Sinihome-viikunatortut

Kaupallinen yhteistyö: La Piazza Barbera. 

Syksy vilahti varkain ohi ja talvi otti vallan, kappas vaan! Jouluhulinat vilahtelevat jo ajatuksissa. Viime viikkoina on alkanut tehdä mieli puuhastella keittiössäkin kaikenlaisen pikkujouluisen parissa.

Luumutähtitortut eivät oikein koskaan ole olleet herkkuani, mutta voitaikinasta kyllä pidän. Niinpä lähdin keksimään joulutorttua uudestaan miettien, miten siitä saisi astetta tyylikkäämmän cocktailpalan.

Voimakas sinihomejuusto ja viikunahillo ovat tunnetusti aika lyömätön pari eikä niiden kanssa oikeastaan voi epäonnistua. Niinpä sivelin voitaikinalle viikunahilloa, gorgonzolaa ja ripottelin päälle vielä muutaman saksanpähkinän. Nappikombo!

Sinihome-viikunatorttujen kanssa samoihin pikkujouluihin sopii oivallisesti aromaattinen ja hedelmäinen La Piazza Barbera -punaviini. Olen tykästynyt kyseiseen viiniin sen raikkauden ja pehmeyden takia. Vahva suositus! Jos et löydä La Piazzaa Alkosta, tilaaminen onnistuu tästä: http://lapiazza.fi/tilaus/.

Ihanaa pikkujoulukautta!

Sinihome-viikunatortut

1 paketti voitaikinaa
purkki hyvää viikunahilloa
voimakasta sinihomejuustoa, kuten gorgonzolaa
saksanpähkinöitä

Anna voitaikinan sulaa hetki ja leikkaa se sitten pienehköiksi kolmioiksi. Sivele pintaan viikunahilloa. Leikkaa päälle reilu siivu sinihometta. Ripottele päälle vielä pari saksanpähkinää. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoile lämpiminä tai jäähtyneinä.

Ensilumikakku - Mississippi Mud Pie

Talvi on leipomisen kulta-aikaa. Kun pimeys väijyy joka puolella, on pakko päästä hääräämään keittiöön sähkövatkaimen ja taikinakulhon kanssa. Leipominen sopii ailahtelevalle ja kärsimättömälle mielelleni täydellisesti: taikinan kanssa ei voi sekoilla, on pakko pysähtyä ja keskittyä. Vaikka takana olisi millainen sekoilupäivä, sähkövatkaimen surina rauhoittaa.



Epävarmassa maailmassa voihin, sokeriin ja muniin voi aina luottaa. Julie & Julia -elokuvassa Julie palaa kaoottisen työpäivän jälkeen kotiinsa, ryhtyy leipomaan ja toteaa mahtavasti:

I love that after a day when nothing is sure,
and when I say "nothing" I mean nothing,
you can come home and absolutely know  
that if you add egg yolks to chocolate
and sugar and milk, it will get thick. 

It's such a comfort.

Suomen Sokerin ja Blogiringin jouluinen kampanja, Leipurikoulu starttasi maanantaina. Olin tosi iloinen päästessäni mukaan, sillä olen aina valmis leipomaan. Ideana on leipoa jotain jouluun sopivaa, sokerista ja ihanaa. Minua aiemmin vuorossa ollut Sillä Sipuli tehtaili söpöjä talvikuusileivoksia, kun taas Kermaruusu rakensi huikean puolukka-lakritsikakun.




Perinteisten joululeivonnaisten sijasta päätin pyöräyttää pitkään himoitsemani amerikkalaisen klassikon, Mississippi Mud Pien. Piiras on todella suklainen ja ihanan tuhti. Maut ovat selkeät ja lopputulos yksinkertaisen kaunis ja liikuttavan herkullinen. Viritin piirasta jouluiseen suuntaan lisäämällä pohjaan ja koristeiksi pekaanipähkinää. Tumma muscavadosokeri antaa täytteelle syvän, paahteisen maun.

Kakku sopii hienosti jouluiseen kahvipöytään. Sen leipominen ei ole ollenkaan vaikeaa vaan ihan helppoa. Tällä kertaa postauksesta löytyvät myös leipomista helpottavat vaihekuvat.

Kuin tilauksesta sunnuntaina kakkua leipoessani maahan oli satanut lumi. Niinpä herkku sai nimekseen ensilumikakku. Soveltuu myös muihin lumiin.



