Katutacoja ja olutta

Kaikkea sitä blogatessa oppii. Kuten juomaan olutta.

Kaikki kävi niin, etten koskaan oppinut pitämään oluesta. Ja eihän sitä oppia voikaan, jollei kukaan kerro minkä kanssa olutta kannattaa juoda. Tätä nykyä olen todella viisas tietäessäni, että olutta kannattaa juoda esimerkiksi manchego-juuston, ylikypsän possun, savulohen tai vuohenjuustopiiraan seurana. 

Kuin taikaiskusta vieras ja vaikeasti lähestyttävä olut muuttuu jumalten nektariksi, kun sen kanssa suuhun asettaa jotain rasvaista ja suolaista. Taikuuksia tapahtuu. Esimerkiksi ylikypsän possun kanssa lipitetty tumma olut maistuu tosi hyvältä.

Olin aika tohkeissani, kun pääsin maistelemaan olusia mitä parhaimmassa seurassa. Oli Lapin Kullan porukkaa, Teemu Laurellia, Blogiringin tyyppejä ja mitä parhaimpia bloggaajakollegoita. Teemun opastuksella teimme pöydän täydeltä katuruokaa, jota sitten oluen kanssa haukkailimme. Oli itämaisia makuja, friteerattuja jättikatkarapuja, mangosalaattia ja vaikka mitä. Itse pääsin lieden ääreen tekemään tabboulehta. Kyllä kelpas!

Kotona jatkoin katuruokakehittelyä ja rukasin perjantai-illan huumassa tacon täydeltä chili con carnea. Seuraksi tehtiin guacamolea ja tuoresalsaa. Kyllä taco kourassa ja Lappari toisessa kelpais kuljailla pitkin Turun keväisiä katuja. 

Ps. Kevään kunniaksi 4,5-vuotiaan blogini taustalla hääräävä naama saa luvan tulla ulos kaapista. Vinkki: olen pukeutunut neonväriin ja lisäksi vähän vakava. 

Katutacot turkulaisittain

(kuudelle)

Chili con carne

oliiviöljyä

reilusti savupaprikajauhetta

1 keltasipuli

3 kynttä valkosipulia

400 g hyvää naudan jauhelihaa

2 purkkia hyvää tomaattimurskaa

1 prk kypsiä valkopapuja 

vettä

tuoretta korianteria

mustapippuria

juustokuminaa

ruokosokeria

suolaa

rutkasti chiliä silputtuna tai jauheena

Kuumenna öljy valurautakattilassa. Lisää paprikajauhe ja valkosipuli, anna makujen irrota hetki. Lisää sipuli, kuullota. Lisää jauheliha, ruskista. Kaada sekaan tomaattimurska, vettä tarpeen mukaan (soossista kannattaa tehdä aika paksua, jotta se pysyy paremmin tacoissa), pavut sekä mausteet. Anna soossin muhia hyvä tovi, maistele välillä ja lisää mausteita tarpeen tullen. 

Guagamole

2 avokadoa

1 pieni punasipuli

1 pieni tomaatti

1 kynsi valkosipulia

1/2 limen mehu

mustapippuria

chiliä

suolaa

Murskaa avokadot ja silppua sipuli ja tomaatti sekä valkosipuli. Lisää mausteet ja sekoita. 

Tuoresalsa

4 tomaattia

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

tuoretta korianteria

chiliä

ruokosokeria

suolaa

mustapippuria

limen mehua

Poista tomaatista siemenet. Silppua tomaatti, sipuli ja valkosipuli. Lisää mausteet ja sekoita. 

Kokoa täytteet tacoihin, ripottele päälle cheddaria ja lusikoi ranskankermaa. Vetele huiviin kera Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lagerin. 

Yhteistyössä Lapin Kulta.

