Kesäkurpitsapastan paluu eli täydellinen soijabolognese

Jos olet unohtanut, että kesäkurpitsaa voi käyttää pastan asemesta ja että se maistuu tosi hyvältä, jatka lukemista. Minä nimittäin olin autuaasti unohtanut. Otetaan vahinko rytinällä takaisin.

Vuosi sitten hehkutin kesäkurpitsasta tehtyä pasta primaveraa. Ja sen jälkeen kulutin vuoden erilaisten pastaruokien perään haikaillen ilman muistijälkeäkään kesäkurpitsaneroudesta. (Tosin lasagnessa sentään hoksasin sitä käyttää, mutta ei se ole sama asia.) Tästä eteenpäin lanseeraan pastaperjantain! Aglio & Olio -teoksen jokainen resepti läpi!

Koska pasta-areena oli avattu, päätin Soyappétit-kampanjaani varten kasata lautaselle klassikkoannoksen uudella tapaa. Pasta bolognese on aika hyvä arkiruoka. Tai juhlaruoka. Ja siihen sopii aika verrattomasti myös soijarouhe. Hyvän bolognesen tunnusmerkkejä on mielestäni kolme kappaletta:

1. Mausteet on kuullotettu öljyssä. 

2. Tomaattimurska on hyvälaatuista ja se maustetaan hyvin.

3. Kastike saa muhia vähintään puoli tuntia. 

Kesäkurpitsapasta kannattaa panna heti alkuunsa marinoitumaan ja valmistaa sillä aikaa kastike. Mitä kauemmin kastike muhii, sen parempi ja täyteläisemmän makuinen siitä tulee. Tällä reseptillä bolognesesta tulee aika täydellistä. Myös vegaanista.

Pasta bolognese kesäkurpitsasta ja soijasta

(kahdelle)

pasta:

1 iso kesäkurpitsa

oliiviöljyä

loraus sitruunan mehua

hyvää suolaa

mustapippuria

hunajaa

bolognese:

oliiviöljyä

savupaprikajauhetta

chilijauhetta

1 porkkana

1 keltasipuli

4 kynttä valkosipulia

500 g tomaattimurskaa

1 dl Soyappétit-soijarouhetta (tummaa)

reilusti hyvää suolaa

liraus hunajaa

2 tl ruskeaa sokeria
loraus tummaa tai valkoista balsamicoa

mustapippuria

timjamia

basilikaa

chilirouhetta

Kuori kesäkurpitsa ja suikaloi siitä juustohöylällä ohuen ohuita viipaleita. Leikkaa viipaleet pystysuunnassa spagettimaisiksi suikaleiksi. Lorauta kulhoon öljy ja mausta se, lisää sekaan kesäkurpitsasuikaleet ja anna marinoitua. 

Kuumenna kattilassa öljy ja lisää paprikajauhe sekä chilijauhe. Kuullota niin, että maut irtoavat. Lisää porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Kuullosta viitisen minuttia. Lisää vähän vettä ja anna kypsyä vielä tovin. Lisää sitten tomaattimurska, soija ja tarpeen mukaan vettä. Mausta ja maistele. Anna muhia hiljaisella lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.

Jos kesäkurpitsa ui marinadissa, valuta enimmät pois ennen tarjoilua. Nauti annos mieluiten pihalla tai parvekkeella.

Yhteistyössä Soyappetit. 

Raakoja aikoja

Pasta primavera on minun korvaani harvinaisen ihana nimi ruoalle. Ja ihana se onkin, ateria, jonka ainoa tehtävä on ylistää kevättä. Kovinkaan tarkkoja koordinaatteja kyseiselle ruokalajille ei ole määritelty, mutta tarkoitus on poimia sekaan paljon vihreää, mieluusti tuoretta ja keväistä.

Pääsiäisen kunniaksi sovelsin oman versioni pasta primaverasta. Koska pastapussin suu on vehnäisyytensä takia pysynyt viime kuukausina suljettuna, olin haudutellut mielessäni ajatusta kesäkurpitsasuikuroista tehdystä "pastasta". En ole kovastikaan raakaruoan ystävä, mikä johtunee lähinnä siitä, etten ole saanut aikaseksi tehdä ikinä mitään varsinaista raakaruokaa. Hieno peruste, eikö!

