteen)

n. 1 dl sokeria (luomuruokosokeria ja luomuintiaanisokeria esimerkiksi)

n. 3 dl vettä (tarpeen mukaan lisää)

Pese ja pilko omenat noin neljään osaan. Kippaa ne kattilaan ja lorauta vesi perään. Keitä omenoita noin 15 minuuttia niin, että ne pehmenevät. Surata omenat soseeksi, lisää sokeri. Maista ja lisää sokeria, jos on tarpeen. Jos käytössäsi on varmasti uuninkestävä kattila tai pata, pane se suoraan 225-asteiseen uuniin. Voit myös kipata soseen esimerkiksi kahteen uunivuokaan ja kypsentää niissä.

(Kannattaa ehkä kuitenkin välttää sitä kaikkein kalleinta ja hienointa uunivuokaa, sillä sokerinen sose jämähtää vuoan reunoihin aika huolella kiinni, enkä ole vielä selvittänyt, lähteekö se kunnolla irti.)

Sekoita sosetta välillä. Voit myös maistaa sitä - kun sose alkaa maistua hieman toffeemaiselta, alkaa se olla valmista. Itse annoin soseen olla uunissa noin kaksi tuntia, vähempikin olisi ehkä riittänyt. Ohjeen mukaan valmis hillo on kullankeltaista, mikä pätee luultavasti ainoastaan silloin, kun käytössä on valkoinen sokeri.

Toinen tänään rukaamistani hilloista olikin sitten luumuisampi. Sen keksin omasta päästäni, eikä reseptissä oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Hyvää se kuitenkin oli.

Luumut ovat siitä jännittäviä, että vaikka puusta napattuina maistuvat hirvittävän makeilta, muuttuvat leivonnaissa ja hilloissa vähän kirpeiksi. Sopii minulle, pidän kirpeästä.

Sitruunainen luumuhillo

(viisi pientä pakasterasiallista)

kulhollinen keltaisia pihapuun luumuja

n. 5 omenaa

1 sitruuna

vettä

luomukanelia

maun mukaan intiaanisokeria

Pese ja pilko luumut ja omenat. Kaada ne kattilaan ja pohjalle vähän vettä. Anna kiehua hiljaisella teholla. Kun seos alkaa soseutua, lisää kaneli ja raastettu, hyvin pesty sitruunan kuori. Purista sekaan sitruunan mehut ja lisää sokeria, maistele. Anna muhia hiljalleen pehmeäksi. Soseuta koko hoito sauvasekoittimella, anna jäähtyä ja paketoi pakkaseen.

Luumuhillosta minulla ei ole kuvaa, mutta voin vakuuttaa, että se näyttää yhtä rumalta kuin edeltäjänsäkin.

Smuutti huuleen

Vihermoothiekreiseys leviää ympärilläni kulovalkean tavoin. Itselläni on tapana seurata kaikenlaisia uusia terveystouhuja tovi sivusta ja toki silkasta periaatteesta kapinoida vastaan. Vihersmoothietouhuja vierestä seuratessani epäilin, ettei pelkistä kasviksista koostuva aamiaislitku voi mitenkään pitää nälkää yhtä pitkään kuin normaalisti aamuisin vetämäni varsin proteiinipitoiset setit.

Myös viherliejujen makuun liittyvät asiat askarruttivat, sillä en kuulu siihen jengiin, joka syö erinäisiä, ikävän makuisia asioita pelkästään siksi, että ne ovat terveellisiä.

Lopulta sitten kuitenkin kävi niin, että uteliaisuus voitti ylpeyden ja peräkammarin mummo ryhtyi vihersmuuttihommiin. Ensimmäinen kokemus oli tyypillinen: paiskasin tehosekoittimeen lähes kaikkea kaapeista löytyvää ja sain aikaiseksi turhankin moniulotteista sörsseliä.

Toinen erä olikin sitten huomattavasti parempi. Joukkoon päätyi banaania, tammenlehtisalaattia, punaisia viinimarjoja ja hampunsiemeniä. Tietty vähän vettä myös. Sitruunamehun unohdin.

Lopputulos: hyvää. Pitää nälän. Helppoa. Todella rumannäköistä. Banaanin ja marjojen yhteensulautuma pitää huolen siitä, että smuutti näyttää kertaalleen syödyltä. Maun kannalta bansku tuntuu kuitenkin varsinkin aloittelijan näkökulmasta aika ehdottomalta, antaa täyteläisyyttä ja makeutta. Salaatti ei maistu ollenkaan, kuten eivät hampunsiemenetkään, jotka tuovat litkuun rutkasti proteiinia. Jos lisätäyttävyyttä halajaa, voi sekaan lorauttaa vähän kookosöljyä.

Luulen, että vihersmuutit ovat tulleet tehosekoittimeeni jäädäkseen. Seuraava askel saattaa olla banaanin pois jättäminen ja koviin aineisiin (maca, selleri, pihalta poimitut voikukanlehdet...) siirtyminen. Kuumimmat smuuttivinkit kommenttiboksiin!


Aloittelijan vihersmuutti

1 banaani
kourallinen punaviinimarjoja
kourallinen tammenlehtisalaattia
reilu ruokalusikallinen hampunsiemeniä
loraus vettä
loraus tuoretta sitruunamehua
(kookosöljyä)

Blendaa koko roska sekaisin, asetu lootus-asentoon, pane allaoleva video pyörimään ja hulauta kurkkuun.

Kebabia, falafelia ja kaipuuta Budapestiin

Itse tehty kebab on killunut kirjanmerkeissä jo jonkin aikaa, ja kun sitä eräänä viikonloppuna vihdoin ryhdyin toimeen, päätin samalla tehdä tarjolle kebab-ravintolan koko ruokalistan.

Itse kebabpökäle oli varsin helppo valmistaa, varsinkin, kun omistaa yleiskoneen, jolla vaivata jauhelihataikina tiiviiksi. Maustaminen sen sijaan olikin vaikeampaa, ja kebablastut maistuivat liikaa pippurilta ja liian vähän suolalta. Käytin ensimmäistä kertaa luomumustapippuria, joka osoittautui tavallista mustapippuria paljon tujummaksi. Hyvää se kebab joka tapauksessa oli! Varsinkin lisukkeineen.

Tein kebabille kavereiksi soosit tomaatista ja jogurtista. Itse tehtyjen pitaleipien onnistumis- eli pullistumisprosentti oli minulle ominaiseen tapaan 50, mutta onneksi tein niitä reilun satsin. Kebabin ja soosien lisäksi pitaleivän sisään tuli salaattia, tomaattia ja hummusta. Jälkikäteen ajateltuna sekaan olisi hyvinkin kannattanut viskata sipulia ja kaalisuikaleita, sillä sooseistaan huolimatta kebabtasku olisi ehkä kaivannut vielä lisää makua.

