Sitruunainen kylmäsavulohikeitto

Ei kesää ilman keittoa! Jokunen vuosi sitten blogiskenessä pärähdettiin uudestisyntyneeseen, sitruunalla maustettuun kesäkeittoon. Minäkin kävin kuumana kyseiseen soppaan ja tarjoilin sitä jopa valmistujaisissani. Yhä edelleen sitruunainen kesäkeitto on alkukesän perinteeni.

Keskikesän keitoksi kehittelin oman versioni kermaisesta lohisopasta. Lapsuudenmuistoissani istuimme Torniojoen törmällä katsomassa, kuinka lohi ensin nousi joesta ja päätyi sitten kattilaan kera kerman, puikulapottujen ja porkkanan. Makunsa soppa sai sipulista ja valtaisasta klöntistä voita, joka tipautettiin keittoon viime metreillä. Samaa metodia noudattelen yhä edelleen lohisoppahommissa. 

Tällä kertaa tein lohikeiton kylmäsavulohesta, kukkakaalista ja porkkanasta. Uusien perunoiden käyttämättä jättäminen saattaa jonkun mielestä olla rikos, mutta välillä on kiva päästää ehkä hiukan aliarvostettu kukkakaali kunnolla oikeuksiinsa. Voissa kuullotetut porkkanat ja sipulit antavat sopalle niin hyvät aromit, että kalalientäkään ei tarvita. Maustoin keiton sitruunankuorella, valkoviinietikalla ja tietysti voilla. Keitto on samalla sekä hienostunut että rehti. Keitto on ehdottomasti parhaimmillaan heti tuoreeltaan nautittuna. 

Uskallan väittää, että tässä on kesän paras soppa. 

Sitruunainen kylmäsavulohikeitto 

(neljälle)

voita

maustepippuria

valkopippuria

1 valkosipulinkynsi

3 kevätsipulia varsineen

3 porkkanaa

1 pieni kukkakaali

5 dl vettä

3 dl kuohukermaa

kourallinen herneenpalkoja

200 g kylmäsavulohta
1/2 sitruunan raastettu kuori

runsaahkosti suolaa

ripaus sokeria

loraus valkoviinietikkaa

tilliä

Paloittele sipulin, siirrä varret sivuun odottamaan. Viipaloi porkkana ja valkosipuli. Kuumenna kattilassa iso klöntti voita. Kuullota sipuleita ja porkkanoita viitisen minuuttia. Lisää pippurit mukaan. 

Kaada kattilaan vesi. Anna porkkanoiden kiehua niin, että ne pehmenevät vähän. Lisää kukkakaali, keitä niin että kaali on lähes kypsää, mutta vielä selvästi napakkaa. Varo kukkakaalin ylikypsentämistä, se tekee helposti keitosta muhennosta. Lisää kerma, sitruunaraaste, mausteet, herneet ja lopuksi lohi. Kala kypsyy hetkessä, joten nosta kalan lisättyäsi keitto samantien pois kuumalta liedeltä. Lisää nokare voita. Koristele tillillä. Tarkista maku ja tarjoile. 

Rapukakkuja Japanin maalta

Japani oli teemana, kun ruokakerhomme neljä naista viimeksi istui saman pöydän ääreen. Menu piti tietysti sisällään hulppean määrän itsetehtyä sushia, mutta myös muutaman muun mielenkiintoisen ruokalajin.

Jälkiruoka oli herkullinen ja piti sisällään passionhedelmää ja mascarponea (kovin japanilaista siis...), mutta siihen palaan myöhemmin. Sushin oheen paistoimme pinon Jytikseltä bongattuja japanilaisia rapukakkusia. Katkaravuista, kuhasta ja sipulista koostetut pallerot suorastaan sulivat suussa ja loppuivat ihan kesken ihan liian nopeasti. Ihan älyttömän hyviä. 

Rapukakkusista saakka olen aktiivisesti haikaillut kaikenmaailman kalapihvien ja -palleroiden perään. Haukipyörykät ainakin innostavat, mutta pelkään niitä hauen hankaliksi mainittuja ruotoja. Suorastaan häpeällistä, miten kauaksi on tultu siitä seitsemänvuotiaasta Jannasta, joka innolla perkasi silakoita mummon kanssa. Jospa siis ostaisin tässä jonain päivänä ihan kokonaisen kalan ja ryhtyisin perkuuhommiin. Professionaalivinkit kaikilta superperkaajilta kommenttiboksiin, kiitos!

Ja sitten: tehkää näitä kakkuja, ette pety. Kiitos Jytis!

Japanilaiset rapukakkuset

170g katkarapuja

170g vaaleaa kalaa (käytin kuhaa)

170g sipulia

3 rkl majoneesia

0,5 tl suolaa

chilijauhetta

perunajauhoa 

rypsiöljyä

Silppua sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä. Aja sulatetut katkaravut ja kala massaksi yleiskoneessa. Lisää tahnaan sipulit, majoneesi, suola ja ripaus chiliä. Sekoita lusikalla. Pyörittele taikinasta litteitä kakkusia ja kääntele ne perunajauhoissa. Kakkuset voi joko uppopaistaa tai paistaa reilussa öljyssä pannulla. Tarjoile soijan kera. 

Resepti:  Izakaya - The Japanese Pub Cookbook

Basilika-voikastikkeella kuorutettua jorinaa

Olen palannut! Ainakin melkein. Gradu nimittäin on kansissa (!), mutta valmistuminen vaatisi vielä pari esseetä ja yhden tentin. Gradu-urakasta selvittyäni tulin tietysti saman tien kipeäksi, minkä vuoksi tänään on pakko pitää vapaapäivä puurtamisesta. Ja vapaapäivinähän ei muuta tehdäkään kuin päivitetä blogia!

Gradusta tulikin mieleeni, että sen valmistumisen johdosta pääsen ulos syömään. Pitkien pohdintojen jälkeen olen taipumassa Kaskenahteen puoleen, sillä kyseinen klassikkokalaravintola on jäänyt minulta visiteeraamatta. Kuulen mielelläni kokemuksia kyseisestä ravintelista.

Blogini ja minä olimme muuten männä viikonloppuna ilmestyneessä Turun Sanomien Extra-liitteessä. Juttu oli oikein kiva, vaikka näytinkin kuvassa varsin ilottomalta ja tympiintyneeltä. Syytän siitä toimittajaa, jonka kanssa juttua riitti niin, etten hoksannut poseerata kuvaajalle. Leikitään siis, että olen oikeasti paljon iloisemman ja filmaattisemman näköinen.