Toki syön päivittäin paljon raakaa kamaa salaattiaterioiden muodossa, mutta pähkinöiden liottamisen ja muun raaka-askareen olen jättänyt väliin. Heti kun aloitan hommaan tutustumisen, teen sen kyllä ihanan Onneksi-Tiian opein. Tiian blogi muuten on yksi lempiblogeistani. Kirjoittajatar on niin hirvittävän taitava kirjoittamisessa, kuvaamisessa ja tärkeistä asioista puhumisessa, että blogiinsa on aina ilo klikata. Lisäksi likka on Tampereelta ja minä tykkään varauksetta kaikista tamperelaisista vaikken heitä tuntiskaan. Suosittelen!

Kesäkurpitsapastaan törmäsin joskus jossain netin syövereissä. En edes ajatellut sitä minään varsinaisena raakaruokana vaan lähinnä aika kreisinä ideana. Kun sitten Hesarin sivuilla törmäsin samassa reseptissä sekä pasta primaveraan että kesäkurpitsapastaan, olin vakuuttunut. Kannatti olla!

Kesäkurpitsapasta oli tosi hyvää. Koko homman pointti on kesäkurpitsasuikuroiden marinoiminen oliiviöljyssä ja mausteissa. Parhaiten spagetin tekeminen kesäkurpitsasta onnistui vetelemällä hänestä ensin juustohöylällä viipaleita, jotka sitten pienittiin veitsellä ohuiksi nauhoiksi. Toki voi tehdä myös fettucinea ja jättää homman juustohöyläämisen jälkeen sikseen. Omaan suuhuni ohuen spagettimainen koostumus oli mieluisampi.

Raakuus loppui soosin kohdalla. Hesarin ehdottoman macadamiain liotuksen sijasta tein pastalle ihan vaan oliiviöljypohjaisen, pannulla kuullotetun kastikkeen herneistä, pinaatista ja parsasta. Oikein hyvää. Päälle murustelin raakalaismaisesti satoja grammoja fetaa.

Lopuksi kehotan kaikkia panemaan omat pasta primaveransa (joko raa'asti tai perinteisesti) äkkiä tekeytymään, jotta saamme sen kauan kaivatun kevään vihdoin keskuuteemme.

Pasta primavera

(kahdelle)

2 isohkoa kesäkurpitsaa

oliiviöljyä

2 tuorevalkosipulin kynttä

loraus hunajaa

hyvää merisuolaa

mustapippuria

sitruunan mehua

kastike:

oliiviöljyä

puolikas sipuli

n. 6 tuoretta parsaa

desi herneitä (tuoreina tai pakasteesta, näin tänään torilla tuoreita!)

kolme kuutiota pakastepinaattia (tuorekin käy)

kourallinen kirsikkatomaatteja

tuoretta persiljaa

hyvää merisuolaa

mustapippuria

fetaa

Ota pinaattikuutiot sulamaan. Vetele kesäkurpitsasta pitkittäin juustohöylällä viipaleita. Viipaloi ne vielä veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset isossa kulhossa ja kippaa kesäkurpitsat sekaan. Anna marinoitua puolisen tuntia. Valuta neste pois ja lusikoi pasta tarjoiluastiaan tai suoraan lautasille.

Valmista kastike. Kuumenna öljy pannulla. Leikkaa parsoista puumainen osa varresta pois. Paloittele parsat pieniksi, leikkaa nuput erilleen. Silppua sipuli ja kuullota hetki. Purista pinaattikuutioista ylimääräinen neste pois ja lisää ne pannulle. Anna muhjuuntua. Lisää parsanpalaset ja nuput. Loppuvaiheessa lisää herneet ja tomaatinpuolikkaat. Mausta. Älä anna kasvisten lötkistyä.