Samoilla tulilla ryhdyin sitten ensimmäistä kertaa falafelin tekoon. Uppopaistamista lukuunottamatta kaikki meni aika nappiin, falaelit olivat hyviä, mehukkaita ja kuitenkin sopivankiinteitä. Amatöörifriteeraajana sain aikaiseksi ainoastaan rasvan sekaan murentuneita palleroita, joiden paistuminen kesti ihan liian kauan (rasva ei ollut tarpeeksi kuumaa, sillä en omista paistolämpömittaria) ja jotka lilluivat ihan liian pienessä määrässä öljyä (loppui kesken, hyvin varauduttu! :D).

Lopputulos, kolme pikkuruiseksi kutistunutta ja superrasvaista kikkaraa eivät juuri falafeleilta näyttäneet, joten lopetin touhun kesken ja paistoin loput pallukat ihan vaan pannulla. Ja hyvältä nekin maistuivat. Friteeraamisen suhteen aion kuitenkin ottaa revanssin, tulihan sentään reikäkauhakin sitä varten hankittua.

Falafelien tekeminen oli kiintoisaa hommaa, sillä hyviä sellaisia on ainakin Turusta aika hankala löytää. Varsinkin sen jälkeen, kun on maistanut maailman parasta falafelia, joka löytyy Budapestistä, Hummus Bar -nimisestä ravintolasta. En ikinä unohda sitä ateriaa! Falafelit olivat täydellisen rapeita pinnaltaan ja uskomattoman herkullisia maultaan. Seuraksi tarjottiin niin ikään parasta ikinä syömääni hummusta. Se oli paksua, täyteläistä ja valkosipulista, ja seassa oli ihania kikhernesattumia. Taivaallista.

Annoskoot olivat massiiviset, mukaan otettu rasiallinen hummusta riitti vielä seuraavalle päivälle saakka. Söimme kumpikin alkuruoat (pienen salaatin ja ison kanapitarullan), pääruoat (falafel-hummuslautasen ja lampaanliha-hummuslautasen) sekä jälkiruoat (baklavat mieheen) että juomat (vettä ja olutta). Koko lysti maksoi yhteensä 19 euroa, mikä tuon tasoisesta ruoasta jopa Unkarin hintatasolla on mielestäni melko uskomatonta.

Ateria oli kummankin mielestä koko reilireissun paras. Ihastuimme Hummus Bariin niin, että menimme sinne syömään seuraavanakin iltana, niin kuin kunnon turistit! Tämän hehkutuksen jälkeen on kai turha sanoa, että suosittelen paikkaa kaikille Budapestin reissaajalle? :D Nettisivut ovat varsin hyvät, kaupungista löytyy kolme Hummus Baria, joista kaksi on kasvisravintoloita. Me osuimme lihaa tarjoavaan raflaan, josta kuitenkin löytyi erittäin runsaasti myös kasvisruokia.

Jaahas, takaisin asiaan? Reseptejä kehiin. Kebab-setin reseptit ovat Voisilmäpelistä, falafelien ohje Olivia-lehdestä. Pitaleipien ohjeen olen kadottanut, ja hummuksen tein ihan perinteisesti kikherneistä, tahinista, valkosipulista, sitruunamehusta, öljystä ja mausteista, mutta lisäsin sekaan pari-kolme ruokalusikallista paksua turkkilaista jogurttia, jolla yritin tavoitella Hummus Barin hummuksen täyteläistä tunnelmaa. Hyvää!

Kebab

400 g naudan paistijauhelihaa

1 ½ tl suolaa

1 tl paprikajauhetta

1 rkl rouhittua mustapippuria (jos käytät luomumustapippuria, vähempikin riittää)

Iske jauheliha ja mausteet yleiskoneeseen. Vaivaa taikinakoukulla niin kauan, kunnes taikina on sileää ja kiinteää. Muotoile taikinasta pötkö, kääri se folioon ja pane 100-asteiseen uuniin noin kolmeksi tunniksi kypsymään. Kun liha on kypsää, leikkaa se ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä. Voit paistaa lastut pannulla öljyssä, jos haluat. Itse unohdin.

Kebab-kastike

1 sipuli

2 tölkkiä tomaattipyrettä (n. 60-70 g)

2 valkosipulinkynttä

1 dl appelsiinimehua

1 rkl sinappia

2 tl valkoviinietikkaa

chilijauhetta maun mukaan

suolaa

mustapippuria

sokeria

3 dl rypsiöljyä

Sekoita kaikki aineet paitsi öljy tehosekoittimessa. Lisää ensin vähän chiliä, suolaa, mustapippuria ja sokeria ja lisää maun mukaan. Kun kaikki aineet ovat sekaisin, pidä tehosekoitin käynnissä ja lisää öljy ohuena nauhana sekaan.

Jugurttikastike

2 dl turkkilaista jugurttia

2-3 valkosipulinkynttä

2 tl kuivattua persiljaa

Silppua valkosipulinkynnet pieniksi. Sekoita kaikki aineet ja anna maustua hetki jääkaapissa.

Ainoa kuva falafeleista on tämä - tuolla jossain ne pyörivät kebabin, salaatin, hummuksen ja paistetun halloumin seassa, seuraavan päivän herkkulautasella.

Falafelit

(noin 30–35 pyörykkää)

4 dl kuivattuja kikherneitä (vaikka ohjeessa toisin käskettiin, käytin valmiiksi liotettuja, pehmeitä kikherneitä)

taikina:

1 pieni sipuli

2 valkosipulin kynttä

3 rkl korppujauhoja

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl ruokasoodaa

1 tl juustokuminaa

2 tl korianterinsiemeniä

1 tl suolaa

1 tl jauhettua mustapippuria

0,5 tl cayennepippuria

1 dl hienonnettua lehtipersiljaa

0,5 dl hienonnettua minttua

2 rkl sitruunamehua

friteeraamiseen:

0,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl seesaminsiemeniä

n. ½ l rypsiöljyä

Jos käytät kuivattuja kikherneitä, kippaa ne kulhoon. Kaada päälle runsaasti kylmää vettä. Liota jääkaapissa yön yli tai 8 tuntia. Siivilöi kikherneet liotusliemestä. Kiehauta puhdas vesi kattilassa ja mausta suolalla. Lisää kikherneet. Keitä 15 minuuttia niin että herneet jäävät vähän raaoiksi. Valuta siivilässä ja jäähdytä.

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet. Mittaa tehosekoittimen kulhoon kikherneet, sipulit, korppujauhot, vehnäjauhot, ruokasooda sekä mausteet ja sitruunamehu. Pyöräytä tasaiseksi taikinaksi, joka on vielä murumaista. Anna levätä jääkaapissa 30–60 minuuttia. Tee taikinasta noin 35 pientä pyörykkää. Sekoita vehnäjauhot ja seesaminsiemenet lautasella. Pyörittele falafelit seoksessa.