Ratatouillen salaisuus

Opus nimeltä Ranskalaisen keittiön salaisuudet on oikeastaan ainoa kuvaton keittokirja, josta pidän. Ohjeita on satatuhatta. Ohjeet ovat hykerryttävän yksityiskohtaisia, mutta koska kyse on ranskalaisesta keittiöstä, kuitenkin ihanan yksinkertaisia. Klassikkoa klassikon perään, seassa toki kaikkea häröä, kuten erinäisiä sisäelinhommia ja kaiken maailman nyljettyjä lokkeja. Saankohan milloinkaan luettua kirjan jokaista reseptiä läpi? Huonolta näyttää, sillä vaikuttaisin piilottaneen rakkaan kirjani liian hyvään talteen. Samasta syystä en ole kyennyt blogaamaan teille erästä järkyttävän hyvää pöperöä, jota taisin tehdä jo joskus keväällä. Onneksi ihana Hanna kopsi ja lähetti reseptin minulle omasta Ranska-raamatustaan.

Maailman paras ratatouille nimittäin. Ratatouille, erityisesti Julia Childin reseptillä toteutettuna on ennen kaikkea ylistys tuoreille kasviksille. Kenties hieman työläältä vaikuttavan ohjeen yksikään työvaihe ei ole merkityksetön. Lopussa kiitos seisoo - tämä lennähti kevyesti parhaiden syömieni kasvisruokien kärkikastiin. Mielikuvani ratatouillesta pohjautui pitkään johonkin koulussa tarjoiltuun, veteläksi keitettyyn kasvissörsseliin, joka maistui pelkästään happamalle tomaatille. Tämä resepti on oiva siksi, että kasvikset paistetaan erissä, jolloin ne kypsyvät juuri sopivasti jääden rapsakoiksi. Herkullinen maku tulee kasvisten itsensä lisäksi yrteistä ja hyvälaatuisesta suolasta, johon suosittelen ehdottamasti panostamaan. 

Itse olen Urtekramin harmaan merisuolan vannoutunut käyttäjä. Pidän myös Himalajan kristallisuolasta, mutten ihan yhtä paljon kuin harmaasta merisuolasta. Mistä tulikin mieleeni, että Tampereella loistavassa Keittiöelämää-putiikissa piipahtaessani tulin valistetuksi, että kaikkein sopivinta myllysuolaa on juurikin karkea Himalajan suola, joka kuivuutensa takia ei tahmaa ja tuki myllyä. Tämä kävi ilmi erityisen asiantuntevan putiikinpitäjän kertoessa, kuinka väärin ihmiset usein arvokkaita suolamyllyjään käyttävät. Jäin siihen käsitykseen, että tavallinen, karkea merisuola esimerkiksi ei ole paras mahdollinen myllyn täyte. Harmaa merisuola on valkaistua tahmeampaa, joten sitä varsinkaan ei kannata myllätä. Itse olen suolannut ruokani toistaiseksi pienellä puisella, unkarilaisella puulusikalla. Suunnitelmissa kuitenkin siintää laatumyllyn hankkiminen, ja ainakin Keittiöelämän suosituksen mukaan Peugeot on maineensa veroinen. Suolamyllyvinkkejä otetaan vastaan! Oma vinkkini: menkää Keittiöelämään.

Toinen vinkki: tehkää ratatouillea, mieluiten tällä reseptillä.

Ratatouille

(6-8 hengelle, vaan enpä kyllä tiiä...)

200 g munakoisoja

200 g kesäkurpitsaa

1 tl suolaa

4 rkl oliiviöljyä, tarvittaessa enemmänkin

250 g (n. 4 dl) ohuiksi viipaleiksi leikeltyä keltasipulia

2 (vihreää) paprikaa viipaloituna

2-3 rkl oliiviöljyä, jos on tarpeen

2 muserrettua valkosipulinkynttä

suolaa ja valkopippuria

450 g napakoita, kypsiä tomaatteja, ilman siemeniä, mehua ja kuoria

suolaa ja valkopippuria maun mukaan

3 rkl silputtua persiljaa

(timjamia, basilikaa)

Kuori munakoisot ja leikkele pitkittäin 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi, jotka ovat 7 ½ cm pitkiä ja 2 ½ cm leveitä (voit ottaa vähän rennomminkin). Tee samoin kesäkurpitsalle. Pane kasvikset kulhoon, ripottele päälle suolaa ja ravistele. Jätä silleensä ½ tunniksi. 