Kauho kastike kesäkurpitsapastan päälle ja murustele reilusti fetaa sekaan. Koristele tuoreella persiljalla. Nauti heti.

Jälkikirjoitus: Ahdistus blogaamattomuudesta sanottu ääneen = ahdistus kadotettu. Jee!

Pitkän päivän pasta

Joskus pitkän päivän jälkeen kotiin tullessa onnistaa, ja eteisessä tuoksuu ruoka. Eräänkin päättömän työpäivän päätteeksi nälkäisenä ja väsyneenä monsterina kotiin saavuttuani sain eteeni lautasellisen mitä övereintä ja herkullisinta pastaa.

Pekonilla, parillakin eri juustolla ja tuoreilla yrteillä varustettu pasta upposi räytyneeseen mielentilaani kuin kuuma veitsi voihin. Resepti ei välttämättä ole omiaan toteutettavaksi lounaalle, mutta myöhäisenä illallisena punaviinilasillisen kera se on täydellinen.


Pekonipasta
neljälle

150 g pekonia
ainakin 100 g voimakasta sulatejuustoa, kuten Koskenlaskijaa

50-100 g sinihomejuustoa

2 dl kermaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

kourallinen kirsikkatomaatteja

kourallinen tuoretta persiljaa

saman verran tuoretta ruohosipulia

mustapippuria

Iske pekonit pannulle paistumaan. Lisää sekaan pilkotut valkosipulinkynnet ja sipuli. Kun pekonit ovat kypsyneet rapeiksi, kippaa ne sipuleineen päivineen kattilaan.

Lorauta pekonien sekaan kerma ja juustot. Anna muhia ja mausta pippurilla. Jos soossi on liian paksua, lisää vettä. Ennen tarjoilua lisää yrtit ja lohkotut tomaatit. Nauti pastan kera.

Pastahommia

Olen viikon aikana lueskellut läpi kaikki seuraamiini ruokablogeihin reissun aikana putkahtaneet merkinnät. Lukemista piisasi, samoin kiinnostavia reseptejä, joita selaimen kirjanmerkkiosio on jo ennestään ihan pullollaan. Kesä- ja heinäkuun ruokahaasteen herkullisesta saaliista innostuneena ryhdyin itsekin väsäämään pastaa.

Tavoitteena oli kokata mahdollisimman tuore ja raikas pasta, ihan vaan sen takia, että liian usein pastakastike tulee tehtyä joko kerman tai tölkkitomaatin avustuksella. Tartuin ensimmäistä kertaa kokkausmielessä hyllyssä napottavaan Aglio & Olio -pastaraamattuun, josta löytyi juuri se oikea resepti. Miten jokin niin yksinkertainen voikaan olla niin hyvää?

Kesäkurpitsapasta

(paccheri alle zucchine)

sipulia

kesäkurpitsaa

kirsikkatomaatteja

basilikaa

persiljaa

Pilko ja freesaa sipuli ja kesäkurpitsa (tein sen voissa). Pilko kirsikkatomaatit pieniksi paloiksi ja lisää pannuun. Lisää lopuksi basilika ja persilja. Mausta suolalla ja pippurilla. Raasta päälle parmesania ja tarjoa pastan kera.

Paccheri -pastan (lyhyt ja suuri pennepasta) sijasta käytin täysjyväspagettia, mutta joku paccherin tyyppinen olisi tähän reseptiin varmasti parempi, sillä pastaputket keräävät mukavasti sisäänsä sitä ihanaa soossia...

Pastaa saarivaltiosta

Syksyiseltä Lontoon reissulta jäi monta makuhermoja hivelevää muistoa. Yksi niistä sijoittuu Sohoon, jossa löntystelimme ympäriinsä boheemin kansan seassa ruokapaikkaa etsien. Päädyimme lopulta pieneen kuppilaan, jossa sain eteeni vadillisen avokado-lohipastaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan annos oli varsin mainiota apetta, ja vannoin väsääväni omatekoiset avokado-lohipastat heti kotiin päästyäni. Ja tottakai unohdin.