Kuumenna öljy valurauta- tai teräskattilassa. Aseta paistolämpömittari öljyyn niin, ettei anturin pää koske pohjaa. Kun öljyn lämpötila on 180 astetta, lisää kattilaan noin 10 pyörykkää kerrallaan. Paista 4–5 minuuttia välillä käännellen. Pidä huoli, ettei öljyn lämpötila nouse yli 190 asteen. Muuten falafelit palavat pinnalta ja jäävät sisältä raaoik-si. Nosta pyörykät talouspaperin päälle lautaselle.

Linssisoppaa ja maailman yksinkertaisin resepti onneen

Jääkaappi täynnä porkkanoita eikä yhtä ainutta porkkanareseptiä mielen päällä. Onneksi Pitkä vihjaisi reseptin, jonka kimppuun kävin tuossa eräänä pakkaspäivänä. Alunperin porkkanaisen linssisopan ohje on peräisin Chocochilistä.

Soppa sai kaappieni antien suomana hieman aasialaisen vivahteen. Kookoskerma toi soppaan täyteläisyyttä ja sopi hyvin yhteen intilaishenkisten mausteiden kera. Inkivääriäkin olis voinut sekaan viskata, jos ois hoksannut.

Keitoksen kaverina vetelin Pitkän artisokkatahnaa, jota oli ihme kyllä jäänyt jäljelle uudenvuoden syömingeistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti on ihan mahtava. Tahnassa kannattaa ehdottomasti käyttää Pirkan auringonkukkaöljyyn säilöttyjä artisokansydämiä, sillä testasin reseptiä myös jonkin toisen valmistajan (oliskohan ollut joku italialainen) vastaavilla, joista tuli aika valju tahna.

Porkkana-linssikeitto

neljälle

voita ja/tai kookosöljyä

1 tl garam masalaa
1 rkl makeaa chilikastiketta

1 tl paprikajauhetta
1 tl sambal oelek-tahnaa
5 pientä porkkanaa
1 punasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 dl punaisia linssejä
kourallinen kirsikkatomaatteja

7 dl vettä
1 luomukasvisliemikuutio

1,5 dl kookoskermaa
mustapippuria
puhdistamatonta luomumerisuolaa
hunajaa

Kuumenna pieni paistinpannu ja paahda siinä muutamaan valkosipulinkynsiä (voit leikata ne muutamaan osaan ennen paahtamista) niin, että ne saavat reilusti väriä. Kuumenna rasva kattilassa. Ripota päälle garam masala ja paprikajauhe, anna makujen irrota. Lisää sitten chilitahna ja -kastike, anna porista hetken.

Heitä sekaan pilkottu sipuli ja paahdetut valkosipulit, kuullota hetki ja lisää viipaloidut porkkanat ja tomaatit. Anna kypsyä, lisää öljyä jos tarpeen. Kaada sekaan vesi, lisää liemikuutio ja huuhdellut linssit. Anna porista hetken verran. Lisää lopuksi mausteet ja kookoskerma.

Artisokkatahna

1 prk artisokansydämiä auringonkukkaöljyssä

1-2 valkosipulinkynttä

Surata sauvasekoittimella sekaisin artisokat, valkosipuli ja osa öljystä. Lisää öljyä, jos haluat tahnasta notkeampaa.

Punajuurta syksyyn!

Pienet suloiset punajuuret hyppäsivät kauppareissulla ostoskoriini ja ulvoivat tahtovansa tulla syödyiksi. Pistelin punajuuret lohkoiksi, lisäsin sekaan yhden suuren mutta lohkotun bataatin, maustoin heidät ja iskin uuniin paistumaan. Sillä aikaa tein pähkinöistä ja valkosipulista juureskavereille kastikkeen ja paistoin lisukkeeksi vielä pienet kimpaleet lohta.

Lautanen oli hetkessä tyhjä. Huh, miten hyvää!

Idea (jälleen) täältä, sovelsin reseptejä hieman.

Punajuurten ja bataatin uuniretki

n. 400 g punajuuria

1 bataatti

oliiviöljyä

rosmariinia

timjamia

luomumerisuolaa

mustapippuria

reilusti chilirouhetta tai -jauhetta

loraus hunajaa

Kuori punajuuret, pese bataatti. Lohko punajuuret suupalan kokoisiksi, bataattipalaset voit jättää vähän suuremmiksi. Sekoita öljy ja mausteet kulhossa, kippaa sekaan juurekset ja pyörittele ne mausteissa. Kaada satsi uunipellille ja paista 225 asteessa reilut puoli tuntia.

Tee sillä aikaa kastike. Murskaa kourallinen cashewpähkinöitä rouheeksi. Kuumenna pannu ja paahda pähkinärouhe kullanruskeaksi, älä käytä öljyä. Sekoita keskenään puoli desiä majoneesia ja puoli desiä paksua luonnonjogurttia. Mausta mössö valkosipulinkynnellä, lirauksella sitruunamehua ja ripauksella raakaruokosokeria. Lisää sekaan pähkinärouhe, merisuolaa ja mustapippuria makusi mukaan.

Tarjoile juurekset kastikkeen ja esimerkiksi paistetun lohen ja tuoreen rucolan kera.

Syysvoi

Voisikohan orastavan syystaudin torjua syömällä kilokaupalla varrasleipää kuorrutettuna tällä?

Valkosipuli-basilikavoi

100 g voita

2 valkosipulinkynttä

kourallinen tuoretta basilikaa

Hienonna valkosipuli ja basilika. Sekoita ne huoneenlämmössä pehmenneeseen voihin. Anna voin maustua jääkaapissa ennen nauttimista.

Herneenverso + vuohenjuusto = leipäkriisi

Viimeisimmän, varsin tasokkaan ruokahaasteen hedelmistä olen testannut vasta yhtä, nimittäin Jytiksen herneenverso-vuohenjuustotäytettä. Siinä vasta tahna!

Järkyttävän hyvää tököttiä, joka ei kovin montaa hetkeä jääkaapissa seissyt. Herkkä herneenverso ja täyteläinen vuohenjuusto ovat aika kova pariskunta, varsinkin leipäpalan päälle siveltynä.

Ainoa harmillinen asia tahnassa on se, että se sopii parhaiten juuri leivän päälle, ja koska en voi kovinkaan usein syödä leipää, en voi myöskään syödä herkkutahnaa. Ellen sitten ryhdy lusikoimaan sitä kitaani sellaisenaan, kiva!

Herneenverso-vuohenjuustotahna

1 ruukku herneenversoja

180g vuohenjuustoa

1 tl kuivattua minttua (oli loppu, mahdoinkohan laittaa tilalle basilikaa?)