Valmistele tässä välissä tomaatit seuraavalla tapaa: kuumenna pienessä kattilassa kiehuvaksi litra vettä. Dippaa haarukkaan isketty tomaatti kiehuvaan veteen muutamaksi sekunniksi, nosta pöydälle jäähtymään hetkeksi. Irroita kuori. Halkaise tomaatit kahtia ja purista puolikkaista ulos mehu ja siemenet. 

Valuta kesäkurpitsat ja munakoisot ja pyyhi ne kuiviksi. Kuumenna paistinpannussa reilu satsi öljyä. Paista kesäkurpitsat ja munakoisot muutamassa erässä öljyssä niin, että ne saat hieman väriä pintaansa. Siirrä syrjään odottamaan. Käristä samalla pannulla sipuliviipaleet ja paprikat miedolla lämmöllä hiljaksiin noin 10 minuuttia niin, että ne pehmenevät mutta eivät ruskistu. Sekoita mukaan valkosipuli ja suola sekä pippuri. Leikkele tomaattien malto 1 cm:n paksuisiksi suikaleiksi ja aseta tomaatit paprikain ja sipulien päälle muhimaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna muhia kannen alla noin 5 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat päästää nestettä. Ota kansi pois, valele tomaatteja niistä erittyneellä nesteellä, lisää lämpöä ja anna keittyä muutama minuutti niin, että neste on lähes kokonaan haihtunut. 

Ota esiin isohko (valurauta)pata. Lusikoi kolmannes tomaatti-sipuli-paprikaseoksesta padan pohjalle ja sirota päälle vähän yrttejä. Lado päälle puolet munakoiso-kesäkurpitsaseoksesta ja lisää sen päälle puolet jäljelläolevasta tomaattiseoksesta sekä vähän yrttejä. Lado vielä yksi kerros kesäkurpitsa-munakoisoseosta ja tomaattiseosta, ripota päälle lopuksi vielä reilusti yrttejä. (Ei ole niin väliä, miten monta kerrosta saat aikaan - pääasia, että alimpana on tomaattikerros). 

Pane padan päälle kansi ja keitä hiljaa miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Ota kansi pois ja kallistele pataa. Tarkista maku ja mausta, jos tarpeen. Lisää hieman lämpöä ja keitä ilman kantta vielä 15 minuuttia useita kertoja valellen, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut ja jäljellä on noin pari ruokalusikallista aromaattista oliiviöljyä. Lämpöä kannatta valvoa huolellisesti, etteivät kasvikset pääse palamaan pohjaan. Tarjoa kylmänä tai kuumana, esimerkiksi lihan, kalan tai tofun kera. Uppooa varsin hyvin ihan sellaisenaankin.

Patojen pata

Ikuisen lumen (joka sittemmin ikävästi suli) kunniaksi valmistin viime viikolla rehellistä pataruokaa. Chili con carne oli, kiitos keskuskeittiön, lapsuuteni inhokki. Laihaa keittomaista riisin kylkiäistä, joka koostui jauhoisista pavuista ja kuivaksi paistetusta jauhelihasta. Tomaattipyreen hapan maku kaiken yllä.

Kyllä kyseistä ruokaa aina välillä kotonakin syötiin ja toki rutkasti parempana versiona keskuskeittiön kyhäelmästä, mutta olin lapsena valitettavasti aika nirso ruoan kuin ruoan suhteen. Chili con carnen ja minun välit jäivät näin ollen varsin kylmiksi.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ymmärsin, kun pari viikkoa sitten lusikoin suuhuni äidin hauduttamaa chiliä. Olin myyty. Tein itse kotona. Olen yhä myyty. Parasta talviruokaa.

Ja mitä riisiin tulee, sellaista ei tarvita, korkeintaan hyvää tuoretta leipää, jos sitäkään. Ranskankermaa kylläkin. Joka lusikalliselle.