Ensilumikakku - Missisippi Mud Pie
(gluteeniton)

pohja:
150 gluteenittomia suklaakeksejä
1/2 dl pekaanipähkinöitä
50 voita sulatettuna

täyte:
150 g tummaa suklaata (vähintään 70-prosenttista)
50 g voita
2 rkl ruokosokerisiirappia
4 munaa
1 dl ruokosokeria
1/2 dl Dansukker Tumma Muscavado -sokeria
ripaus suolaa
ripaus aitoa vaniljaa tai 1 tl vaniljasokeria

päällinen:
3 dl vispikermaa
1 rkl Dansukker Tumma Muscavado -sokeria
tummaa suklaata raastettuna
n. 7 pekaanipähkinää

Tee näin:

1. Murskaa keksit ja pähkinät blenderissä.


2. Heitä osa keksipohjasta lattialle. Rikkaimuroi.


3. Lisää keksimurun sekaan sulatettu voi ja sekoita. Lusikoi keksipohja n. 23-senttiseen irtopohjavuokaan ja painele se reunoille ja pohjalle.




4. Valmista täyte sulattamalla suklaa, voi ja siirappi kattilassa tai vesihauteessa.


5. Vatkaa munat ja sokerit sekaisin niin, että seos noin kolminkertaistaa määränsä ja vaahtoon voi piirtää kahdeksikon.



6. Kaada sekaan suklaaseos ja nostele varovaisesti nuolijalla taikina sekaisin.




7. Kaada taikina keksipohjan päälle ja paista 160 asteessa noin 30 minuuttia.


8. Anna kakun jäähtyä ja vatkaa sillä välin kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla. Lusikoi kermavaahtokakun päälle. Koristele suklaarouheella ja pähkinöillä.

Yhteistyössä Suomen Sokeri. 

Kananmunia ja tulista avokado-katkarapusalsaa

Kaupallinen yhteistyö: TABASCO® Sauce

Brunssi on ihmisen parasta aikaa. Erityisen hyvältä brunssin kattaminen tuntuu syksyisin, kun pimeys on alkanut hiipiä iltoihin ja aamuihin eikä mieli meinaa millään hyväksyä, että kesä on ihan oikeasti poissa. Pitkän kaavan mukaan mussutettu viikonloppuaamiainen lataa akkuja enemmän kuin yksikään kirkasvalolamppu.

Blogiringin kamppiksessa pääsin yhdistämään lempiateriani brunssin legendaarisiin TABASCO® Sauce -chlikastikkeisiin. En ole supertulisen ruoan ystävä, mutta pieni tujaus chiliä on usein silti paikallaan. TABASCO® Sauce -kastikkeissa pidän erityisesti siitä, että ne antavat ruoalle juuri sopivan tulisuuden peittämättä muita makuja ja aromeja allensa.

Vaikka kyseinen kastike on tuttu tuote jääkaapissani jo vuosien ajalta, en laisinkaan tiennyt sooseja olevan olemassa viittä erilaista makua. Savunmakuinen TABASCO® Chipotle Sauce houkuttelee ihan erityisesti, sillä rakastan tulista savunmakua ruoassa.

Herkkukastikkeiden historia ulottuu 1800-luvun Louisianaan, jossa tammitynnyrisäilytys tekee Capsicum Frutescens -lajikkeen chilihedelmistä erityisen maukkaita. Kastikkeen ainesosalista on mukavan lyhyt: vain suolaa, viinietikkaa ja chiliä, ei lisäaineita.

Ryhdyin rakentamaan brunssireseptiä TABASCO® Red Saucen (se kaikkein tunnetuin viidestä makuvaihtoehdosta) pohjalta. Rakastan kananmunaa kaikissa muodoissa ja olen viime aikoina jostain syystä haaveillut deviled eggseistä, majoneesilla maustetuista kananmunanpuolikkaista. Koska TABASCO® Red Sauce sopii erityisen hyvin katkarapujen kanssa, pyöräytin munanpuolikkaille Meksiko-henkisen avokado-katkarapusalsan. Ihan älyttömän hyvää!

Suloisilla, miedosti tulisilla kananmunaherkuilla hurmaat ihan varmasti ja vähällä vaivalla brunssivieraat ikihyviksi. Ja Tabascon ystäville vinkiksi, että Blogiringin sivuilta löytyy liuta herkullisia reseptivinkkejä soosin hyödyntämiseen.