0,5 dl vettä

2 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja sokeria

Iske kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta valmiiksi tahnaksi. Voit tehdä saman sauvasekoittimen avulla.

Arkipöperöä ja vappupohdintaa

Vappu lähestyy, mutta vielä muutaman päivän ajan pitää syödä ihan vaan tavallista arkipöperöä. Kirkuvan oranssit bataattipatukat ja ihanan täyteläinen tsatsiki ovat kyllä aika voittamaton pariskunta. Ja helppo. Ja kiva. Ja ihana. Ja niin edelleen.

Vapusta sen verran, että sekä vappuaaton että seuraavan päivän piknikin ruokaisa sisältö on toistaiseksi vähän hajallaan vielä. En ole kovinkaan taitava keksimään tarpeeksi hyviä, takuuvarmasti onnistuvia, tarpeeksi riittoisia ja sopivan monipuolisia juhlatarjottavia! Musta ei siis milloinkaan voisi tulla pitopalvelutätiä.

Harkinnassa tällä hetkellä ovat persikkaiset cup cakesit, parmesaanikeksit, joku ruokaisa mutta ei perunainen salaatti, Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja ainakin Voisilmäpelistä hoksaamani tomaatti-oliivivuokaleipä ja lisäksi jotain suklaista. Juomapuolella kääntynen bellinien ja mojitojen puoleen. Aika epämääräistä siis. Ihan mielelläni kuulisin, mitä kaikkea ihmeellistä kaikki muut aikovat vapuksi pyöräyttää!

Tässä kuitenkin ohje tsatsikille ja bataateille.

Tsatsiki

5 dl paksua luonnonjogurttia (esim. turkkilaista)

puolikas raastettu kurkku

2 kynttä luomuvalkosipulia

1 rkl sitruunamehua

1-2 rkl oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

Raasta kurkku ja purista raasteesta ylimääräinen neste pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna tsatsikin vetäytyä hetki. Toisinaan lisään tsatsikiin vielä kuivattua minttua, mutta tällä kertaa sitä ei kaapista löytynyt.

Uunissa paahdetut bataatit

2 keskikokoista bataattia

reilu puoli desiä oliiviöljyä

reilusti kuivattua rosmariinia

merisuolaa

mustapippuria

Pese bataatit hyvin ja lohko ne viipaleiksi. Asettele ne pellille sievään riviin, lorottele päälle oliiviöljy. Ripottele reilusti mausteita päälle. Paista 200 asteessa ainakin puoli tuntia, ehkä enemmänkin. Omani olisivat saaneet saada enemmän väriä, mutta nälkä oli kova enkä malttanut!

Maaliskuun ruokahaaste vastaanotettu!

Otinpa kerrankin itseäni niskasta kiinni ja tartuin Kädenvääntäjien julkaisemaan maaliskuun ruokahaasteeseen heti siitä luettuani. Haasteen aiheeksi Vääntäjäsiskokset keksivät palsternakan. Kyseinen juures on mielestäni kertakaikkisen herkullinen, mutta silti yllättävän harvinainen vieras keittiössäni, enkä meinannut millään keksiä minkälaisiin palsternakkahommiin alkaisin.

Lopulta sitten sain idean: päätin tehdä palsternakasta röstejä, maustaa ne tuoreella basilikalla ja reilulla kasalla vuohenjuustoa ja tekaista kyytipojaksi jotain hedelmäistä salsaa. Jamie Oliverin tarjosi vastauksen omenasalsan muodossa. (Resepti on hepun järisyttävän loistavasta America -kirjasta, johon olen viime päivinä täysin hullaantunut. Ostin kirjan jo syksyllä Lontoosta, mutta vasta nyt ehdin toden teolla sen kimppuun. Kirjan läpi selattuani mielessä siintelee vain yksi haave - Ameriikan matka. Siitä lisää toinen kerta.)

Palsternakka-vuohenjuustoröstien ja omenasalsan yhdistelmä oli ensipuraisulla aika yllättävä mutta jo toisella haarukallisella täysin hurmaava. Rösteistä tuli mainioita, maistuivat kylminä päivän jääkaapissa pötköteltyään ehkä vielä paremmilta kuin juuri uunista tulleina. Vaikka resepti on helppo, sai röstien väsäämisen kyllä kulumaan aikaa - raastimeni taitaa olla "vähän" tylsä tyyppi, hiki tuli. Oli se sen arvoista kumminkin!

Salsasta vielä sen verran, että siihen kannattaa ehdottomasti käyttää jotain punaista chililaatua, eikä vihreää, kuten minä tein, ja sehän maistui ihan jalapenolta - siis suolaiselta ja tosi miedolta. Kurpitsan- ja pinjansiemenet olivat melkeinpä paras osa salsaa, niitä ei kannata jättää pois!

Pitkien pulinoiden jälkeen reseptit, olkaa hyvä! Salsaohje hitusen muokattuna ja hyvin vapaasti suomennettuna.

Palsternakka-vuohenjuustoröstit

300 g palsternakkaa
250 g porkkanaa
2 keltasipulia
1 kynsi luomuvalkosipulista
2 munaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
n. 150 g vuohenjuustoa

tuoretta basilikaa
mustapippuria
chilijauhetta

Raasta kuoritut palsternakka, porkkana ja sipuli. Lisää sekaan valkosipuli ja ripottele päälle suola, anna sen imeytyä juureksiin. Sekoita kulhossa munat ja vehnäjauho, yhdistä raasteeseen. Lisää sekaan vuohenjuusto ja mausteet, sekoita hyvin.

Muotoile taikinasta paksuhkoja pihvejä. Paista röstejä nopsasti pannulla voissa, molemmin puolin mikäli se onnistuu (itseltäni ei, pihvit eivät pysyneet kasassa, joten paistoin ne vain toiselta puolelta). Paista röstejä 200-asteisessa uunissa niin kauan, että ne alkavat saada pintaansa vähän väriä. Meidän uunilla tähän kului noin 20 minuuttia.

Omenasalsa

1 punainen omena

3 isoa kypsää tomaattia tai kymmenkunta miniluumutomaattia siemenet poistettuna

2 kevätsipulia tai 1 keltasipuli

1 punainen chilipalko, siemenet poistettuna

pieni puska tuoretta korianteria (skippasin tämän röyhkeästi)

1 rkl kurpitsansiemeniä (taisin tuplata määrän)

1 rkl pinjansiemeniä

1 lime

merisuolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Pilko pieniksi omena, tomaatit, sipuli, chili ja korianteri. Iske ne kulhoon. Paahda siemenet kuivalla pannulla niin, että ne poksuvat ja saavat vähän väriä. Lisää ne salsaan limemehun, mausteiden ja rennon oliiviöljyhulauksen kanssa. Sekoita hyvin, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Itse lirautin tässä vaiheessa sekaan vähän juoksevaa hunajaa sekä chilirouhetta, vihreä nössöpalko kun ei tuntunut antavan salsalle kuin suolaisuutta.