Blogirintamalla on lähiaikoina tapahtunut muutakin ajankohtaista. Kanssablogaajani ovat kyhänneet pystyyn teille kaikille jo varmasti tutun, erityisen mahtavan Hävikistä herkuksi -tempauksen, jonka tiimoilta tulen itsekin lähipäivinä blogaamaan. Aihe on lähellä sydäntäni, sillä ruoan pois heittäminen on suurin piirtein kamalinta, mitä tiedän. Palaan asiaan piakkoin jääkaappikurkistuksen muodossa sekä kenties reseptin kera. Sillä välin voitte lukaista taannoisia ajatuksiani aiheesta ja tutustua Hävikistä herkuksi -fb-ryhmään. Kilpailukin sieltä löytyy, aikaa osallistua vielä pari päivää!

Sellaistakin olen miettinyt, että pitäisikö täräyttää Ruokahommia nykyaikaan ja perustaa sille oma Facebook-sivu. Oiskohan sellaisesta iloa?

No juu. Olipa mulla asiaa. Menneiden ruuhkakuukausien aikana olen kokkaillut ja varsinkin leiponut ehkä hieman vähemmän kuin normaalisti. Siitä huolimatta jemmassa on vaikka mitä blogattavaa! Taidan aloittaa ajankohtaisimmasta. Parsan iloit ovat löytäneet tiensä tähänkin köökkiin ja tänä keväänä sitä on tullut kokattua ihan erityisen paljon. Sama pätee kalaan.

Parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä, on kävellä Turun kauppatorille ja pyytää kalakauppiaalta sitä, mitä ahti juuri sinä aamuna on päättänyt kalastajille suoda. Tuossa pari viikkoa sitten lähdin ahvenenhakureissulle, jolta kotiuduin kuhafileiden kera. Kotiin kulkeutui myös puntti vihreää parsaa, pullo valkoviiniä ja nippu basilikaa. Loppu onkin historiaa, nimittäin lautasen puhtaaksi nuolemisen historiaa!

Kiitos lautasen nuolemisesta kajahtaa Pippurimyllyyn, josta löytyi maailman herkullisimman kastikkeen ohje. Basilika-voikastike sopi sekä kuhan että parsain päälle kuin valettu. Kun lautaset oli nuoltu, söimme kastiketta lusikalla kattilasta. Ei jäänyt hävikkiä, josta tehdä herkkua.

Kastikkeet tulille niin kuin olis jo!

Kuvassa esiintyvä viinikin on tosi hyvää. Fumees tai joku sellainen! Sauvignon blanc! Terveisin viinitietäjä-84!

Basilika-voikastike
(oikeasti noin neljälle)


0,5 dl salottisipulia hienonnettuna (käytin keltasipulia)
1 dl kuivaa valkoviiniä
0,5 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl vettä
1 dl kuohukermaa
100 g voita
tuoretta basilikaa
suolaa
vastajauhettua valkopippuria


Laita salottisipulit, valkoviini, valkoviinietikka ja vesi kattilaan. Keitä nestettä kokoon kunnes se on haihtunut puoleen. (En malttanut, minkä tähden jouduin lisäämään lopussa kerman ja voin määrää melko reilusti. Suosittelen malttamaan!) Lisää kuohukerma ja anna hautua miedolla lämmöllä viisi minuuttia. Siivilöi liemi ja kiehauta se.

Kuutioi voi ja sekoita se joukkoon, lisää hienonnettu basilika ja mausta valkopippurilla ja suolalla. Kuohkeuta sauvasekoittimella tasaiseksi vihreäksi kastikkeeksi (omastani ei tullut supervihreää eikä kuohkeaa, mutta vähät siitä.) Tarjoa keitetyn parsan ja kukkakaalin sekä voissa paistetun kuhan kera.

Avokadon joulu

Tänä vuonna joulupöydät notkuvat sekä tutuksi tulleita herkkuja että uusia tuttavuuksia. Aatosta päätimme tehdä mahdollisimman rennon, pelaamiselle, lukemiselle ja saunomiselle pyhitetyn tervetulleen lepopäivän.

Totesimme, että mikäli täydellinen rentous halutaan saavuttaa, ei jouluaattona oikeastaan pidä riisipuuron valmistusta lukuunottamatta viihtyä keittiössä kovinkaan paljoa. Päätimme, että perinteisen puuroaamiaisen jälkeen ei pöydässä lämmintä ruokaa nähdä, vaan lounaan, päivällisen ja iltapalan virkaa toimittavat erilaiset kylmänä tarjoiltavat isommat ja pienemmän naposteltavat.

Pöydässä tulee olemaan piparjuuri-lohirullia (maailman helpoin juttu: kylmäsavulohiviipaleiden väliin sivellään reilusti piparjuurituorejuustoa, rullataan, pannaan pakkaseen, otetaan pois hetki ennen tarjoilua), parmesaanikeksejä (loppuivat viime vuonna ihan kesken, tein tällä kertaa tuplana), yrttisiä parmesaanilastuja Kermaperseen tapaan (syntisiä, tulevat varmasti loppumaan kesken), marinoituja punajuuria aurajuustolla, toistaiseksi tuntematonta jouluista salaattia, feta-lihapullia, aurajuusto-päärynäpiirasta, pasteijoita rahka-voitaikinasta, erilaisia sillisoosseja ja saaristolaisleipää. Ainakin. Ja juustoja. Ja puolukkajäädykettä kinuskikastikkeella. Ja omena-inkivääriglögiä, jonka ohjeen kirjaan tänne myöhemmin.

Joulupäivänä syödään gulassia ja pannacottaa, tapaninpäivänä punajuuri-vuohenjuustokeittoa ja alkuruoaksi uusinta suosikkiani, jota voisin syödä joka päivä, aamusta iltaan. Avokadoa lohella, avot, en tiedä parempaa!

Olen ostanut itselleni joululahjaksi pullon alsacelaista rieslingiä. Jos vaikka pukki ei tuokaan mitään muuta, olen tyytyväinen.

Lokoisaa joulua!

Lohitäytteiset avokadot

(neljälle, mukaelma täältä)

2 avokadoa

200 g ranskankermaa

n. 1-2 rkl majoneesia

100 g kylmäsavulohta

ruohosipulia

tilliä

mustapippuria

sitruunamehua

hippunen raakaruokosokeria

(merisuolaa)

Halkaise avokadot. Poista kivi. Pilko lohi pieniksi. Sekoita lohi ranskankerman ja majoneesin kanssa. Mausta, maista, mausta lisää. Sekoita, lusikoi avokadon kuoppiin, koristele ruohosipulisilpulla ja sitruunalla. Tarjoile heti.

Epäpyhä Caesar

Minun mielestäni tietyt ruokalajit ovat pyhiä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden valmistaminen omassa keittiössä ja omin käsin on mahdotonta. Tai niin ainakin kuvittelen. Enkä tarkalleen tiedä miksi - ehkä siksi, että haluan säilyttää tietyt ruoat sellaisina, joita täytyy, eli saa käydä syömässä vain ravintolassa.