Kananmunanpuolikkaat tulisella avokado-katkarapusalsalla
(neljän hengen brunssille)

6 kovaksi keitettyä kananmunaa
1 kypsä avokado
n. 80-100 g isoja kuorittuja katkarapuja
puolikas punasipuli
1 limen mehu
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
kourallinen korianteria
n. 12 tippaa TABASCO® Red Saucea

Jos käytät pakastekatkarapuja, ota ne ajoissa sulamaan ja valuta. Keitä kananmunat kypsiksi, viilennä, kuori ja puolita. Leikkaa puolikkaiden pohjasta ihan pieni siivu pois niin, että puolikkaat pysyvät kauniisti paikallaan lautasella. Kuutioi avokado ja punasipuli pieniksi. Silppua korianteri.

Sekoita kulhossa varovasti keskenään ravut, sipuli, korianteri ja avokado. Purista sekaan limemehu. Mausta ja maistele. Lusikoi salsa kananmunapuolikkaiden päälle. Koristele korianterilla. Tarjoile.

TABASCO®, the Diamond and Bottle Logos are trademarks of McIlhenny Co.

Yhteistyössä TABASCO® Brand Pepper Sauce. 

Sitruunaista sunnuntaikanaa

Jos kaipaat talvisunnuntaihin sopivaa herkkupäivällistä, kannattaa jatkaa lukemista.

Meni aika monta vuotta, joina en syönyt broileria juuri lainkaan. Raaka-aineena broileri ei inspiroinut minua kokkailuun enkä kokenut sitä kovinkaan tarpeelliseksi asiaksi ruokapöydässäni. Olen aina vierastanut kanaa nopean arkiruoan tai treeniravinnon roolissa. Miellän lihan ylipäätään enemmäkin juhla- kuin arkiruoaksi.

Tältä pohjalta innostuin salamana lähtemään mukaan Jyväbroilerin reseptikampanjaan, jossa broileri halutaan nostaa takaisin sunnuntaipöytään ja juhlaillallisille. Enemmän vaivaa, enemmän makua kuuluu kampanjan slogan ja se kuvastaakin mainiosti sitä, kuinka broileriin ja lihaan kannattaisi raaka-aineina suhtautua.

Juhlavan sunnuntaipäivällisen inspiraatio syntyi Jamie Oliverin nerokkaasta maitokanareseptistä. Siinä kana kypsennetään, hämmentävää mutta totta, kanelilla maustetussa maidossa, joka sitruunankuoren ansiosta muuttuu taianomaisen herkulliseksi kastikkeeksi. Jamie käyttää reseptissään kokonaista broileria, mutta itse käytin raaka-aineena Jyväbroilerin koipireisiä. Kerrassaan mainio tapa käyttää tuota edullista, herkullista ruhonosaa!



Taianomainen maitokana
(kahdelle)

2 Jyväbroiler-koipireisipalaa
oliiviöljyä
voita
suolaa
mustapippuria

6 dl kevyt- tai täysmaitoa
10 valkosipulinkynttä kuorineen päivineen
1/2 kanelitanko tai ripauksittain jauhettua kanelia
2 sitruunan kuoriraaste
salviaa

Suolaa ja pippuroi broileri. Kuumenna pannulla öljy ja voi. Paista koipireisiin molemmin puolin rapea, kaunis pinta. Aseta koivet uunivuokaan tai valurautapataan. Lisää maito, kaneli, sitruunankuori ja salvia, lisää myös hiven suolaa. Kypsennä uunissa 190 asteessa n. 1 1/2 tuntia. Valele kanaa maidolla muutamaan otteeseen kypsentämisen aikana. Nauti haluamiesi lisukkeiden kera.

Yhteistyössä Jyväbroiler. 

Vietnamilaista salaattia ja arpajaistunnelmaa

Syksystä selviää paremmin, kun kutsuu ystäviä kylään säännöllisesti. Hyvä ruoka on toinen ase pimeyttä vastaan. Edellä mainittujen asioiden yhdistelmä on tietysti syysmasennuksen tuhoajista tehokkain.