Viikko sitten jääkaapin rääppiäisosastoa tutkaillessani huomasin, että vajaa paketillinen kylmäsavulohta ja puolikas avokado kärsivät vakavasta syödyksi tulemisen tarpeesta. Sohon pasta-annosta matkien valmistui kulhollinen ihanaa soossia, ja sen nautittuani iski akuutti kaukoruokakaipuu. Suureksi onneksi asia korjaantuu jo kuukauden päästä, kun puksutamme junalla ympäri Eurooppaa!

Avokado-lohipasta

kahdelle

pastaa

oliiviöljyä

n. 150 g kylmäsavulohta

reilu puolikas avokadoa

puolikas punasipuli

1,5 dl kermaa

loraus vettä

n. 2 rkl sitruunamehua

reilusti mustapippuria

ripaus chilirouhetta

Paloittele sen jälkeen lohi, sipuli ja avokado. Kuumenna paistinpannussa loraus öljyä. Lisää sipuli, anna kuullottua hetken. Kaada sekaan kerma ja lohipalaset. Anna niiden kypsyä hetki ja mausta kastike. Lisää tarvittaessa loraus vettä. Lopuksi kippaa sekaan avokado. Tarjoile heti pastan kera.

Italian mamman lihapullapommi

Sisko kävi kylässä ja toi mukanaan tuulahduksen Italiaa reseptin muodossa. Vähäsimme vuoallisen mamman lihapullia, jotka uiskentelivat ihanassa tomaattikastikkeessa ja saivat päällensä rehellisen kerroksen mozzarellaa. Sekaan silputtiin runsaasti tuoretta basilikaa, valkosipulia ja kuivattua rosmariinia.

Spagetin kanssa tarjoiltuna herkkuvuoka oli kyllä melko lähellä täydellistä illallista. Vaan eipä kai tällaisilla aineksilla voikaan epäonnistua. Molto bene!


Italian mamman lihapullapommi

lihapullataikina:

400 g naudan paistijauhelihaa

puolikas pussi (luomu)sipulikeittoaineksia

loraus kermaa

mustapippuria

tomaattikastike:

1 tölkki hyvää tomaattimurskaa

1 pieni sipuli

3 kynttä valkosipulia

oliiviöljyä

loraus tummaa balsamicoa

kuivattua rosmariinia

kuivattua basilikaa

merisuolaa

raakaruokosokeria

mustapippuria

päälle:

1 mozzarellapallo

kourallinen juustoraastetta

reilusti tuoretta basilikaa

Valmista ensin tomaattikastike. Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi ja kuullota niitä hetki kattilassa oliiviöljyssä. Lisää sekaan tomaattimurska, anna porista. Lisäile mausteita ja maistele. Anna hautua matalalla lämmöllä samalla kun valmistat lihapullat. Sekoita kaikki lihapullataikinan ainekset keskenään. Esipaista lihapullia 200-asteisessa uunissa noin vajaan vartin verran.

Lado lihapullat uunivuokaan, kaada päälle tomaatikastike. Paloittele mozzarella ja lado palaset vuokaan, ripottele päälle vielä juustoraastetta ja tuoretta basilikaa. Anna kypsyä 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa spagetin kera.

Papuja taukohuoneessa

Viime aikoina blogaus on unohtunut vähän taka-alalle, sillä olen parin kuukauden tauon jälkeen astunut takaisin työntekemisen ihmeelliseen maailmaan. Pitkien ja myöhäisten työpäivien jälkeen en ole jaksanut juuri evääni liikauttaa, varsinkaan keittiön puolella. Mutta työhommissapa piileekin ruokahaastetta koko kesäksi - mistä nyhjäistä pitkille työpäiville täyttäviä, muttei ähkyyn ajavia eväitä?

Parasta taukohuonepurtavaa ovat mielestäni tuhdit salaatit. Niitä ei tarvitse lämmittää ja niillä välttyy ähkyltä ja kamalalta keskipäivän väsymykseltä. Ongelma on tietysti vain se, etten oikein millään tahdo keksiä uusia ja uusia salaattiviritelmiä. Tässä kuitenkin yksi onnistunut kokeilu, jonka salaisuus piilee marinoiduissa pavuissa.