Ja onkin tietysti vallan hienoa, etten itse osaa kokata kaikkea. Sillä muutenhan en koskaan viitsisi vaivautua ravintolaan. Valitettavan usein käy nimittäin niin, kuten luultavasti monelle muullekin hellan ääressä edes hitusen kunnostautuneelle, että ravintola-annoksen syötyään tietää, että olisi itse osannut tehdä parempaa. Ja sellainen jos mikä ihmistä harmittaa.

Pyhiä ruokalajeja siis tarvitaan, jotta ihminen pääsee ravintolaan.

Vaan rajansa kaikella. Ette ehkä usko tätä, mutta yksi pyhiksi ruokalajeiksi ylentämäni herkku on klassikko nimeltä caesarsalaatti. Siis salaatti. Jossa on kastiketta.

Olin kyllä hyvin tietoinen siitä, mitä kaikkea kyseinen salaatti pitää sisällään ja mistä sen herkullinen kastike saa makunsa. Olin perehtynyt asiaan, mutten missään nimessä halukas kokeilemaan ja pettymään.

No juu. Sitten kävi niin, että menin käymään kotona, ja äiti oli tehnyt alkupalaksi caesarsalaattia. Olin tietysti hyvin skeptinen. Oli roomansalaattia. Oli itse paistettuja krutonkeja. Parmesaniakin näytti olevan. Olin silti varma, että kastikkeen kohdalla mennään vikaan.

Ensimmäisen palan kastikkeella kuorrutettua rapeaa roomansalaattia suuhun saatuani olin valmis uimaan salaattikulhossa.

Kuten ehkä arvaatte, osaan nykyään itsekin tehdä caesarsalaattia. Sen tekemisessä ei ole mitään vaikeaa, saati pyhää. Olen onnellinen uudesta huikeasta aluevaltauksestani. Ainoa ikävä puoli asiassa on se, että tästä lähtien täytyy toden teolla harkita, kannattaako ravintolassa tilata caesarsalaattia. Kotona saattaa nimittäin saada parempaa.



Caesarsalaatti
(neljälle, tosin kastiketta saattaa kyllä jäädä seuraavaankin satsiin)

2 ruukkua tai nippua roomansalaattia
paljon parmesaania lastuiksi leikattuna
leipäkrutonkeja (leikkaa noin kolme palaa maalaisleipää kuutioiksi ja paista ne rapeiksi pannulla voissa)

kastike:

2 kananmunan keltuaista
2 tl sitruunamehua
2 dl oliiviöljyä
4 anjovis- tai sardellifileetä
2 valkosipulinkynttä
4-6 rkl raastettua parmesaania
1 tl dijoninsinappia
1 tl worcestershirekastiketta (jätin väliin, kun en viitsinyt ostaa kaappiin)
mustapippuria
tilkka kermaa

Valmista kastike tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella korkeassa kulhossa. Mittaa astiaan keltuaiset ja sitruunamehu ja sekoita. Lisää öljyä ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Jos kastike juoksettuu, ei se mitään. Luulen, että minulla kävi niin, mutta makuun juoksettuminen ei vaikuttanut.

Lisää murskattu valkosipuli, murskatut anjovikset ja parmesaaniraaste sekä mausteet. Maistele ja lisää tarvittessa kermaa pehmentämään makua tai mausteita tuomaan sitä lisää.

Revi salaatinlehden vähän pienemmiksi. Sekoita kastike joukkoon. Ripottele päälle krutongit ja runsaasti parmesania. Syö.

Resepti: Helsingin Sanomat

Se on täytetty!

Yläasteella olin puoli vuotta kasvissyöjä, koska se oli muotia. Koulun kasvisruoka ei varsinaisesti ollut mitään herkkua, mutta kasvislinjastolla ei koskaan ollut jonoa ja ruokaa sai santsata enemmän kuin tavislinjastolla. Kun kasvissyöntini sitten eräänä päivänä kosahti klassisesti äidin kinkkupizzaan, jatkoin kasvislinjastolla vierailua aina silloin, kun tarjolla oli, tietysti, täytettyjä paprikoita.

Täytetyissä paprikoissa oli jotain taianomaista: muusta laitosruoasta poiketen ne maistuvat jotenkin ihanan kotikutoisilta ja näyttivät kovin rustiikkisilta. Aika kultaa muistot, sanotaan.

Sittemmin en olekaan täytettyjä paprikoita juuri syönyt saati tehnyt. Paprikat maksavat muulloin kuin kesällä niin vietävän paljon, etten vissiin ole raaskinut niitä ostaa. Tuossa jokin aika sitten nappasin torilta mukaani pussillisen paprikoita eurolla ja päätin, että niiden on tultava täytetyiksi.

Täytteen suhteen olinkin sitten vähän hukassa, sillä en millään meinannut keksiä, mitä sisälle silppuaisin. Lopulta täytteestä muodostui varsin kelvollinen sörsseli, tosin kasvissyönti kyllä unohtui matkalla, kun sekaan ui tölkillinen tonnikalaa. Sinänsä on ihan sama, mitä sisälle lykkää, kunhan muistaa maustaa mössön reilusti eikä nuukaile juuston kanssa.

Lasipullokokikset pääsivät mukaan kuvaan siksi, että ennen paprikoita olin viettänyt asiakaspalvelullisesti varsin mielenkiintoisen työpäivän. Mikään ei vaan lohduta niin kuin lasipullokokis.

Täytetyt tonnikalapaprikat

4 isoa punaista paprikaa

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

purkki tonnikalaa paloina öljyssä

pätkä kesäkurpitsaa

n. 2 dl juustoraastetta

2 dl ranskankermaa

1 tl dijon-sinappia

tuoreita yrttejä, kuten basilikaa ja persiljaa

reilusti mustapippuria

merisuolaa

chilijauhetta

Leikkaa paprikoista hatut pois ja irrota siemenkodat. Pilko paprikoiden hattuosasta punaiset osat talteen täytettä varten. Paloittele sipuli, kesäkurpitsa ja valkosipuli. Sekoita kulhossa keskenään reilu puolet juustoraasteesta, sinappi, ranskankerma ja mausteet. Lisää sekaan tonnikala ja pilkotut kasvikset. Sekoita, maista ja mausta lisää jos tarpeen.

Lusikoi paprikat täyteen sörsseliä. Ripottele päälle loput juustoraasteesta. Lado paprikat pieneen uunivuokaan vieri viereen. Paista paprikoita 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Nautiskele menemään.

Parmesanissa sopii kalan uiskennella

Harvoin tekee mieleni kalapuikkoja, ellei niitä sitten sattumoisin ole kuorrutettu parmesanilla. Onkohan niin, että kaikesta saa parempaa juustolla?

Parmesanissa pyöritellyt seitikimpaleet veivät kyllä kielen mennessään varsinkin, kun niiden kanssa naposteltiin lantturanskiksia. Kerrassaan nerokas resepti, jonka säveltämisestä on vastuussa Herkku & Koukku -blogin mainio Jytis.