Ihan parasta on, kun saa tarjota vierailla jotain sellaista, mitä he eivät ole maistaneet. Vietnamilaiset kevätrullat olivat pari vuotta sitten sen sortin hitti, että varmasti melkein kaikki vähänkin ruoasta innostuneet ovat niitä napostelleet. Uneliaalta Annalta sain taannoin vinkin rakentaa kevätrullat salaattimuotoon. Nappasin Annan loistoidean käyttöön ja kasasin vieraille oman versioini vietnamilaisesta salaatista. Huikean hyvää!

Kastikkeen rakensin Lanfranchin seesamöljyn pohjalle. Sain Lanfrachilta aimo liudan erilaisia, ihania öljyjä maisteltavaksi. Seesamöljyn pähkinäisyys sopi hienosti salaatin makuihin. Olen jostain syystä käyttänyt seesamöljyä ruoanlaitossa tosi vähän, mutta siihen asiaan tulee nyt muutos. Erityisen hyvin seesamöljy passaa juuri kastikkeisiin makua antamaan, ei niinkään paistamiseen.

Vietnamilainen salaatti on siitä kiva, että täytteitä voi varioida mielin määrin. Omaan versiooni päätyi reilusti avokadoa, katkarapuja, porkkanaa, riisinuudeleita, korianteria ja siemeniä. Ja sitä ihanaa kastiketta, paljon.

Ja loppuun vielä paras juttu: ARPAJAISET! Syksyn kunniaksi arvon teille Lanfranchin herkullisen tuotepaketin. Osallistu arvontaan kertomalla, mikä on lempisyysherkkusi. Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi. Ruokahommien ensimmäinen arvonta, ihan jo rupeaa jännittämään!

Vietnamilainen kevätsalaatti seesamkastikkeella
(neljälle, gluteeniton)

2 avokadoa
2 porkkanaa
pari nippua riisinuudelipaketista
erilaisia salaatteja, kuten rucolaa, mizunaa
ruukku korianteria
n. 200 g katkarapuja
n. 3 rkl kurpitsansiemeniä

kastike:

1 rkl Lanfranchi-seesamöljyä
pari tippaa srirachaa
1 rkl limen mehua
ruskeaa sokeria tai hunajaa
1 rkl kalakastiketta
n. 2 rkl vettä

Paloittele avokado ja vuole porkkanat ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Valmista riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda kurpitsansiemeniä kevyesti pannulla. Kokoa salaattiainekset kulhoon.

Valmista kastike sekoittamalla ainekset toisiinsa pienessä kulhossa. Maistele ja muokkaa oman maun mukaisesti. Tarjoile salaatin kera.

Yhteistyössä Lanfranchi. 

Kesäkurpitsapaistosta valkosipulivoilla

Jes! Vihdoin on aika julkaista jotain herkullista, jonka kehitin vuosi sitten Valion voikampanjaa varten!

Pidän hirvittävän paljon kaikenlaisista crumbleista eli murupaistoksista. Uunivuokaan marjoja tai hedelmiä ja päälle keko herkullista murutaikinaa. Uunista ulos ja jätskiä päälle. Maailman helpoin jälkkäri, joka soveltuu täydellisesti kausiajatteluun.

Viime syksynä Valion voikamppikseen mukaan lähdettyäni sain valkosipulivoipakettia tuijotellessani suoranaisen älynväläyksen. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että voisihan crumble olla suolainenkin. Olin juuri saanut kaverilta valtavan kesäkurpitsan, jonka pohjalta lähdin murupaistosreseptiä kehittelemään. Kesäkurpitsa sai rinnalleen valkosipulivoita, sinihomejuustoa ja lehtipersiljaa. Jätskin sijasta lämpimän paistoksen päälle lusikoitiin ranskankermaa.

Tosi, tosi hyvää.

Kesäkurpitsa-valkosipulicrumble
(iso uunivuoallinen)

1 rkl Valio-valkosipulivoita
1 iso kesäkurpitsa
2 punasipulia
puoli punttia tuoretta lehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria
150 g sinihomejuustoa

murutaikina:
150 g Valio-valkosipulivoita
1 dl mantelijauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
(vettä)

ranskankermaa

Pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli. Voitele uunivuoka valkosipulivoilla. Ripottele kasvikset vuoan pohjalle, lisää sekaan persilja, suola ja pippuri sekä paketti sinihomejuustoa murusteltuna.