Marinoitu papu-mozzarellasalaatti

purkillinen papuja (esimerkiksi kidneytä)

kourallinen raastettua parmesaania

loraus hunajaa

oliiviöljyä

balsamicoa

mustapippuria

chilirouhetta

merisuolaa

tuoretta basilikaa

nippu rucolaa

kolmannes kesäkurpitsaa

rasia kirsikkatomaatteja

pari desiä keitettyä pastaa

1 mozzarellapallo

2-3 rkl kurpitsansiemeniä

balsamicoa

mausteita

Huuhtele pavut hyvin ja valuta ne. Sekoita kulhossa marinadi, lisää pavut ja ripottele sekaan parmesaniraaste. Sekoita ja laita jääkaappiin kannen alle maustumaan.

Pilko tomaatit, kesäkurpitsa ja mozzarella. Sekoita ne keskenään kulhossa ja lisää rucola ja pasta. Paahda kurpitsansiemeniä hetki kuivalla pannulla ja lisää ne joukkoon. Lisää lopuksi marinoidut pavut, tarvittaessa balsamicoa ja muista mausteta ja pakkaa evääksi tai nauti heti.

Jumalten pasta

Koska vierailen harvoin pastahyllyllä, en ole kovinkaan hyvin selvillä sen sektorin tapahtumista. Olin lähes luopunut ajatuksesta, että voisi olla olemassa hyvää, pehmeäksi keittyvää tummaa täysjyväpastaa, joka vielä jostain kumman syystä olisi kohtuullisen hintaista. Ja jollain satunnaisella kauppareissullani käteeni sitten osui pussillinen puolentoista euron paketti luomutäysjyvädurumspagettia (hirviösana!), josta olin niin innoissani, että kätkin sen kaapin perukoille ja löysin vasta, kun se tippui päähäni hyllyltä suklaalevyä hamutessani. Ja päätin sitten tehdä pastaa.

Kaapista löytyi porkkanaa, purjoa ja vuohenjuustoa. Niiden ja Sillä sipuli -blogin pienoisella avustuksella sain kasaan kattilallisen niin hyvää pastaa, että siitä ei jäänyt murentakaan seuraavalle päivälle töihin evääksi. Vois kyllä ihan näillä puheilla ruveta päätoimiseksi pastansyöjäksi!

Porkkana-chevrepasta

(luomutäysjyvädurum)spagettia

1 purjo

3 pientä porkkanaa

voita

oliiviöljyä

1 dl kermaa

½ (luomu)kasvisliemikuutio

n. 50 g chevreä

½ dl pinjansiemeniä

1 pieni valkosipulinkynsi

reilusti mustapippuria

merisuolaa

ripaus cayennepippuria

tuoretta basilikaa

tarpeen mukaan vettä

Kuori ja pilko porkkanat haluamasi muotoisiksi palasiksi, viiden sentin pötköt sopivat hyvin. Paloittele purjo. Kuumenna paistinpannussa nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Lisää porkkanat ja hetki niiden jälkeen purjo. Ripottele pannulle pinjansiemenet ja anna niiden saada vähän väriä. Lisää kerma, kasvisliemikuutio, valkosipuli ja muut mausteet. Anna hautua ja maustua hiljaisella tulella viitisen minuuttia, lisää tarvittaessa vettä. Sekoita kastike spagetin joukkoon ja lisää sekaan vielä paloiteltu chevre. Nauti samoin tein!

Ps. Chevre oli tässä pastassa lopulta aika pienessä roolissa, joten ilman sitäkin pärjää mainiosti.

Kivinen tie kasvislasagnen äärelle

Hyvän kasvislasagnen tekeminen on jo pitkään ollut minulle aika mysteeri. Viimeksi lasagnen kanssa puuhastellessani keitin sekä bechamel-kastikkeen että tomaattikastikkeen ja ryyditin lasagnea kolmella eri juustolla. Ihan hyväähän se oli, muttei missään nimessä niin hyvä kuin olisi ainestensa perusteella saanut olla. Hitusen lannistuneena hautasin kasvislasagnehommat taka-alalle ikuisuusprojektit -lokeroon, jonnekin sinne unelmatortun ja itse tehdyn ruisleivän kaveriksi.