Joulu on taas

Miten täysi maha voikaan olla? Ja miten monta päivää putkeen? Joulu on nyt virallisesti takana, ja vaikka arkihommat eivät oikein huvittaisikaan, olen ihan valmis lopettamaan ylensyömisen. Vaan en silti valita, sillä joulun herkut olivat kaikki kerrassaan onnistuneita valintoja.

Joulupäivänä pöydän kokoonpano lisääntyi niin ihmisten kuin ruokalajienkin puolesta. Aaton antimien lisäksi nautimme ainakin kermaisesta sipuli-matjessillistä ja joululimpusta. Limppua leivoin ensimmäistä kertaa ikinä ja se kyllä kannatti. Ihanasta Jensenin keittiöstä löytämäni Anna-Lisan joululimppu oli juuri niin hyvää mitä epäilinkin - täydellistä. Leipä kohosi kuin unelma ja sai uunissa rapean, tumman ja ihanan kuoren. Helppotekoista ja naurettavan herkullista, suosittelen.




Anna-Lisan joululimppu

1 ½ palaa hiivaa
1 ½ dl siirappia
2 tl suolaa
7 dl piimää
6 ½ dl vehnäjauhoja
6 ½ dl ruisjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja siirappi (lämmitin siirappia hiukan ja sekoitin vasta sitten hiivan). Lisää piimä. Sekoita joukkoon jauhot ja työstä sitkeähköksi taikinaksi. Nostele taikina kahteen voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Tasoita jauhotetulla lusikalla tai sormilla.
Siivilöi pinnalle hiukan vehnäjauhoja, niin leipä näyttää kauniilta uunista tultuaan. Anna nousta vedottomassa paikassa pari tuntia. Paista uunissa 200 asteessa noin tunnin. Leivät voi hyvin pakastaa, mutta ne säilyvät tuoreena kahdesta kolmeen päivään. Kaksinkertaisesta taikinasta tulee neljä limppua.





Matjessillistä valmistetun herkkumössön helppoudesta sen paremmin kuin herkullisuudestakaan ei kannata ryhtyä edes selostamaan. Kielen mukanaan vievää ja kymmenestä minuutissa valmista!


Kermainen punasipuli-matjessilli

n. 200 g matjessillifileitä nahat poistettuina ja huuhdeltuina
n. 2 dl ranskankermaa
3-5 punasipulia koosta riippuen
mustapippuria
tuoretta tilliä

Hoitele sillit, silppua sipuli pienen pieneksi ja revi tilli. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Aaton antimet

Huomenta! Nautin aamustani litkimällä uudessa teepannussani haudutettua rooibos-chaita ja suunnittelen ryhtyväni kohta limpun leivontaan. Eiliset herkuttelut vielä vahvasti mielessä pitäisi siis ryhtyä rakentamaan seuraavan kahden illan aterioita kasaan, sillä sisarusvieraita on tiedossa vielä tälle ja huomisellekin päivälle. Pelkkää syömistä tiedossa, ihanaa!

Pukki kantoi ilokseni jos jonkinlaista yllätystä, ja suurin osa puketeista sisälsi jotain ruokaan tai juomaan liittyvää. Läjäpäin luomuruokatarvikkeita, Kiskolan Kasvisruokaa Aasiasta -keittokirja, mausteöljyjä, tuo ihana kerrosteepannu ja suloiset muffinsivuoat herkkumuffinsiresepti muuassaan lämmittävät kyllä tämän kulinaristi-materialistin mieltä ainakin seuraavat 12 kuukautta. Kiitos pukki, olet kiltti!

Eilisen ruokalista oli varsin perinteinen, joskin kinkuton. Sen parhaiksi osiksi lukisin ainakin bataattilaatikon, punasipulihillokkeen ja savustetun kalkkunan. Jälkiruoat jäivät eiliseltä nauttimatta yksinkertaisesti siitä syystä, että simahdimme kukin omaan tuoliinsa heti, kun lahjat oli avattu!

Jouluaaton menyy

Lanttulaatikko
Imelletty perunlaatikko
Bataattilaatikko
Graavi- ja kylmäsavulohta
Lämminsavulohi
Savustettu kalkkuna
Erilaisia sillejä

Vihreä salaatti viinirypäleillä ja fetalla
Punasipulihilloke
Mustaherukkahillo
Konjakkisinappi
Ilves-juustoa mummon tapaan

Tässä pari reseptiä, lataan lisää kehiin kunhan näiltä letkeiltä joulukiireiltäni ehdin.

Punasipulihilloke
(ohje Maku-lehdestä)

3 punasipulia
3 rkl oliiviöljyä
1 dl punaviiniä
1/2 dl sokeria
1/2 dl punaviinietikkaa
1 tl tuoretta timjamia hienonnettuna
1/2 chili hienonnettuna
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Silppua sipulit ja kuullota ne oliiviöljyssä. Lisää joukkoon loput ainekset ja anna hautua noin puoli tuntia eli kunnes seos on muuttunut hillokemaiseksi.


Bataattilaatikko
(löyhä on ohje, mutta tarkempaa ei äidin päässä ole olemassa)

bataattia
suolaa
kermaa
paprikajauhetta
chiliä
voita

Kuori ja pese bataatit, lohko palasiksi ja keitä kattilassa vähässä vesimäärässä. Muussaa sauvasekoittimella ja mausta kermalla, voilla, suolalla, chilillä ja paprikalla. Sekoita hyvin, kaada vuokaan ja iske noin tunniksi uuniin muhimaan.

Kookosvihaajan kookosunelma

Nappasin viime viikolla kouraani aiemmin mainostamani Market Vegetarian -kirjan ja hetken ohjeita selailtuani päätin testata, miltä maistuisi bataatti-kookoskeitto thai-pestolla ryyditettynä. Kookos on aina ollut mulle vähän inhottava asia, varsinkin leivonnaisiin lisättynä. Kookoshiutaleet eivät tästä kidasta alas mene, ja niin ollen olinkin hyvin pitkään erittäin varovainen myös kookosmaidon suhteen.

Kerran jonkin tulisen ruoan osana kookoamaitoa maistettuani jouduin kuitenkin pyörtämään pääni, enkä nykyään ole ollenkaan niin kookosvastainen. Piña coladassakin kookosmaito maistuu pelkästään ihanalta. Ja neitsytkookosoliiviöljy se vasta hyvää onkin! Niin pitkälle en kuitenkaan ole vielä päässyt, että niitä hiutaleita tai ylikamalia Bounty-patukoita (ja jäätelöä, oi miksi?) söisin. Ehkä joskus, tai toivottavasti ei.