Valmista murupinta sekoittamalla keskenään jauhot ja mausteet ja nyppimällä pehmeä valkosipulivoi sekaan. Lorauta hiven kylmää vettä sekaan jos taikina ei meinaa kiinteytyä. Murustele taikina kasvisten päälle ja paista 180-asteisessa uunissa n. 30 min. Nauti lämpimänä kera ranskankerman.

Yhteistyökumppanina Valio. 

Sitruunaa, valkosipulia ja tuotekehittelyä.

Avasin eilisessä postauksessa hieman aihetta yhteistyökampanjat ja Blogirinki. Kenties yksi mielenkiintoisimmista kampanjoista tähän mennessä on ollut Valion kanssa tehty yhteistyö, johon lähdin muutaman muun bloggaajan kanssa mukaan jo yli vuosi sitten.  Kampanja on pitänyt sisällään erilaisia työvaiheita ja ollut alusta asti hyvin mielenkiintoinen.

Kampanjan voisi sanoa olevan jopa uraauurtava: Valio pyysi kuusi suomalaista ruokablogia mukaan tuotekehittelyprosessiin. Olin aika otettu ja tosi innoissani päästessäni maistelemaan ja arvioimaan vasta kehitteillä olevaa tuotetta. Koin, että pääsin oikeasti vaikuttamaan siihen, minkälainen tuote markkinoille rakennetaan, minkälaisia ominaisuuksia tuotteessa kannattaisi olla ja minkälaisia piirteitä olisi hyvä välttää.

Nyt sen saa kertoa: Valio tuo syyskuussa kauppojen hyllylle kaksi uutuustuotetta - Valio Sitruunavoin ja Valio Valkosipulivoin. Ideana on tuoda markkinoille tavanomaisista maustevoista poikkeavat tuotteet, joiden käyttömahdollisuudet ovat varsin laajat ja makumaailmat kohdillaan. Sitruunavoi on siitä erinomainen, että se soveltuu niin makeaan kuin suolaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan. Valkosipulivoissa pidän erityisesti siitä, että se sisältää oikeaa valkosipulia eikä aromivahventeita, kuten maustevoit toisinaan. Tuotekehitysprosessin aikana tykästyin kumpaankin tuotteeseen kovasti, vaikken lähtökohtaisesti olekaan oikein minkään valmiiksi maustetun ystävä. Valion maustetuissa voissa ei ole sitruunan ja valkosipulin lisäksi muita makuaineita, mikä on ehdottomasti tuotteiden valtti.

Homma meni niin, että sain kotiin salaisen toimituksen, joka sisälsi kehittylyvaiheessa olevia tuotteita. Ei ollenkaan huono diili tällaiselle voin rakastajalle! Tehtävänäni oli testailla tuotteita erilaisissa tarkoituksissa, kehitellä tuotteiden pohjalta reseptejä, maistella ja kommentoida. Testasin ja pohdin tuotteen toimivuutta erilaisissa ruoalaiton vaiheissa sekä tarkastelin makua hyvin yksityiskohtaisesti. Valkosipulivoista sain kolme eri versioita, joita vertailin keskenään. Itse toivoin tuotteelta ennen kaikkea puhdasta, aitoa makua.

Oli hauska huomata, miten moninaisia ja mielikuvituksellisia tapoja maustettujen voiden käyttöön lopulta keksimmekään. Aluksi jumitin pahasti maustevoin totutuissa käyttötarkoituksissa (lähinnä lihan päällä maustenappina) enkä meinannut millään nähdä metsää puilta. Kun sitten pääsin vauhtiin, sain kehiteltyä aika hauskoja ja herkullisia reseptejä sekä sitruuna- että valkosipulivoin ympärille. Tiedossa on ainakin varsin sitruunaista leivontaa ja vallankumouksellinen kesäkurpitsa-crumblen resepti. Pysykää siis kanavalla!

Yhteistyössä Valio. 

Blogirinki ja yhteistyökuviot Ruokahommissa

Kuten varmasti on käynyt ilmi, postailen Ruokahommiin aina silloin tällöin reseptejä, jotka olen tehnyt yhteistyössä jonkin firman kanssa. Yhteistyöpostaukset ovat Blogiringin organisoimia ja saan niistä korvauksen. Hoksasin, etten ole avannut asiaa täällä blogissa sen kummemmin, joten päätin kertoa kuvioista hieman näin jälkijunassa.