Ensi kerralla testaan seitin asemesta jotain tuoretta, sillä neliskanttiseksi puristettu pakastekala hieman askarruttaa minua. Parmesanissa uitetut ahvenfileet esimerkiksi kuulostavat jotenkin aika syntisen ihanilta, lienee pakko kokeilla!

Lantturanuja pitäis kyllä tehdä useammin. Tosi helppoa ja kovin paljon vähä-ähkyisempää kuin potuista tehdyt vastaavat.

Parmesan-kalapuikot

1 pkt (400g) pakasteseitä tai muuta kalaa

1-2 kananmunaa

vehnäjauhoja

reilu keko raastettua parmesania

suolaa, pippuria

Leikkaa kohmeinen kala puikoiksi. Pyörittele puikkoa ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi seoksessa jossa on korppujauhoja, mausteita ja parmesania. Paista pannulla rapsakoiksi.

Lantturanut

puolikas tai yksi pieni lanttu

oliiviöljyä

puhdistamatonta merisuolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

Leikkaa kuorittu lanttu ranskalaisten muotoisiksi pötköiksi. Pane lantut kulhoon. Sekoita mausteet ja öljyt keskenään ja kaada seos lanttujen päälle, sekoittele. Kippaa lantut uunipellille mahdollisimman vähän toistensa päälle. Paista 225 asteessa kypsiksi ja rapsakoiksi. Nauti kalapuikkojen ja majoneesin kera.

Piparjuurta, hunajaa ja limeä

Heippa. Kuten monet muutkin blogit, osallistuin minäkin hotelli Helkan järjestämään reseptikilpailuun. Tehtävänä oli valmistaa perinteistä suomalaista ruokaa modernilla tapaa. Voittajaksi äänestetty tekele pääsee osaksi Helkan keittiön à la carte -listaa.

En suinkaan kehitellyt, testannut ja viilannut reseptiä päiväkausia niin kuin toivottavasti jotkut muut tekivät, vaan keksin sen viimeisenä mahdollisena osallistumisiltana hätäpäissäni ja omaa sudennälkääni silmällä pitäen.

Ja yllättävän hyvä resepti siitä tulikin. Ruoka-annoksen toteuttaminen ei vaadi suuren luokan skilssejä vaan luonnistuu varsin helposti. Lisäksi se maistui tosi hyvältä. Valitsin raaka-aineiksi omia suosikkejani suomalaisista raaka-aineista. Lohi on ihana ja mehukas kala, varsinkin, kun sen kypsentää uunissa, kuorruttaa jollain vähän erilaisella ja malttaa olla paistamatta sitä liian kypsäksi. Itse jätän uunissa uineen lohen sisältä ihan vähän liian punaiseksi, sillä uunin jälkeen folion alla se kypsyy vielä sen tarvittavan hivenen. Ylikypsä se vasta näet tylsää on.

Lisäkkeeksi suikaloin lempijuureksiani, palsternakkaa, porkkanaa ja lanttua. Annoksen makumaailmaa määrittivät lime, piparjuuri ja hunaja.

Taso on korkea ja muita reseptejä voi ihailla täältä. Kannataa myös äänestää omaa suosikkiaan, sillä äänestäneiden kesken arvotaan läjä lahjakortteja mainioon hotelli Helkaan.

Piparjuurilohi ja lime-hunajamarinoidut juurekset

(resepti on yhdelle nälkäiselle, ravintolamenun tapaan)

150 g lohifileetä
puhdistamatonta merisuolaa
½ limen mehut
luomumustapippuria
1 rkl raastettua piparjuurta
50 g piparjuurituorejuustoa
loraus kuohukermaa

1 pieni palsternakka
1-2 pientä luomuporkkanaa
pieni pala lanttua
oliiviöljyä
½ limen mehut
luomumustapippuria
juoksevaa hunajaa
puhdistamatonta merisuolaa
koristeeksi tuoretta korianteria

Valmista juuresten marinadi sekoittamalla keskenään öljy, limemehu ja mausteet. Pese juurekset hyvin, älä kuori. Lohko palsternakat ja porkkanat pituussuunnassa neljään osaan. Porkkanat saavat olla muita juureksia ohuempina paloina. Paloittele lantusta pitkiä, ohuita viipaleita. Pyörittele juurekset marinadissa ja anna maustua jääkaapissa puoli tuntia. Kippaa juurekset uunivuokaan marinadeineen päivineen.

Aseta lohifilee uunivuokaan. Purista päälle limemehu, ripottele reilusti suolaa ja vähän mustapippuria. Ripota päälle raastettu piparjuuri. Notkista tuorejuusto kermalla. Lisää sekaan pieni liraus limemehua, mustapippuria ja juoksevaa hunajaa. Lusikoi tahna lohifileen päälle.

Pane juurekset 200-asteisen uunin yläosaan paistumaan. Lisää mukaan lohi noin vartin kuluttua. Anna juuresten kypsyä yhteensä noin 40-45 minuuttia, lohelle riittää vajaa puoli tuntia. Ripottele valmiin annoksen päälle tuoretta korianteria. Nauti.

Thaimaalaista lähiruokaa

Pari viikkoa sitten sekosin ruokakaupassa sillä tavoin, että ostin kaikkea sellaista, mitä en ikinä osta. Koriin päätyi vaikka mitä uutta ja eksoottista, onneksi kuitenkin lopulta sentään keskenään samanhenkistä eli varsin aasialaista tavaraa. Kotiin tultuani ryhdyin pohtimaan, mille sitten alkaisin niine kaikkine Thaimaan-tuoksuisine juurineni ja ruohoineni. Päädyin sitten lopulta kalakeittoon.

Sopasta tuli oikein herkullinen, kirpeänsuolainen ja sopivan tulinen.

Käytin keitokseen aasiamarketista ostamaani palmusokeria, jota Aasian mailla makeutukseen paljonkin käytetään, ja joka makeuttajana on rutkasti terveellisempi kuin muut sokerit. Ongelmana edullisen pönikän sisällössä on "ainoastaan" se, että se on ihan kivikovaa tavaraa enkä toistaiksi ole vielä keksinyt, miten saisin sen käytännöllisempään muotoon. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Takaisin keittoon. Mikäli mieli halajaa tarttua reseptiin, eikä kaupasta löydy kaikkea mainittua tuoreena, voi ruohoja ja juuria korvata erilaisilla tahnoilla. Kannattaa kuitenkin tsekata, etteivät tahnat sisällä hirveästi lisäaineita. Tuoreilla toki pääsee autenttisempaan lopputulokseen.