Kookosmaitoa tähän soppaan joka tapauksessa tuli, ja päälle erittäin herkullista thai-pestoa. Vaihdoin maapähkinät pinjansiemeniin, mikä ehkä vähän haalisti thaikkufiilistä, mutten jostain syystä yhtään välitä maapähkinöiden mausta. Tuoreesta korianterista sen verran, että kaupasta ostamani puska ei haissut saati maistunut juuri yhtään millekään muulle kuin nurmikolle, mut ei se mitään! Semmosia ne kasvihuoneyrtit tuppaa olemaan.

Syysjuhlien yhteydessä mainitsemani mainio bataattikeitto kyllä ehkä vähän häviää tälle herkulle, ja ihan varmasti juuri kookosmaidon ja peston tähden. Suosittelen varauksetta!




Bataatti-kookoskeitto thai-pestolla

1 rkl oliiviöljyä
500 g bataattia, kuorittuna ja paloiteltuna
1 iso punasipuli
1 rkl punaista thaicurrytahnaa
5 dl kasvislientä
5 dl kookosmaitoa

Pesto:

100 g suolattomia maapähkinöitä (vaihdoin nämä pinjansiemeniin)
2 valkosipulin kynttä
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 isoa vihreää chiliä, siemenet poistettuna ja paloiteltuna (huijasin ja käytin vihreää chilijauhetta)
1 pieni nippu tuoretta korianteria
1 kourallinen tuoretta minttua (korvasin kuivatulla)
1 kourallinen tuoretta basilikaa (olis voinut laittaa thai-basilikaa, tuli vasta nyt mieleen)
2 rkl soijakastiketta tai thaimaalaista kalakastiketta
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl "pehmeää ruskeaa sokeria" (käytin intiaania)

Kuumenna öljy suuressa kattilassa. Lisää pilkotut bataatit ja sipuli, peitä kattila osittain kannella ja paista lohkoja 15 minuuttia välillä sekoitellen. Kun lohkot ovat pehmenneet ja alkavat ruskistua, vähennä lämpöä ja lisää currytahna sekaan. Kuumenna 3-4 minuutti niin, että tahna kiehahtaa nopeasti. Lisää osa kasvisliemestä ja kookosmaidosta ja anna kiehahtaa.

Surauta soppa sileäksi sauvasekoittimella ja lisää nesteitä tarpeen mukaan. (Ohjeen nestemäärä on ehkä vähän yläkanttiin, joten kertaheitolla nesteitä ei kannata sekaan lorauttaa.)

Valmista pesto laittamalla kaikki ainekset kulhoon ja sauvasekoittamalla ne tahnaksi. Kauhottuasi keittoannoksen lautaselle lusikoi päälle reilusti pestoa ja nauti heti.

Sunnuntaisetti

Ruokaan yhtä pahasti allekirjoittaneen kanssa haksahtaneen kaverini Kaisan luona kyläily johtaa lähes poikkeuksetta toinen toistaan suurempiin kulinaristisiin elämyksiin, tai vähintäänkin yrityksiin sellaisista. Viime vierailulla miesväki vaati jotain lihaisaa, rasvaista ja suolaista, ja päätimme vääntää kasaan läjän hampurilaisia.

Purilaisten väliin laitoimme myös melkein omatekoista valkosipulimajoneesia. Taannoisesta aioli-kokeilustani yhä vähän masentuneena ei haitannut ollenkaan ihan vaan lisätä valkosipulia valmiiseen majoneesiin.




Valkosipulimajoneesi

tuubi kruunumajoneesia
2 kynttä valkosipulia
sormisuolaa

Puserra majoonesi purkkiin, lisää puristettu valkosipuli ja ripaus sormisuolaa.




Tekaisimme täytteeksi vielä mangosalsaa. Ohje oli sama kuin tässä, sillä erotuksella, että chilitahnan sijasta käytettiin Kaisan itse kasvattamaa chiliä, ja tomaatti jätettiin kokonaan pois.

Kaisa väsäsi lisukkeeksi luottoreseptillään rosamundalohkoperunoita, vähintäänkin parhaita lohkiksia ikinä! Samaa sanoi Kaisa broileri-pekonihampurilaisista, joten sunnuntai-illan jenkkibrunssi oli varsin onnistunut.




Rosamundalohkot

4-6 rosamundaa
vajaa 1 dl oliiviöljyä
sormisuolaa
sokeria
mustapippuria
1 rkl paprikajauhetta

Pese perunat ja lohko ne kuorineen kulhoon. Kaada päälle oliiviöljy ja ripottele mausteet. Sekoita hyvin, levitä potut pellille ja paista 225 asteessa n. 25 minuuttia.




Kana-pekonihampurilaiset
neljälle

400-600 g maustamatonta broilerinfilettä
paketti pekonia
paketti ruispaloja
romainesalaattia
cheddarjuustoa

Marinadi broilerille

oliiviöljyä
balsamicoviinietikkaa
sormisuolaa
hunajaa
dijon-sinappia
hp-kastiketta
mustapippuria
valkosipulia
paprikajauhetta
cajun-maustetta
vaalea viettelys -nimistä maustesekoitusta

Leikkaa fileepalaset puoliksi tai kolmeen osaan. Kaada kulhoon öljy ja mausteet, lisää sekaan kana ja sekoita hyvin. Anna maustua vaikka puoli tuntia. Kun kanat ovat tarpeeksi marinoituneita, paista ne pannulla kypsiksi. Paista vielä pekoni. Paahda leivät ja kasaa hampurilaiset haluamassasi järjestyksessä.

Nauti hampurilaiset lohkoperunoiden ja kokakoolan kera!

Lokakuun viimeisen päivän kekkerit, osa 2

Lisää juhlamurkinaa!

Heti ensimmäiseksi pirskeitä suunnitellessani päätin, että leivon tarjolle leipää. Parin viikon aikana ehdin törmätä noin yhdeksään tuhanteen ihanaan leipäreseptiin, enkä meinannut millään keksiä, minkälaista rieskaa ryhtyisin paakaamaan.

Ainoa leipä, jota kuvittelen osaavani tehdä, on valkosipulisämpylät. Ihan maailman tavanomaisin sämpyläresepti siis, jonne vain on paiskattu valkosipulia (ja useimmiten myös basilikaa) rennolla ranteella. Kerran panin puolen litran taikinaan kahdeksan kynttä ja ruokalusikallisen verran jauhetta, enkä mukamas siltikään maistanut tarpeeksi valkosipulia. Sämpylöitä testaamaan tullut kaverini sen sijaan maistoi. Luulen, että makuaistini saattaa olla valkosipulin suhteen vähän kupsahtanut.