Sain kutsun Blogirinkiin kohta kaksi vuotta sitten ihan ensimmäisten blogien joukossa. Olen ollut liittymispäätökseeni enemmän kuin tyytyväinen. Blogiringin kautta olen saanut monia mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita ja tullut kehitelleeksi pinon herkullisia reseptejä, jotka ilman kampanjoita olisivat jääneet kehittämättä. Parasta kamppiksissa on ollut se, että silloinkin, kun kokkailu- ja postailumotivaatio ovat olleet karkuteillä, ovat sovitut kampanjat motivoineet minua kehittämään jotain uutta ja avaamaan blogin päivitysikkunan. Yhteistyö on alusta asti toiminut mutkattomasti sekä Blogiringin että yhteistyökumppanien suuntaan. Minulle on osattu tarjota itseni ja blogini näköisiä kampanjoita eikä yksikään kampanjoista ole tuntunut pakkopullalta, päinvastoin.

Blogiringin uudehkot nettisivut ovat aika huikea inspiraation lähde. 

Blogiringin etu on se, että bloggaaja saa pysytellä omalla tontillaan häärimässä entiseen tapaansa eikä Blogiringin puolelta tule mitään rajoitteita, pyyntöjä, ohjeita tai käskyjä. Kampanjat hoituvat ammattitaitoisesti ja minulle bloggaajana kaikki on tehty todella helpoksi. On mukava tehdä blogilla toisinaan pientä tienestiä, mutten koskaan panisi rahaa etusijalle ja ryhtyisi diileihin, jotka eivät sopisi blogini pirtaan. Sen tähden en esimerkiksi ole ollut halukas siirtämään Ruokahommia minkään portaalin tai sivuston alle, sillä ne ovat aina tuntuneet jollain tapaa rajoittavilta diileiltä.

Blogirinki on kasvanut huimasti siitä kymmenen blogin ydinporukasta (nykyään meitä taitaa olla jotakuinkin sata!) ja yrityksellä vaikuttaisi menevän hyvin. On hienoa kuulua porukkaan. Koen, että Blogirinki on osaltaan auttanut oikaisemaan sitä iänikuista harhaluuloa, että bloggaajan tulisi kirjoittaa ilmaiseksi ja useimmiten ilman mitään yhteistyömainintaa kehupostaus jostakin tuotteesta. Kyseisen kaltaiset yhteistyöehdotukset ovat selvästi vähentyneet viime aikoina, mutta kyllä niitä yhä edelleen postiluukusta tipahtelee.

Toisinaan meinaan ahdistua siitä ajatuksesta, että kampanjapostaukset saattavat ehkä häiritä blogin lukijoita. Toisaalta tämä on nostanut esiin myös positiivisen ilmiön: välttääkseni sen, että blogini olisi pelkkää kampanjapostausta, olen ryhtynyt päivittämään hiukan ahkerammin. Uskoisin myös, että ruokabloggaajana kamppikset sujahtavat blogin sisältöön melko luontevaksi osaksi, sillä ne sisältävät lähes poikkeuksetta reseptin. Sellaisen reseptin, jonka takana voin seistä, joka on herkullinen ja kokeilemisen arvoinen eikä vain jotakin tiettyä tuotetta varten tehty. Toivottavasti se välittyy myös lukijoille.

Minua kiinnostaa kovasti blogimaailma, joka on selvästi ollut viime vuosina muutoksen pyörteissä kampanjoiden, tienaamisen ja portaalien astuttua vahvasti mukaan. Ottaisinkin mielelläni vastaan kommentteja ja ajatuksia siitä, millaisina kampanjapostaukset lukijoille näyttäytyvät. Häiritsevätkö ne? Tuntuvatko ne yhtä arvokkaalta sisällöltä kuin tavalliset reseptipostaukset? Onko yhteistyökuvio ilmaistu tarpeeksi selkeästi? Mitä ajatuksia bloggaamisella tienaaminen ylipäätään herättää? Sana on vapaa!

Kuvan brooklyniläiset ricottapannukakut eivät liity tapaukseen. 