Thaikalasoppa

(neljälle)

1 litra vettä

200 g lohta

200 g kirsikkatomaatteja

1 paprika

parin sentin pala inkivääriä

parin sentin pala galangajuurta

muutama kaffirlimelehti

1 sitruunaruoho

1 punainen chili (koska ostin jälleen ihan liian miedon, lisäsin yhden tujun kuivatun ja teelusikallisen sambal oelek-chilitahnaa)

pari kortta kevätsipulia

1 limetin mehut

n. 1-2 rkl palmusokeria

kalakastiketta maun mukaan (aika reilusti sitä uppoaa)

loraus kookoskermaa tai -maitoa (tämä ei ole pakollinen juttu, keitto on oivaa kirkkaanakin)

tuoretta korianteria (thaibasilika olisi ollut itselleni mieleisempi, mutta sitä en löytänyt)

Kuumenna vesi ja lisää sekaan viipaloitu chili, viistoihin palasiin leikattu sitruunaruoho, kaffirlimelehdet ja viipaloitu inkivääri sekä galangajuuri. Anna kiehahtaa. Siivilöi liemi.

Lisää sekaan paprika, kirsikkatomaatit, pilkottu kevätsipuli ja limen mehu. Anna hautua ja mausta kalakastikkeella, palmusokerilla sekä mahdollisella chililisällä. Kun maku on kohdillaan, lorauta halutessasi sekaan vähän kookoskermaa täyteläisyyttä tuomaan. Lisää sitten paloiteltu lohi ja anna sen kypsyä. Silppua lopuksi päälle korianteria ja kevätsipulia, tarjoile.

Punajuurta syksyyn!

Pienet suloiset punajuuret hyppäsivät kauppareissulla ostoskoriini ja ulvoivat tahtovansa tulla syödyiksi. Pistelin punajuuret lohkoiksi, lisäsin sekaan yhden suuren mutta lohkotun bataatin, maustoin heidät ja iskin uuniin paistumaan. Sillä aikaa tein pähkinöistä ja valkosipulista juureskavereille kastikkeen ja paistoin lisukkeeksi vielä pienet kimpaleet lohta.

Lautanen oli hetkessä tyhjä. Huh, miten hyvää!

Idea (jälleen) täältä, sovelsin reseptejä hieman.

Punajuurten ja bataatin uuniretki

n. 400 g punajuuria

1 bataatti

oliiviöljyä

rosmariinia

timjamia

luomumerisuolaa

mustapippuria

reilusti chilirouhetta tai -jauhetta

loraus hunajaa

Kuori punajuuret, pese bataatti. Lohko punajuuret suupalan kokoisiksi, bataattipalaset voit jättää vähän suuremmiksi. Sekoita öljy ja mausteet kulhossa, kippaa sekaan juurekset ja pyörittele ne mausteissa. Kaada satsi uunipellille ja paista 225 asteessa reilut puoli tuntia.

Tee sillä aikaa kastike. Murskaa kourallinen cashewpähkinöitä rouheeksi. Kuumenna pannu ja paahda pähkinärouhe kullanruskeaksi, älä käytä öljyä. Sekoita keskenään puoli desiä majoneesia ja puoli desiä paksua luonnonjogurttia. Mausta mössö valkosipulinkynnellä, lirauksella sitruunamehua ja ripauksella raakaruokosokeria. Lisää sekaan pähkinärouhe, merisuolaa ja mustapippuria makusi mukaan.

Tarjoile juurekset kastikkeen ja esimerkiksi paistetun lohen ja tuoreen rucolan kera.

Siikahommia

Eräästä saksalaisesta lempikaupastani löysin varsin sopuhintaista savustettua siikaa. Vaikka suunnitelmissa oli valmistaa siitä kaiken maailman saaristolaisleipien päällistahnoja, kävi kuitenkin niin, että päädyin tekemään siikasesta salaattia. Salaatin teon lomassa napostelin tietysti kalasta neljänneksen. Savustettu siika on kyllä aika kova juttu.

Salaatista tuli yksinkertainen, mutta hyvä ja erityisesti kesäinen. Voi olla, että salaatti olisi saattanut kaivata päällensä jonkun ajatuksella tehdyn kastikkeen, mutta miksi tehdä kastiketta, kun kaapissa on pullollinen ihanaa viikunabalsamisiirappia, joka varsinkin suolaisen kalan kanssa on ihan omiaan?

Savusiikasalaatti

kahdelle

1 ruukku hyvää salaattia

iso kourallinen kirsikkatomaatteja

3 kovaksi keitettyä kananmunaa

n. 200 g savusiikaa ruodot poistettuna

n. ½ dl paahdettuja luomuauringonkukansiemeniä

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

sitruunamehua

(viikuna)balsamisiirappia

Paloittele kaikki ainekset, sekoita keskenään ja mausta.

Pikkuiset lohikalat uunissa ui...

Vaikka kala melkein missä tahansa muodossa on suurinta herkkuani, tulee sitä kotona tehtyä ihan säälittävän vähän. En ehkä koe olevani kovinkaan hyvä kalakokki, vaikka ei kai kalan valmistaminen edes ole vaikeaa. Varsinkaan, jos ostaa kalansa fileenä.

Eiliseltä kauppareissulta jääkaappiin päätynyt lohi pääsi uunivuokaan muutaman aika nerokkaan seuralaisen kera. Sambal olekilla, timjamilla ja ilmakuivatulla kinkulla ryyditetty kala kalanen oli tomaatti-mozzarella-salaattikeon päälle läväytettynä melko täydellinen iltaruoka.

Helppo, nopea, kohtuuhintainen, erilainen ja esteettinen herkku, suosittelen vakavasti. Ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä (2010/1).

Chilillä ja ilmakuivatulla kinkulla peitelty lohi

(kahdelle)

n. 300 g (kirjo)lohifileetä

2-3 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

ripaus suolaa

2 tl sambal oelekia (tai muuta chilitahnaa)

4 timjaminoksaa (tai 1 tl kuivattua timjamia)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista fileistä nahka. Leikkaa filee neljäksi annospalaksi. Revi tai paloittele kinkku neljään osaan. Suolaa fileet kevyesti ja sivele chilitahna niiden pintaan. Ripottele päälle timjami. Kiedo kinkkuviipaleet fileiden ympäri ja aseta kalapalat uunivuokaan. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Herkullisia jämälohihommia

Kun se puolen kilon lohiköntti sieltä pakkasesta tuli kerta burgereita varten sulatettua ja paistettua, oli valmiiksi paistettua kalaa hampurilaisten jälkeen jäljellä vielä aika kasa. Siinä päivän lounasta pohtiessani keksin tyhjentää kaapin kaikesta sinne kerääntyneestä ja sain lopulta aikaiseksi tosi kelvon munakkaan, tai omeletin, tai minkä lie. Täyttävän ja herkullisen kummiski!