Eilen ruokakaappeja penkoessani satuin kohtalon saattelemana törmäämään joululahjaksi saamiini luomulasagnelevyihin. Niitä hetken käsissä pyöriteltyäni päätin uhkarohkeasti ryhtyä kasvislasagnen selätyshommiin. Palasin lähikauppareissulta kotiin kesäkurpitsan ja chilirouheen (ja purkillisen Ben&Jerry'siä...) kanssa, mutta unohdin täysin maidon. Niinpä jäi bechamelit tekemättä, mutta tässä juuri viimeistä lasagnenokaretta pureskellessani en kyllä kaipaa maitokastiketta ollenkaan. Lasagnesta tuli ihan melkein täydellistä! Olen kuvitellut, että maitokastikkeettomat lasagnereseptit ovat täyttä puppua ja pelkkää kiireisten hömpötystä, mutta sanoisin kyllä olleeni vähän väärässä. Ilmankin siis pärjää, eikä sitä paitsi tarvittu kuin kahta juustoa.

Lasagnesta tuli melko valkosipulista, mikä johtunee valkosipulin luomuudesta. Määrää kannattaa vähentää, jos ei ihan hulluna valkosipulista tykkää, itseäni hyvät valkkarihöyryt eivät haitanneet.

Alla hyvin epämääräinen mutta silti ihan simppeli resepti.

Valkosipulinen kasvislasagne

neljälle

8 (luomu)lasagnelevyä

purkki tomaattimurskaa

2 isohkoa keltasipulia

3 isoa kynttä luomuvalkosipulia

1 kesäkurpitsa

1 iso porkkana

oliiviöljyä

loraus kermaa (soija- tai kaurakermat passaa oikein hyvin)

balsamiviinietikkaa

mustapippuria

ruokosokeria tai hunajaa

merisuolaa

tuoretta basilikaa

chilirouhetta

mozzarellapallo

n. 3 dl juustoraastetta

n. 2 rkl vihreää pestoa

n. 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja valutettuna

Kuumenna kattilassa loraus oliiviöljyä. Ripottele päälle chilirouhetta ja pilkotut valkosipulin kynnet. Anna niiden porista hetki ja lisää sitten sipulit ja porkkanaviipaleet. Kypsennä niitä hetki ja lisää sitten tomaattimurska. Anna muhia miedolla lämmöllä ja lisää vähän vettä, pilkotut kesäkurpitsat ja sokeri sekä suola. Lisää vielä pippuri, basilika ja balsamico, maistele. Mausta tarvittaessa lisää niin, että tölkkitomaatin kitkeryys poistuu. Lorauta sekaan ihan pieni liraus kermaa ja anna kastikkeen hautua hiljaisella lämmöllä niin kauan kuin huvittaa.

Aloita lasagnen kasaaminen kauhomalla pohjalle tomaattikastiketta. Lado päälle pari levyä ja niiden päälle viipaleina puolet mozzarellasta. Lusikoi päälle vähän pestoa ja muutama aurinkokuivattu tomaatti. Lado seuraavat kaksi lasagnelevyä ja niiden päälle tomaattikastiketta. Jatka samaan malliin niin kauan, kunnes tavaraa riittää. Ripottele väleihin vähän juustoraastetta. Säästä tomaattikastiketta päälimmäisen lasagnekerroksen päälle sen verran, että lasagnelevyt peittyvät kastikkeen alle.

Ripottele päälimmäiseksi läjä juustoa ja työnnä vuoka uuniin. Paista 200 asteessa n. 30-40 minuuttia tai kunnes lasagne on kypsää. Mikäli juustokerros alkaa tummua liikaa, aseta vuoan päälle folio ja jatka paistamista. Anna lasagnen vetäytyä ennen tarjoilua.