Chili con carne

(mukaelma Jamie Oliverin reseptistä, Jamie's America)

oliiviöljyä

400 g hyvää naudan paistijauhelihaa

1 iso sipuli

4 luomuvalkosipulinkynttä

1-3 kuivattua chiliä (itse panin yhden ilman siemeniä, mutta lisäsin tulisuutta myöhemmin chilirouheella)

1 tl jeeraa

1 tl savuista paprikajauhetta (käytin vahvaa unkarilaista)

merisuolaa

mustapippuria

2 tölkkiä kidneypapuja

1 punainen paprika

2 tölkkiä tomaattimurskaa (á 400 g, puolet käyttämästäni tomaatista oli paseerattua)

n. 2 rkl tomaattipyreetä

raakaruokosokeria

Pane kuivatut chilit veteen pehmenemään. Kuumenna valurautapadassa loraus öljyä. Ripota öljyyn jeera ja paprikajauhe. Kuullota niistä makua irti, lisää pilkottu sipuli. Kuullota. Lisää valkosipuli ja pilkotut chilit. Anna pehmetä. Lisää jauheliha, paista kypsäksi.

Kaada sekaan tomaatit, valutetut pavut ja pilkottu paprika. Mausta sokerilla. Lisää vettä jos tarpeen, soossin on tarkoitus olla muhennusmaisen paksua, ei keittomaista. Anna porista kannen alla niin ainakin tunnin verran. Maistele välillä, lisää suolaa, pippuria tai sokeria jos tarpeen. Tarkista myös tulisuus ja lisää potkua, jos siltä tuntuu. Mikäli muhennus uhkaa jäädä liian vetiseksi, anna porista kansi raollaan.

Tarjoile ranskankerman kera.

Lohtuchili

Kun eräänä pakkaspäivänä törmäsin jääkaapissa bataattiin ja chilipalkoon ja sen jälkeen Chocochili-blogissa bataattichili-reseptiin, oli yhtälö varsin selkeä.

Tuloksena syntynyt ruoka oli järkyttävän hyvää. Tulista, makeaa, kirpeää ja pehmeää, todellista paukkupakkasen lohturuokaa. Kun vielä tajusin lusikoida padan päälle ranskankermaa (sen sijasta sopisi mainiosti myös esimerkiksi soijajogurtti), katosi kattilallinen chiliä kitoihin alta aikayksikön. 

Tässä resepti sellaisena kuin sen toteutin.

Bataattichili

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 bataatti (n. 450 g)

2 punaista chiliä

reilusti neitsytkookosöljyä tai oliiviöljyä

1 tl jeeraa

400 g säilöttyjä kokonaisia tomaatteja

paseeratun tomaatin jämät (n. 100 g, tai pikkupurkki tomaattipyrettä)

n. 3 dl vettä

1 tlk luomupapusekoitusta

0,5 tl basilikaa

0,5 tl paprikajauhetta

suolaa, mustapippuria
(maustamatonta soijajogurttia tai ranskankermaa)

Kuutioi sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele bataatti. Viipaloi chilit, jätä siemenet (tai poista niistä osa, kuten itse nössönä tein).

Kuumenna öljy, lisää jeera ja paprikajauhe, sekoita, kunnes mausteiden tuoksu irtoaa ilmoille. Lisää kattilaan sipulit ja kuullota hetki. Lisää kattilaan bataatti, chilit, tomaattimurska ja vähän vettä. Kun bataatit ovat hiukan pehmenneet, lisää kattilaan pavut, paseerattu tomaatti ja mausteet. Jatka keittämistä, kunnes bataatti on täysin kypsynyt. Maista ja mausta tarpeen mukana suolalla ja pippurilla.

Lusikoi halutessasi päälle soijajogurttia ranskankermaa ja vedä koko kattilallinen huiviin.

Lihapataa puikulapotuille

Tuossa taannoisella Lapin reissulla sain toimeksiannon valmistaa stroganoffia. Tykötarpeiksi sain puoli kiloa laadukasta naudan paistia ja ikivanhan reseptin, joiden ansiosta lopputuloksena oli takuuvarma padallinen herkkua.

En oikein ikinä tee kotona ruokaa lihasta, mutta pitkään hautuneet, klassiset lihapadat ovat asia, josta en kieltäydy. Aika pitkään (eli Julie & Julia -leffan katsomisesta saakka) on mielessä ollut valmistaa burgundinpataa, mutta esteiksi on aina muodustunut hyvin ammattimaisia syitä, kuten esimerkiksi se, etten omista pataa, joka olisi ruoan arvolle sopiva. Mitähän muita herkkupataruokia sitä keksis, jotta vois ostaa itselleen sellaisen 200 euroa maksavan punaisen padan Stockmannin ökyhyllystä?