Lohi-avokadomunakas

yhdelle nälässä riutuvalle

3 vapaata tai luomua munaa

loraus kermaa

loraus vettä

1 iso valkosipulinkynsi

voita

n. 100 g paistettua lohifileetä

puolikas avokado

läjä aurinkokuivattuja tomaatteja

ripaus (oikeesti läjä) aurajuustoa

mustapippuria

suolaa

Riko munien rakenne kulhossa ja lisää sekä loraus kerma että loraus vettä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla voita (tai öljyä), purista sekaan valkosipulinkynsi ja kuullota hetki. Lisää päälle munakasmassa, pidä levy keskilämmöllä ja anna munakkaan hyytyä hetki. Munakkaan ollessa melkein valmis lisää päälle täytteet ja anna muhia vielä hetki. Kippaa munakas kauniiksi mössöläjäksi lautaselle, mausta vielä tarvittaessa ja vetele parempiin suihin!

Lohi vain ei ottanut loppuakseen vielä munakkaastakaan suoriuduttaan, joten tyhjensin seuraavana päivänä loputkin jääkaapista ja kasasin aineksista ylläripyllärinä lohi-avokadosalaatin. Kyllä sitten olikin hyviä rasvoja kiskottu seuraavan parin viikon edestäkin!

Lohi-avokadosalaatti

n. 100 g paistettua lohta

puolikas avokado

puoli rasiaa kirsikkatomaatteja

rapeaa salaattia

aurajuustoa

Paloittele lohi, avokado ja tomaatin, revi salaatti, ripottele päälle aurajuustoa. Lorauttele sekaan vielä oliiviöljyä ja balsamicosiirappia. Vedä huiviin.

Lohta purkerissa

Hampurilaiset ovat hieno keksintö. Parhaita ne ovat useimmiten kotitekoisina, rukiisina ja juustoisina. Pakkasesta löytyneen lohifileen kohtaloksi koitui päästä aurajuuston ja parin muun kaverin kanssa ruisleipäviipaleiden väliin. Ja hyvää oli!

Burgereita silmällä pitäen yritin jälleen kerran tehdä majoneesia siinä jälleen kerran onnistumatta. Viime kerrasta "viisastuneena" käytin oliiviöljyn sijasta rypsiöljyä, luomua neitsyt-sellaista, ja siinäpä kai se syy sille järjettömän pahan makuiselle tuotokselle lieneekin. Siis rypsiöljyn neitsyydessä! Muistin sen olevan hyvänmakuista, mutta olin syvästi väärässä. Kolmas kerta ja ihan vaan tavallinen rypsiöljy ehkä toden sanoo? Tällä kertaa olin onneksi pitkänäköinen ja varasin kaappiin purkillisen kruunumajoneesia, jonka sitten maustoin parilla valkosipulinkynnellä ja roiskautuksella chilijauhetta. Hyvä niin!

Lohi-auraburgerit

kahdelle

4 ruispalaa (käytin Leipomo Rosten täysrukiisia paloja, hyviä!)

n. 200 g lohifileetä

pari rapeaa salaatinlehteä

1 tomaatti

½ punasipuli

aurajuustoa ihan vaan maun mukaan

paahdettua sipulirouhetta

n. 1 dl kruunumajoneesia

2 kynttä valkosipulia

chilijauhetta

luomuketsuppia (Lidlistä ja halvalla)

Aloita suolaamalla lohi. Leikkaa fileestä hampurilaisenmentäviä palasia ja paista ne pannulla voissa tai vastaavassa. Pistä paistetut lohet folion alle pitämään lämpöä. Mausta majoneesi, leikkaa sipuli ja tomaatti renkaiksi. Paahda ruisleivät ja täytä viipaleella lohta, lisää sekaan muita täytteitä makusi mukaan. Nauti hetikohta!

Erittäin myöhäinen salaattilounas

Taas teki mieli salaattia! Jääkaapista löytyneet mozzarella ja aurinkokuivatut tomaatit saivat seurakseen tonnikalaa, kirsikkatomaatteja, punasipulia ja jääsalaattia. Mozzarellojen marinoimisen eteen nähty pikkuruinen vaiva kannatti, salaatti oli kovin herkullista eikä kaivannut mitään kastiketta seurakseen. Kovin kuvauksellisia nuo maustuneet mozzarellat eivät kyllä olleet. Semmosta. Nyt peiton alle jättipakkasen aiheuttamaa puutalokylmyyttä pakoon!




Marinoidun mozzarellan salaatti

ruukkujääsalaattia
rasia kirsikkatomaatteja
pieni punasipuli
aurinkokuivattuja tomaatteja
purkki tonnikalaa öljyssä
mozzarellaa

Marinadi mozzarellalle:

oliiviöljyä
kuivattua basilikaa
kuivattua rosmariinia
chilijauhetta
hunajaa
merisuolaa
mustapippuria
valkosipulijauhetta
balsamicoviinietikkaa

Lorautu paloiteltujen mozzarellojen päälle reilusti oliiviöljyä. Ripottele sekaan mausteet ja sekoita. Itse lisäsin sekaan vielä kylmäpuristettua, chilillä maustettua rypsiöljyä ja yrttiviinietikkaa. Anna mozzarellan marinoitua puolisen tuntia. Paloitte sillä aikaa muut salaatin ainekset, sekoita keskenään ja lisää mozzarella.

Vuoden ensimmäinen resepti

Jes, tästä päivästä alkaa uusi ruokavuosi! Aloitin sen sujuvasti ainoan auki olevan pikkukaupan valmiilla antimilla, kuten kinkku-juustonyyteillä ja karkein täytetyillä cookieilla. Juuri nyt mieleni tekisi juustohampurilaista, mutta iltaa kohden on kyllä tarkoitus ryhdistäytyä ja väsätä kasaan jotain vähän raikkaampaa muonaa.

Tuossa jokunen päivä sitten piti puolessa tunnissa keksiä ja valmistaa kahvipöytään jotain suolaista tarjottavaa. Yhdistin toisiinsa jääkaapista löytyneen palasen joulupöydän lämminsavulohta ja fetan jämät, ja kääräisin mössön voitaikinaan. Uppos!




Savulohi-fetakätköt
16 kappaletta

8 levyä voitaikinaa
n. 150 g lämminsavulohta
n. 150 g fetajuustoa
tilliä
mustapippuria
kananmunaa voiteluun

Sekoita keskenään feta ja savulohi ja mausta tillillä ja mustapippurilla. Levitä lusikallinen täytettä neliskanttiselle palalle voitaikinaa, käännä toinen puoli taikinaa täytteen päälle ja painele reunat tiukasti yhteen. Voitele pasteijat kananmunalla ja paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.




Herkullista vuotta 2010!

Joulu on taas

Miten täysi maha voikaan olla? Ja miten monta päivää putkeen? Joulu on nyt virallisesti takana, ja vaikka arkihommat eivät oikein huvittaisikaan, olen ihan valmis lopettamaan ylensyömisen. Vaan en silti valita, sillä joulun herkut olivat kaikki kerrassaan onnistuneita valintoja.