Pastakastikkeiden aatelinen

Tässä köökissä tehdään harvoin pastaa lähinnä vehnäongelmien takia, mutta siitä huolimatta lasken kyllä pastan yhdeksi suurimmista herkuistani. Italialaishenkisissä ravintoloissa minun on lähes mahdotonta välttää valitsemasta listalta pastaa.

Parasta pastaa Turussa saa mielestäni Trattoria Romanasta. Ruoka on poikkeuksetta järjettömän hyvää, mutta olen kyllä kuullut usealta taholta haukkuja ravintolan tylystä palvelusta. Itse en ole onneksi sellaista osakseni saanut, vaikka kieltämättä pikkuruisen ravintolan kiireinen ja toisinaan hätkähdyttävän italialaistemperamenttinen palvelu poikkeaakin sellaisesta muodollisesta ja jäykästä kohteliaisuudesta, johon suomalaisissa ja varsinkin turkulaisissa ravintoloissa yleensä törmää. Trattoria Romana on kuitenkin ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, sillä ruoka on todella autenttisen makuista ja annokset juuri sopivan kokoisia. Pöytävaraus on melkeinpä pakollinen varsinkin loppuviikosta.

Niinpä niin, torstain ratoksi väsäsin pitkästä aikaa pastaa. Kaivoin esiin vanhan suosikkini, pähkinäisen porkkanapastakastikkeen reseptin. Ohje on keksitty alunperin eräästä äitini vanhasta keittokirjasta nimeltä Suuri kastikekeittokirja. Soossin ensiesityksen jälkeen se jäi pitkäksi aikaa yhdeksi koko perheen suurimmista herkuista.

Kastike on niin ulkonäöltään kuin ensipuraisultaan aika hämmentävää tavaraa, mutta mustaleimaemmentalin, porkkanan ja hasselpähkinöiden yhdistelmä sukeutuu ainakin minun suussani aika koukuttavaksi makuelämykseksi. Kastikkeelle kaveriksi suosittelen ehdottomasti esimerkiksi juustolla täytettyjä ravioleja, sillä soossi pääsee oikeuksiinsa hieman normaalia suolaisemman pastamuodon kera. Helppo, nopea, ihana!




Pähkinä-porkkanakastike

3-4 porkkanaa (200-250 g)
2 dl kasvislientä
2 dl ranskankermaa
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
½ tl timjamia
1-2 dl vahvaa juustoraastetta (suosittelen mustaleimaa)
1 dl hienonnettuja hassel- tai saksanpähkinöitä

Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä ne pehmeiksi kasvisliemessä kannen alla, noin 10 minuuttia. Soseuta porkkanat ja kasvisliemi monitoimikoneessa sauvasekoittimella. Sekoita kasarissa porkkanasose, ranskankerma, mausteet ja juustoraaste. Anna kastikkeen kiehua pari minuuttia. Kaada pähkinät joukkoon.

Tarjoile tuoreraviolien tai muun tuorepastan kanssa.

Ciao, mate!

En kovin usein viitsi tehdä pastaa, sillä ähkythän siitä aina saa, mutta Aglio & Olio:n alesta ostettuani ja siitä inspiroituneena on pastan ihanuus ollut viime aikoina kovasti mielen päällä. Nettiä selailtuani silmiini osua Iskuruokaa -kirjasta siepattu salvia-lime-tagliatellen ohje. Koska kaikki ainekset löytyivät kaapista, päätin väsätä soossia raviolien kaveriksi.

Pastakastikkeiden kanssa askarteleminen on kivaa, mutta toisaalta yllättävän vaikeaa. Olen vannoutunut kermapastafani, ja minun on toisinaan vähän vaikea uskoa, että pasta ilman kermaa (tai tomaattia) voi olla hyvää. Juusto ja kerma ovat ehkä vähän liian helppo ratkaisu kaikkeen, typerä päähänpinttymä!