Takasin asiaan. Stroganoff on helppoa, herkkua lohturuokaa ja vaatii kaverikseen ehdottomasti saavillisen puikulapottumuusia ja kasapäin puolukkahilloa. Suolakurkkuja ei sovi unohtaa!

Stroganoff

500 g laadukasta ja mureaa naudan lihaa (filettä tai paistia)

1 iso sipuli

voita

7 dl lihalientä

70 g tomaattipyrettä

1 rkl hyvää sinappia

1 prk smetanaa

2-3 suolakurkkua

valkopippuria

suolaa

Nosta liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen kokkailua. Pilko liha suupalan kokoisiksi palasiksi. Ruskista lihapalat nopeasti voissa paistinpannulla. Alenna lämpöä, lisää sekaan pilkottu sipuli ja anna sen pehmitä hetken aikaa.

Kippaa lasti sitten pataan ja kaada sekaan lihaliemi. Lisää joukkoon tomaattipyre ja mausteet. Anna lihan kypsyä padassa miedolla lämmöllä mureaksi, lihasta riippuen puolesta tunnista tuntiin. Kun liha on mureaa, lisää sekaan sinappi ja smetana. Maistele ja lisää suolaa ja pippuria tarpeen mukaan. Anna padan vielä hautua tovin verran. Lisää suolakurkut juuri ennen tarjoilua.

Gumbon lumoissa

Kävin tuossa taannoin kummitytön kanssa elokuvissa katsomassa Disney-uutuuden Prinsessa ja sammakko. Leffa oli kerrassaan mainio, eikä vähiten siksi, että se sijoittui New Orleansiin.

Jazzin, voodoon ja kreolilaisen keittiön synnyinsijoilla oli leffassa ihan kreisi meininki, suistosammakot kokkailivat gumboa ja jazz raikasi. Gumbo, tuo legendaarinen louisianalainen pataruoka jäi leffan jälkeen kaivertelemaan mieltäni, ja pari viikkoa sitten jälleen tietosanakirjan paksuista Jamie's America -järkälettä selatessani törmäsin pariin Jampan omaan gumboversioon. Toinen niistä, mausteinen kana-chorizogumbo osoittautui ylittämättömäksi esteeksi ja sai minut pitkästä aikaa ostamaan kaupasta broileria, jota ei ole tehnyt mieli pitkään aikaan. Gumbon seassa kana näytti kyllä parhaat puolensa.

Saattaa olla, että menin tyhmyyksissäni ihan pikkuisen sorkkimaan gumbon pyhää kolminaisuutta, siis sipulin, paprikan ja sellerin liittoa, sillä tyrkkäsin padan sekaan sitä selleri-nimellä hyllyssä nuokkuvaa tavaraa (eli juuriselleriä). Luulen, että gumboon olisi paremmin sopinut varsiselleri, mutta eipä tuo kai haittane, kun ihan hirveän suurta makueroa juuren ja varren välillä ei liene.

Vaikka gumboon saa Jamien mukaan virittää sekaan melkein ihan mitä tahansa, on pyhän kolminaisuuden lisäksi olemassa vielä toinen asia, jota ilman oikeaa gumboa ei voi valmistaa. Kyseessä on tietysti roux, eli rasva-vehnäjauhosuuruste, jolla pataan saadaan täyteläinen tunnelma. Voin kertoa, että oma rouxini sai läpikäydä parit kattilanvaihdot ja "muutamat" lisäliraukset öljyä ennen valmistumistaan. Väsäsin suurusteen lopulta parin sekaan eksyneen sipulipalasen kera ihan omassa kattilassaan, vaikka Jamien mielestä homman olisi pitänyt onnistua rennosti heittämällä jauhot kattilalliseen kasviksia. No juu, ehkäpä tässäkin hommassa on mahdollista kehittyä!

Olihan se gumbo kyllä aikamoista herkkua. Resepti muokkautui alkuperäisestä vähän sinne sun tänne, lusikka oli jatkuvasti ensin sopassa ja sitten suussa ja mausteita lenteli sekaan aika mielin määrin. Koska pata sisälsi tuhdin määrän bataattia, en keittänyt lisäkkeeksi riisiä, ja pata toimikin mainiosti paksuhkona keittona tuoreen leivän kanssa. Täytti hyvin ja lämmitti kivasti, jätti jälkeensä vain kaksi kysymystä: a) millaista gumboa ensi kerralla ja b) koska pääsee New Orleansiin!