Joulupäivänä pöydän kokoonpano lisääntyi niin ihmisten kuin ruokalajienkin puolesta. Aaton antimien lisäksi nautimme ainakin kermaisesta sipuli-matjessillistä ja joululimpusta. Limppua leivoin ensimmäistä kertaa ikinä ja se kyllä kannatti. Ihanasta Jensenin keittiöstä löytämäni Anna-Lisan joululimppu oli juuri niin hyvää mitä epäilinkin - täydellistä. Leipä kohosi kuin unelma ja sai uunissa rapean, tumman ja ihanan kuoren. Helppotekoista ja naurettavan herkullista, suosittelen.




Anna-Lisan joululimppu

1 ½ palaa hiivaa
1 ½ dl siirappia
2 tl suolaa
7 dl piimää
6 ½ dl vehnäjauhoja
6 ½ dl ruisjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja siirappi (lämmitin siirappia hiukan ja sekoitin vasta sitten hiivan). Lisää piimä. Sekoita joukkoon jauhot ja työstä sitkeähköksi taikinaksi. Nostele taikina kahteen voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Tasoita jauhotetulla lusikalla tai sormilla.
Siivilöi pinnalle hiukan vehnäjauhoja, niin leipä näyttää kauniilta uunista tultuaan. Anna nousta vedottomassa paikassa pari tuntia. Paista uunissa 200 asteessa noin tunnin. Leivät voi hyvin pakastaa, mutta ne säilyvät tuoreena kahdesta kolmeen päivään. Kaksinkertaisesta taikinasta tulee neljä limppua.





Matjessillistä valmistetun herkkumössön helppoudesta sen paremmin kuin herkullisuudestakaan ei kannata ryhtyä edes selostamaan. Kielen mukanaan vievää ja kymmenestä minuutissa valmista!


Kermainen punasipuli-matjessilli

n. 200 g matjessillifileitä nahat poistettuina ja huuhdeltuina
n. 2 dl ranskankermaa
3-5 punasipulia koosta riippuen
mustapippuria
tuoretta tilliä

Hoitele sillit, silppua sipuli pienen pieneksi ja revi tilli. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Lauantailohi

Lauantai-illan ateriaa arpoessani keksin haluta illalliseksi lohta. Lidliin kurvattuamme huomasimme iloksemme norjalaisen ruodottoman lohifileen olevan niin halpaa, että kaappasin samantien mukaani kilon verran vaaleanpunaista kalaa. Ostin lisäksi sitruunoita ja ranskankermaa ja päätin keksiä itse reseptin vasta kotona.



Kalan valmistaminen ruoaksi on tässä taloudessa erityisen haastavaa siksi, että ateriointikumppanini mielestä kala ei ruokana ole mitenkään erityistä herkkua. Itse pidän kalasta melkein missä tahansa muodossa, mutten kuitenkaan ole mikään erityisen kokenut kalakokki. Niinpä tartuin helppoon ratkaisuun. Lapsuuden uunilohimuistoja verestäen päätin kypsentää kalan uunissa ja sekoittaa sille ranskankermasta ja mausteista kastikkeen. Salaiseksi aseeksi valkkasin lounaalta jääneet sinihomejuuston rippeet.

Lisäkkeeksi samassa vuoassa kypsyi läjäpäin erilaisia sipuleja, kun mikään perunainen väsyttäjä ei oikein näin lauantai-illalle kiinnostanut. Jotkut ihanat yrteissä ja voissa muhineet porkkanat olisivat voineet olla kova lisä, tulipas vasta nyt mieleen!

Lopputulos oli kertakaikkiaan herkullinen. Lohi oli muhiutunut superpehmeäksi ja sitruuna ja sinihomejuusto muodostivat aika nautinnollisen yhtälön. Harmi että pakastin puolet lohesta, tällä ruoalla ois voinut vetää rehelliset överit!




Lohta ja sipuloita uunin kätköistä

n. puoli kiloa lohifilettä
merisuolaa
sitruunan kuori raastettuna, mehut puristettuna ja loppu sitruuna lohkottuna
2 pientä punasipulia
1 keltasipuli
2 pientä salottisipulia
200g ranskankermaa
pari teelusikallista dijon-sinappia
ruokosokeria
unkarilaista (eli tulista) paprikajauhetta
merisuolaa
mustapippuria
n. 50 g sinihomejuustoa

Poista lohifileestä mahdolliset ruodot. Aseta lohi nahka alaspäin uunivuokaan, rapsuttele päälle reilusti merisuolaa ja pippuria, purista noin puolen sitruunan mehut. Pilko pari punasipulia, yksi keltasipuli ja toinen salottisipuleista. Laita vuoka 200-asteiseen uuniin noin vartiksi.

Sekoita kastike. Lisää ranskankerman sekaan sinappi, pieneksi pilkottu salottisipuli, sitruunan raastettu kuori ja puolikkaan mehu. Mausta pippurilla, suolalla, paprikajauheella ja ripauksella sokeria.

Ota vuoka pois uunista, lisää sekaan sitruunaviipaleita ja kaada kastike lohen päälle. Ripottele kastikkeen päälle homejuustomuruset ja paiskaa vuoka takaisin uuniin. Kypsytä vielä suurinpiirtein toinen vartti.

Lokakuun viimeisen päivän ruokakekkerit, osa 1

Lokakuun viimeisenä päivänä vietetyistä ruokakekkereistä on vierähtänyt jo tovi! Juhlat onnistuivat hyvin ainakin etukäteen hulluna ressaamani seikan, eli ruoan riittävyyden puolesta. Mikään ei loppunut kesken, mutta kaikki tuli kuitenkin viimeistään seuraavana aamuna syödyksi. Vaikka ressasinkin kovasti eli ihan liikaa, polttelee ajatus seuraavista ruoka-aiheisista kemuista jo mielessä.

Kuvat illasta ovat lojuneet kovalevyllä jo pari viikkoa, ja koska niitä on jokunen, en meinannut millään saada tartuttua toimeen. Mulla tuppaa olevan syntinä ottaa samasta kohteesta vähintään 20 kappaletta keskenään melkein samanlaisia kuvia, joista tietysti korkeintaan kaksi on onnistuneita. Niitä kuvia tietenkin vois poistella jo kamerasta, tai sitten ihan vaan käyttää sen yhden onnistuneen kuvan ottamiseen vähän enemmän aikaa, sen sijaan että räpsii tuplatusinan samanlaista annoskuvaa. Paljon on vielä opittavaa, mutta sitä(kin) vartenhan tässä blogataan! :)

Koska ruokalajeja oli enemmän kuin kolme, pistän illan osiin ja esittelen ekaksi vain pari juttua. Bataattikeitto avasi illan ja maistui takuuihanalta. Kyseistä soppaa on tarjottu monissa perhejuhlissamme siskon ylioppilasjuhlia myöden, eikä kukaan ole koskaan sitä vihannut. Sopan resepti on hyvin yksinkertainen, mutta koska olen todella höveli ja hajamielinen, en taaskaan muistanut kirjata ylös tarkkoja määriä. Onneksi ainesosalista on lyhyt, kovin helposti keittoa ei noilla aineilla pilalle saa! Itse tein keittoa suuren suuren kattilallisen, joten ohjeen puolittaminen saattaa normaalioloissa olla ihan hyvä juttu.