Valkohomejuustokesä

Kävin kerran Lontoossa. Visiitistäni jäivät mieleen kaikki ne herkulliset kolmioleivät. Yksi erityisesti mieleen jääneistä oli valkohomejuustolla, karpalohillolla ja pistaaseilla täytetty yksilö. Lontoon reissusta on jo vuosia aikaa, ja kun ryhdyin ideoimaan tätä Castellon kanssa yhteistyössä tekemääni reseptipostausta, palasi tuo herkkuleipä samoin tein mieleeni. Niinpä päätin luoda Castello White -valkohomejuustosta, pistaaseista ja karpalohillosta minikolmioleipäsiä cocktailpalahenkeen. Menestys! Söpöt ja suussasulavat alkupalat sopivat hyvin vaikka kesäjuhliin kuohuviinin kanssa tarjoiltavaksi.

Menun makeaksi osioksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni kokonaisen valkohomejuustokiekon paistamisesta uunissa. Sille kavaljeeriksi keittelin pekaanipähkinäisen kinuskin, joka jo itsessään vie kielen mennessään. Castellon voinen ja kermainen valkohomejuusto sekä supermakea, pähkinäinen kinuski ovat todella lyömätön pari. Tällä jälkkärillä voisi helposti hurmata illallisvieraat tai räjäyttää potin brunssipöydässä.

White Menu

Valkohomejuusto-karpalo-pistaasikolmioleivät

(12 pienehköä napostelupalaa)

9 paahtoleipäviipaletta

majoneesia

100-150 g valkohomejuustoa (esim. Castello White)

n. 0,5 dl karpalohilloa

n. 30 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Voitele kolme viipaletta ohuelti majoneesilla. Sivele päälle ohut kerros karpalohilloa. Aseta kullekin leivälle kaksi sopivan paksuista valkohomejuustoviipaletta. Murskaa pähkinät hiukan pienemmiksi. Ripottele pähkinämurua juuston päälle. Aseta täytettyjen viipaleiden päälle toiset viipaleet ja toista edellä mainitut toimenpiteet. Lisää päälxtlimmäiseksi vielä yhdet viipaleet, jolloin edessäsi pitäis olla kolme kolmikerroksista leipäpinoa. Leikkaa pinot ensin kulmasta kulmaan puoliksi, ja sen jälkeen vielä kolmiot keskeltä kahtia pienemmiksi kolmioiksi. Koristele yrteillä ja cocktailtikuilla. Tarjoile kuohuviinin kera.

Paistettu valkohomejuusto pekaanipähkinäkinuskilla
(4-6 hengelle jälkiruoaksi)

pekaanipähkinäkinuski:

70 g pekaanipähkinöitä
1 dl ruskeaa sokeria
1 dl kuohu- tai vispikermaa
2 rkl voita
ripaus suolaa
ripaus aitoa vaniljaa

Pane kaikki ainekset vaniljaa ja pähkinöitä lukuunottamatta kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä samalla vispilällä sekoittaen noin viisi minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Lisää murskatut pähkinät. Mausta vaniljalla ja suolalla.

paistettu juusto:

200 g kiekko valkohomejuustoa (esim. Castello White)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pane juusto sellaisenaan uunivuokaan tai uuninkestävällä syvälle lautaselle ja anna sen paistua uunissa noin 15 minuuttia, kunnes juusto alkaa sulaa. Ota pois uunista ja tarjoile pekaanikinuskin kera.

Yhteistyössä Castello.

#castellokeskiviikko

Kesäkurpitsapastan paluu eli täydellinen soijabolognese

Jos olet unohtanut, että kesäkurpitsaa voi käyttää pastan asemesta ja että se maistuu tosi hyvältä, jatka lukemista. Minä nimittäin olin autuaasti unohtanut. Otetaan vahinko rytinällä takaisin.

Vuosi sitten hehkutin kesäkurpitsasta tehtyä pasta primaveraa. Ja sen jälkeen kulutin vuoden erilaisten pastaruokien perään haikaillen ilman muistijälkeäkään kesäkurpitsaneroudesta. (Tosin lasagnessa sentään hoksasin sitä käyttää, mutta ei se ole sama asia.) Tästä eteenpäin lanseeraan pastaperjantain! Aglio & Olio -teoksen jokainen resepti läpi!