Kana-chorizogumbo

neljälle

oliiviöljyä

400 g broilerin rintafilettä

200 g chorizo-makkaraa

4 viipaletta pekonia

1 iso sipuli

1 punainen paprika

pieni pala juuriselleriä (tai sitä varsiselleriä)

4 valkosipulinkynttä

n. 400 g bataattia

7 dl kanalientä

2 rkl vehnäjauhoja

tuoretta lehtipersiljaa

reilusti timjamia

1 tl paprikajauhetta

½ tl cayennepippuria

chilirouhetta

mustapippuria

ripaus ruokosokeria

merisuolaa tarpeen mukaan

Paloittele kananfileet ja mausta ne suolalla, cayennella, pippurilla ja paprikajauheella. Kuumenna isossa kattilassa tai padassa oliiviöljyä ja viskaa kanat, chorizo-viipaleet ja pekoni paistumaan noin 15 minuutiksi. Nosta ruskistuneet lihat pois ja jätä pataan rasva, jota tarvitset rouxin valmistamiseen.

Säädä lämpö miedolle, ripottele sekaan vehnäjauhot ja anna niiden ruskistua pikku hiljaa samalla koko ajan sekoittaen. Jamien mukaa maapähkinävoin väri kuvaa sopivasti kypsynyttä vehnäjauho-rasvaseosta, mutta saa sen vähän tummemmaksikin ruskistaa. Kun suuruste on tarpeeksi tummaa, nosta hieman lämpöä ja lisää sekaan oliiviöljyä, valkosipuli, selleri, paprika ja sipuli. Anna niiden kypsyä viitisen minuuttia ja lisää sekaan bataatti, lihat ja timjami. Anna seoksen kypsyä pari minuuttia ja kaada sekaan kiehuvan kuuma kanaliemi.

Säädä lämpö miedolle ja anna padan kypsyä 35-45 minuuttia. Bataatti saa rikkoontua sekaan ja paksuntaa keittoa entisestään. Lisää hienonnettu lehtipersilja ja maista keitosta, mausta lisää jos se on tarpeen. Tarjoile pata esimerkiksi tuoreen leivän, riisin, jazzin ja voodoon kera.

Papua pataan

Koska kauheasti teki mieleni syödä papuja, tein papupataa. Parasta papupadassa oli se, että käytin siihen Mutti -merkkistä tomaattimurskaa, jota paremmalta voi tölkitettyä tomaattia tuskin saada maistumaan.

Ohje on Katja Palmdahlin ja peräisin Makunautintoja kasviksista -kirjasta. Papuina käytin tölkkitavaraa ja salvian puutteessa basilikaa. Pata vedeltiin huiviin quinoan kyydittämänä. Ihanaa arkisapuskaa!

Tomaattinen papupata

4 luomuvalkosipulinkynttä

1 sipuli

½ kesäkurpitsaa

1 dl oliiviöljyä

½ ruukkua tuoretta salviaa/basilikaa (tai ½ rkl kuivattua)

4 rkl tomaattipyreetä

600 g tomaattimurskaa

suolaa, mustapippuria (lisäsin itse myös ruokosokeria ja chilirouhetta)

500 g valkoisia papuja keittettyinä

1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja

1-2 rkl balsamiviinietikkaa

Hienonna sipulit, viipaloi kesäkurpitsa. Kuumenna puolet öljystä ja freesaa sipulit ja kesäkurpitsa. Lisää salvia ja tomaattipyree ja anna niidenkin paistua tovi (itse unohdin koko tomaattipyreen). Kaada sekaan tomaattimurska ja loppu öljy. Hauduta kastiketta kannen alla 15-20 minuuttia.

Puolita tomaatit. Sekoita ne pataan yhdessä papujen kanssa. Kuumenna vielä hetki. Tarjoa padan lisäksi leipää, riisiä tai vaikka sitä (luomu)quinoaa. Varaa hyvää balsamiviinietikkaa pöytämausteeksi.