Karkasinpas aiheesta! Siis, miljoonia ohjeita selattuani päädyin lopulta leipomaan pehmeää jogurttileipää Herkkuja ruokapöytään -blogin sämpyläohjeella ja valkosipulitäytteisiä patonkeja. Jälkimmäisten reseptin löysin Yrttipurki maustehyllyssä -blogista. Tein taikinaa tuplamäärän, mutta valkosipulin määrää en uskaltanut tuplata. Ja hyvä niin, sillä patonki oli kertakaikkiaan jytyä tavaraa! Hyvällä tavalla, luulisin, mutta saattaa olla että jonkin verran lemusimme. Ohje oli varsinainen aarre, koukuttavaa tavaraa!



Valkosipulipatonki

puolen litran sämpylätaikina
1 suuri valkosipuli tai pari pientä
kasvismargariinia tai voita
suolaa
basilikaa (tai vaihtoehtoisesti esim. timjamia tai rosmariinia)

Tee sämpylätaikina. Kauli taikina kahdeksi ohueksi suorakulmioksi. Levitä suorakulmion toiselle pitkälle sivulle reilusti rasvaa muutaman senttimetrin levyiselle alueelle.

Purista voin päälle valkosipuli, basilika ja suola. Rullaa taikina pötköksi kääretortun tavoin. Taputtele päät tiiviisti kiinni. Nostata patonkeja tovi ja voitele ne halutessasi kananmunalla.

Paista patongit uunissa 225 asteessa noin 10-15 minuuttia. Sivele tuoreeltaan patonkien pinnalle vähän vettä.


Jogurttileipätaikina yllätti pehmeydellään: kulhossa nousseen taikinan pinta oli sileä kuin vauvan peppu! Pehmeää oli valmis leipäkin, varsin käyttökelpoinen resepti siis. Pari limppua taikinasta leivottuani päätin koettaa, kuinka leipä paistuisi teflon-pintaisessa kuivakakkuvuoassa. Ja hyvinhän se! Tosin pinnan tummuttua jouduin ottamaan leipäkaakun pois uunista ja kippaamaan sen toisin päin ja pellin päälle takaisin uuniin kypsymään lisää. Mutta ai ai että oli helppo leikellä nättejä palasia siitä kaunottaresta!



Jogurttileipä

2 ½ dl vettä
2 ½ dl luonnonjogurttia
pussi kuivahiivaa
2-3 tl suolaa
2 rkl hunajaa, sokeria tai siirappia
pieni loraus oliiviöljyä
n. 10 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä vesi vähän yli 40-asteiseksi. Lisää joukkoon jogurtti. Sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lisää kuivat aineet pikkuhiljaa samalla alustaen, lorauta lopuksi perään tilkka öljyä. Anna kohota vaikka puoli tuntia, paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Leipien kanssa tarjosin voita, muutamaa tuorejuustoa ja kerrassaan ällistyttävää herkkua, Kurpitsamoskan aikanaan vinkkaamaa porkkanatsatsikia. Kyseisen herkun valmisti Kaisa-kaveri, joka muutenkin oli suureksi avuksi kekkerikokkauksen tiimellyksessä.

Porkkanatsatsiki

2-3 porkkanaa koosta riippuen
200 g turkkilaista luonnonjogurttia
valkosipulia
suolaa
mustapippuria

Kuori ja raasta porkkanat. Paista raastetta pannulla hetkisen verran, jäähdytä sitten raaste ja sotke sekaan jogurtti, valkosipuli ja mausteet. Tarjoile minkä tahansa asian kanssa!

Siinä se! Kolmannessa ja viimeisessä kestimerkinnässä esittelen jälkkärit. Nyt on juostava köökkiin, vatsa valittaa nälkäänsä!

Queso, queso!

Epäonnistumismasennus ei kauaa kestänyt, hyökkäsin nimittäin guacamolen kimppuun heti sitä kammottavaa ruskeaa sörsseliä seuranneena päivänä. Päätin totella Kurpitsamoskan ohjetta, mutta antauduin kuitenkin maistelemaan soossia kesken kaiken ja päädyin lopulta vähän erilaiseen, joskin tosi hyvään ratkaisuun.

Viime kerralla tomaatista pelästyneenä jätin sen kokonaan pois ja lisäsin sekaan vähän ranskankermaa, mikä miellytti kyllä mun makuaistia mutta kuuluu tuskin autenttiseen meksikolaiseen versioon guacamolesta. Suolaakin ripotin sekaan, ihan vähän vaan, sitruunamehun korvasin limemehulla. Marin ohjeen punainen chilitahna oli mielestäni soossin juju, sen kanssa guacamolen tulisuus on jotenkin helpommin säädeltävissä kuin tuoretta chiliä käyttäen.


Guacamole pt. 2

1 iso kypsä avokado
1-2 tl punaista chilitahnaa
valkosipulia maun mukaan
2-3 tl ranskankermaa
n. 1 rkl limemehua
ripaus suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta

Muussaa avokado, lisää sekaan muut aineet ja lopuksi mausta.


Guacamolea tarvittiin siksi, että perjantain menu oli meksikolaishenkinen. Ruoaksi valmistin quesadilloja, joiden sisus koostui vuohenjuustosta, serrano-kinkusta ja rucolasta. Järjettömän hyviä! Quesadilloissa tärkeintä on tietysti juusto, ja vuohenjuustosiivujen lisäksi mätin väliin aika reilulla kädellä juustoraastetta.

Serranokinkku tai mikään muukaan liha ei ole millään lailla välttämätöntä täytettä, pelkillä erilaisilla juustoilla pärjää mainiosti. Jotain ytyä juuston sekaan kannattaa kuitenkin iskeä, salsan sijasta käytin itse sweet&chili-kastiketta. Tortillaletut olis kyllä voinut tehdä omin käsin, jospa ens kerralla sit!


Quesadillat

täysjyvätortillalettuja
sweet chili -kastiketta
n. 100-150 g vuohenjuustoa
n. 150 g mitä tahansa hyvää juustoraastetta
serrano-tai parmankinkkua
rucolaa
punasipulia

Voitele letut chilikastikkeella. Asettele täytteet puolikkaalle lettua, jätä juusto päällimmäiseksi. Taita toinen puoli lettua toisen päälle ja paista puolikuut kuumalla, kuivalla pannulla. Painele lastalla lättyä lyttyyn niin, että juusto liimaa reunat yhteen. Paista molemmin puolin ruskeiksi.


Uumoilin quesadillojen kaipaavan guacamolen lisäksi seurakseen jotain makeaa ja tulista, joten köökkäsin kyytipojaksi kulhollisen mangosalsaa. Tuoretta chiliä en taaskaan käyttänyt, vaan korvasin sen punaisella chilitahnalla, eikä harmita yhtään. Tuoreen mangon, ananaksen, chilin ja limemehun yhdistelmä oli niin pyörryttävä makuelämys etten oikein ehkä ihan heti tiedä, mikä olis parempaa. Ystäväni Kaisa taannoin vappuna väsäsi samankaltaista salsaa kasvishamppareiden seuraksi ja oli aika kovaa kamaa sekin yhdistelmä!