Öljypohjainen, limellä ja salvialla maustettu pastakastike kuulosti houkuttelevalta. Kävi kuitenkin niin, että kastike valmistuttuaan maistui varsin erikoiselta - sitruksen terävä maku valkosipuliin ja salviaan yhdistettynä oli aika tyrmäävä setti. Kun koemaistajakaan ei makuelämykselle lämmennyt, piti äkkiä keksiä jotain.


Kaadoin sekaan litratolkulla kuohukermaa ja läjän raastettua juustoa, jotka laimensivat makua ja toisaalta täyteläistivät kastiketta niin, että sitä saattoi sentään syödä ilman suurempia irvistyksiä. Se oli jopa ihan hyvää!

Kaveriksi yrmeälle sitrus-kermaliemelle keitin nopeasti kattilallisen perinteistä tomaattikastiketta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Voin kertoa, että kaikessa siinä sählingissä ja hötäkässä pastat eivät varsinaisesti jääneet ihan al denten tasolle...

Kahden kastikkeen pasta-ateria oli lopulta aivan hyvän makuinen mahan täyte. Vasta myöhemmin tajusin laittaneeni salvia-limekastikkeeseen ehkä ihan vähän liikaa limeä. En tosin ehkä jotenkaan usko, että soossi reseptiä millintarkasti noudattaenkaan välttämättä toimisi, sillä kaikki ainesosat ovat luonteeltaan melkoisen ärjyjä. En aio silti hylätä ohjetta kokonaan, sillä jotain addiktoivaa salvian, valkosipulin ja sitruksen yhdistelmässä oli! Ainakin kermaan ja juuston yhdistettynä. :)

Ohje tässä sellaisena miksi se lopulta muodostui, varsin suurpiirteisesti. Alkuperäinen löytyy ylempää linkin takaa.

Lime-salviakastike ravioleille

oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
pari valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta salviaa
limen mehua (ei missään nimessä puolikkaan hedelmän verran...)
puolikkaan sitruunan mehu
reilu ruokalusikallinen voita
kermaa ja vettä niin paljon kuin tarvitaan
jotain hyvää juustoa raastettuna
paketti tuoreravioleja (pinaatti-juustotäyte on paras!)

Pistä pastavesi kiehumaan ja pannu kuumaksi. Laske pannulle vapaaksi valkosipulimurska, salvia, suolaa, pippuria, limen ja sitruunan mehut. Pyöräyttele sekaisin hetken aikaa, ota pannu pois levyltä ja lisää sekaan voi. Maista ja totea, että soossi tarvitsee avukseen runsaasti kermaa ja juustoraastetta (itse käytin Valion Mustaa Salaneuvosta). Kun pastat ovat valmiit, valuta ne ja sekoita kastikkeen kanssa.



Tässä vielä tomaattikastikkeen resepti, tai lähinnä ainesosalista, sillä mausteiden määrä riippuu paljolti siitä, missä muodossa tomaatti kastikkeessa on. Samaa tavaraa käytän pizzan päälle, sauvasekoittimella viimeisteltynä.

Tomaattikastike pastalle

tölkki kaltattuja tomaatteja/paseerattua tomaattia/tuoretta tomaattia
oliiviöljyä
pieni punasipuli
valkosipulia maun mukaan
loraus balsamicoviinietikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria tai hunajaa
mustapippuria
chilijauhetta
reilusti basilikaa

Paista kuumassa öljyssä hienonnettu sipuli ja valkosipulimurska, lisää tomaattia kaikissa haluamissasi muodoissa. Mausta, maistele, mausta. Kastike tarttee ehdottomasti sokeria tai hunajaa, jotta säilötyn tomaatin kitkeryys häipyisi!

Ps. Pääsen reilun viikon päästä ihan vaan Lontooseen! Tarkoituksena on viettää siellä viisi päivää ensikertalaisina, mutta paikallisten ystävien seurassa. Fish & chipsin ja brittiaamiaisen lisäksi haluaisin tutustua Lontoon kuulemma laajaan etnisten ravintoloiden kirjoon. Mondon matkaopas neuvoo myös yhden maailman kuulusimman keittokirjakaupan osoitteen, sinne!

Mitä herkkuja Briteistä kannattaa tuoda mukanaan?