Bataattikeitto

n. 4 bataattia
3-4 dl ranskankermaa
2 kasvisliemikuutiota
vettä
loraus kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
chiliä
kuivattua basilikaa
2-3 kynttä valkosipulia
unkarilaista (eli aika tulista) paprikajauhetta

Kuori ja pilko bataatit keskenään suurinpiirtein samankokoisiksi palasiksi. Laita ne kattilaan, kaada sekaan vettä sen verran, että lohkoista osa jää peittymättä, noin litra ehkä. Lisää liemikuutiot. Kun bataatit ovat kypsiä, soseuta ne sauvasekoittimella ja lisää sekaan ranskankerma. Lisää kuohukermaa/vettä sen mukaan, kuinka löysää keitosta haluat. Anna keiton kiehua hiljalleen ja lisäile mausteita. Bataatti on makeaa ja ainakin omasta mielestäni tarvitsee rinnalleen reilusti potkua, joten chiliä, valkosipulia, yrttejä ja paprikaa voi käyttää suureen satsiin melko huoletta.


Keiton kanssa tarjosin pari itse tehtyä leipää, mutta niistä teen oman merkintänsä. Muiksi kavereiksi keitolle kasasin kaksin salaattia. Toisessa ei sinällään ole mitään ihmeellistä, paitsi se, että sitä voi ilmeisesti syödä vuodesta toiseen koskaan kyllästymättä. Tomaatti-sipuli-fetasalaatti hyvistä raaka-aineista tehtynä on kyllä paras lisuke melkein mille tahansa.


Paras arkisalaatti juhlaan

rapeaa ruukkujääsalaattia
makeita kirsikka- tai miniluumutomaatteja
punasipuli
kotimainen omena
paketillinen hyvää fetaa, esimerkiksi Apetinan tetra täynnä ihanaa mössöä
tuoretta basilikaa
rucolaa
loraus oliiviöljyä ja balsamicoa
sormisuolaa ja mustapippuria


Toinen salaateista sisälsi illan ainoaa lihaan päin viittavaa raaka-ainetta, lämminsavulohta. Menu muodostui ihan huomaamatta kasvispainotteiseksi, mutta mihinkä sitä lihaa olis edes tarvittu? Ystäväni Kaisa väsäsi salaatille kaipaamani kastikkeen, joka täydensi hienosti salaatin makuja.



Savulohi-rucolasalaatti

n. 500 g lämminsavulohta
ruukkujääsalaattia
rucolaa
makeita kirsikka- tai miniluumutomaatteja
vihreitä viinirypäleitä
keittettyjä kananmunia puoliksi lohkottuna
ananaskirsikoita
sitruunaviipaleita

Kastike

2 osaa oliiviöljyä
1 balsamicoviinietikkaa
sitruunamehua
suolaa
pippuria
sokeria

Vatkaa aineksia vispilällä sekaisin pari minuuttia. Lorauta valmis kastike salaatin päälle vähän ennen tarjoilua.

Salaateista

Salaattien syömisessä on se hyvä puoli, että terveellisyyden nimissä pystyy kiskomaan naamaansa melkeinpä mitä tahansa törkyisen syntistä tavaraa, kunhan vain muistaa kuorruttaa kaiken vihreällä. Teen aika paljon salaatteja, usein melko ruokaisia sellaisia. Salaattipohjani koostuu melkein aina ruukkujääsalaatista, siis siitä vihreästä, teräväreunaisesta ja rapeasta tavarasta.

Jäävuorisalaatin käyttäminen salaattipohjana on mielestäni häväistys kaikille salaattiruoille, enkä voi käsittää, kuinka monissa ravintoloissakin käytetään jäävuorisalaattia hienojen juustojen, lihojen ja muiden herkkujen petinä. Sama pätee lehtisalaattiin, kanien ruokaa! (Okei, leivän päällä menee! Tai pelkältään, itsetehdyn vinaigretten kanssa!) Sen sijaan rucolan, tammenlehtisalaatin, lollorosson ja muut tummanvihreät salaatit lasken mukaan hyväksyttävien salaattipohjien jengiin.

Lemppariraaka-aineitani salaateissa ovat kaikki maailman juustot, kirpeänmakeat hedelmät kuten appelsiini, verigreippi ja omena, avokado, savulohi, kana ja prosciutto-kinkku. Pähkinöistäkin tykkään, mutta niiden suhteen olen jotenkin aika laiska. Ylivoimaisesti parhaita ovat kuitenkin juustot! Halloumia! Pehmeää fetaa! Chevreä!

Voisin jauhaa aiheesta vaikka aamunkoittoon asti, mutta koska olen toistaiseksi päivätöissä, hillitsen leipäläpeni ja puran syviä tunteitani salaatteja kohtaan ihan vain reseptin muodossa.

Tämä salaatti syntyi tänään hetken mielijohteesta, kun piti äkkiä keksiä jotain ostettavaa kaupasta. Kastikkeen väsäsin kaapista löytyneistä aineksista ja siihen nähden lopputulos oli melko kiva, toi sopivasti ärjyä ulottuvuutta salaatin makuun. Reseptin ainesten määriä en mitannut, salaateissa ei kai tarvii olla niin tarkka.



Aurainen savulohisalaatti

ruukkujääsalaattia
lämminsavulohta
Aura Gold -juustoa
rucolaa
viinirypäleitä
kirsikkatomaatteja
keitettyä kananmunaa
sipulia
suolaheinää (tai tarhasuolaheinää. Kyseisen, kulhon reunoilla heiluvan kasvin täsmällinen rotu on mulle mysteeri. Pihalta poimin.)
mustapippuria

kastike:

sitruunamehua
dijon-sinappia
oliiviöljyä
balsamicoviinietikkaa
valkosipulia puristettuna
mustapippuria
ruokosokeria tai hunajaa
suolaa
chilijauhetta

Aura (ja varsinki tuo Gold, jonka häikäisevyyteen en vielä puolisen vuotta sitten ollut vaivautunut tutustumaan) ja savulohi muodostavat aika kivan joukkueen. Viinirypäleitä en olis itse keksinyt lohen kanssa sotkea, mutta onneksi luottokulinaristiystäväni Kaisa opasti minua asian suhteen. Oikeen kiva salaatti siis!