Mangosalsa

puolikas tuore mango
2 tl punaista chilitahnaa
0,5 rkl raakaruokosokeria
2 ananasrengasta
1 pieni punasipuli
liraus oliiviöljyä
n. 8 miniluumutomaattia
puolikkaan limen mehut

Paloittele kaikki salsan ainekset vaikkapa sormenpään kokoisiksi lohkareiksi. Leikkele tomaateista siemenet irti. Sekoita ainekset keskenään, lorauta lopuksi sekaan vähän oliiviöljyä ja limemehu. Voit kaataa sekaan hieman ananaksenkin mehua, mikäli käytät tölkkiananasta.


Jälkkäriks tein puolisulaa suklaakakkua, jonka pilasin pitämällä sitä uunissa vähän liian kauan, minkä seurauksena siitä tuli koostumukseltaan kuiva pesusieni. Sama se, ilman kakkuakin meksikon menyy oli pitkästä aikaa maultaan kivointa, mitä suuhuni olen saanut. Ja rupes heti tekemään mieli mojitoja, jospa ensi viikonloppuna, hola!

Ruoka vs. Janna 100-0

Taisin ottaa männä viikolla kunnolla turpaani keittiön puolella. Tyriminen köökissä sai alkunsa siitä, kun sitruunassa marinoidut bataatit kaipasivat kavaljeerikseen jotain tujua, ja hetken keittokirjoja selailtuani päätin väsätä kahta dippailusoossia, guacamolea ja aiolia. Edes guacamolea en ole koskaan ennen tehnyt itse, aiolista puhumattakaan, niin että oli kai siis jo aikakin.

Guacamolen kanssa ryhdyin yhdistelemään muutamaa reseptiä kaapista löytyvien aineiden puitteissa, mikä ainakin omalla kohdallani on useimmiten virhe. Lopputulos oli ihan kohtalaista, muttei missään nimessä mitään tajunnanräjäyttävää tavaraa. Koulukuntia kyseisen meksikolaismössön valmistamisen suhteen tuntuu olevan yhtä paljon kuin on Meksikossa ihmisiä, enkä ihan tarkalleen tiedä mikä omassa versiossani meni pieleen.


Pistin sekaan vähän tomaattia, liikaa, sillä töhnästä tuli ihan liian salsamaista ja lisäksi kauniin ruskeaa. Limemehun sijaan kulhoon lorahti ehkä vähän liian raa'an sitruunan mehua. Avokadokin taisi olla liian pieni. En siis viitsi edes julkaista epämääräistä ohjettani. Seuraavaa guacamolen kokkausta varten tarvitsen siis vain sen täydellisen reseptin, joka lienee Marin. Muita ehdotuksia?

Sitten toiseen, edellistä reilusti katastrofaalisempaan soossiin. Aioli eli valkosipulimajoneesi kuuluu suurimpiin herkkuihini, ja espanjalaisista ravintoloista hyvää sellaista kyllä saa. Minun käsistäni taas sitten ei! Majoneesin tekemisen niksit piti olla hanskassa ja ainesosatkin kerrankin millintarkkaan mitattuja, mutta majoneesi oli kyllä niin hirveätä tavaraa että meinas kieli ruveta kouristelemaan. Terkkuja Teemulle Lontooseen, nyt uskon sua!


Reseptissä oliiviöljyä käskettiin majoneesimaiseen tapaan lisäämään ensin tipoittain ja sitten ohuena norona koko ajan vatkaten, ja niinhän me teimme. Öljyä kulholliseen aiolia tuli ohjeen mukaan 1 ½-2 desiä, mikä kuulostaa aika hurjalta. Oliiviöljyn kitkerä maku oli majoneesista päällimmäiseksi jäänyt fiilis, mutta en kyllä ihan varmaksi tiedä, mikä ihme hommassa meni vikaan. Rypsiöljyn käyttäminen oliiviöljyn sijasta saattaisi kuulemma olla maun puolesta parempi vaihtoehto. Tässä kuitenkin ohje, joka on peräisin Kiskolan Koti -kirjasta.

Aïoli

1 munankeltuainen
3 kynttä valkosipulia
1 tl sinappijauhetta
1 tl suolaa
3 rkl sitruunamehua
1 ½-2 dl oliiviöljyä
mustapippuria

Murskaa valkosipulit ja sekoita suolan kanssa. Lisää munankeltuainen, sekoita mukaan loput mausteet sitruunamehua lukuunottamatta. Vatkaa seosta ja lisää tippa öljyä. Jatka vatkaamista ja lisää öljyä aluksi tipoittain, sitten ohuena nauhana. Loppuvaiheessa lisää sitruunamehu. Kun kaikki öljy on lisätty, anna majoneesin vetäytyä jääkaapissa puoli tuntia.


Eräässä toisessa ohjeessa (jota tietysti katselin vasta jälkeenpäin) öljyä tuli vain viisi ruokalusikallista, ja ohjeen sitruunamehun sai korvata viinietikalla. Enpä tiedä olisko noista apua, vai menikö mulla vaan se vatkaustilanne jotenkin mönkään. Koostumus oli silti aikalailla aidon tuntuista. Väriltään aioli oli vihreämpää kuin guacamole...

Kiinnostais kyllä kauheasti oppia tekemään niin aiolia kuin muitakin majoneeseja, mutten tiedä riittääkö mulla siihen rahkeet. Kovan luokan vinkit on tässäkin asiassa tervetulleita!

Bataatit sen sijaan olivat oikein onnistuneita, ohje on hyvin simppeli ja täältä napattu ja ainoastaan suolan laadun osalta muokattu.


Sitruunalla ryyditetyt bataatit

2 isoa bataattia
½ dl oliiviöljyä
½ sitruunan raastettu kuori ja mehu
½ rkl hunajaa
½ tl ruususuolaa
mustapippuria

Sekoita marinaadin ainekset keskenään. Pilko bataatit palasiksi, sekoittele marinadin kanssa ja kaada uunipellille. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia. Nauti sellaisten dippisoossien kanssa, jotka maistuvat esim. hyvältä.


Vähäsen meinas kyllä kieltämättä masennus iskeä kun molemmista soossikulhoista suuhun lusikoidut mömmöt olivat niin epäonnistuneita, mutta onneksi ruokapöydässämme on aina jotain, johon voi luottaa. Salaatti, joka koostuu ruukkujääsalaatista, tuoreesta basilikasta, makeista miniluumutomaateista, punasipulista ja milloin mistäkin fetasta ei petä koskaan. Päälle vielä Aito maku -merkkistä Tomaatti-valkosipulisalaatinkastiketta ja illallinen oli lähes pelastettu.