Koska pasta-areena oli avattu, päätin Soyappétit-kampanjaani varten kasata lautaselle klassikkoannoksen uudella tapaa. Pasta bolognese on aika hyvä arkiruoka. Tai juhlaruoka. Ja siihen sopii aika verrattomasti myös soijarouhe. Hyvän bolognesen tunnusmerkkejä on mielestäni kolme kappaletta:

1. Mausteet on kuullotettu öljyssä. 

2. Tomaattimurska on hyvälaatuista ja se maustetaan hyvin.

3. Kastike saa muhia vähintään puoli tuntia. 

Kesäkurpitsapasta kannattaa panna heti alkuunsa marinoitumaan ja valmistaa sillä aikaa kastike. Mitä kauemmin kastike muhii, sen parempi ja täyteläisemmän makuinen siitä tulee. Tällä reseptillä bolognesesta tulee aika täydellistä. Myös vegaanista.

Pasta bolognese kesäkurpitsasta ja soijasta

(kahdelle)

pasta:

1 iso kesäkurpitsa

oliiviöljyä

loraus sitruunan mehua

hyvää suolaa

mustapippuria

hunajaa

bolognese:

oliiviöljyä

savupaprikajauhetta

chilijauhetta

1 porkkana

1 keltasipuli

4 kynttä valkosipulia

500 g tomaattimurskaa

1 dl Soyappétit-soijarouhetta (tummaa)

reilusti hyvää suolaa

liraus hunajaa

2 tl ruskeaa sokeria
loraus tummaa tai valkoista balsamicoa

mustapippuria

timjamia

basilikaa

chilirouhetta

Kuori kesäkurpitsa ja suikaloi siitä juustohöylällä ohuen ohuita viipaleita. Leikkaa viipaleet pystysuunnassa spagettimaisiksi suikaleiksi. Lorauta kulhoon öljy ja mausta se, lisää sekaan kesäkurpitsasuikaleet ja anna marinoitua. 

Kuumenna kattilassa öljy ja lisää paprikajauhe sekä chilijauhe. Kuullota niin, että maut irtoavat. Lisää porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Kuullosta viitisen minuttia. Lisää vähän vettä ja anna kypsyä vielä tovin. Lisää sitten tomaattimurska, soija ja tarpeen mukaan vettä. Mausta ja maistele. Anna muhia hiljaisella lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.

Jos kesäkurpitsa ui marinadissa, valuta enimmät pois ennen tarjoilua. Nauti annos mieluiten pihalla tai parvekkeella.

Yhteistyössä Soyappetit. 

Zombeja ja pavlovaa

Vappua, toverit! Vappupäivän kunniaksi katoimme pöydän koreaksi piknikhengessä. Vaikka Turun virallinen piknikpuisto Vartiovuori olisi aivan kivenheiton päässä, on viime vuosien vappuperinteeksi muodostunut viettää piknik omassa olohuoneessa. Pöytä on täynnä kauniita astioita kertsien ja pakasterasioiden sijaan, musiikin saa valita itse, sää on aina otollinen eikä mahdollisessa väsymyksen ja kuivan kurkun olotilassa tarvitse kykkiä selkä vääränä viltin päällä alamäessä. Oikeasti Vartsikan piknik on tosi kiva tapahtuma ja olen viettänyt siellä monet opiskelijavaput auringossa pötkötellen. Tätä nykyä laiskuus ja mukavuudenhalu kuitenkin voittavat eikä minua taida enää saada sohvapikniltä puistoon ilman 25 asteen hellettä ja puhallettavaa sohvaa.

Vappubrunssilla tarjoiltiin tänä vuonna muun muuassa mozzarella-parmankinkkusalaattia, goudaa, nachoja ja salsaa, legendaarista liekkikakkua ja maailman parasta kakkua, pavlovaa. Kirjasin taannoin tännekin muistiin elämäni ensimmäisen marenkikakun, hedelmillä päällystetyn talvipavlovan. Resepti on sittemmin hieman jalostunut. Ja koska mansikkainen pavlova on oikeasti ihan eri juttu kuin hedelmillä, sitruunatahnalla ja kermarahkalla päällystetty sisarensa, on blogissani todellakin yksi pavlovareseptin mentävä aukko.

Pavlovan lisäksi vappupäivänä nautiskeltiin myös muunlaisesta viihteestä. Viaplay tarjosi minulle ja joukolle muita blogirinkiläisiä yhteistyön merkeissä ilmaisen käytön kolmeksi kuukaudeksi. Olen aikamoinen sarjojen ja elokuvien suurkuluttaja, joten lähdin tietysti mukaan. Toisaalta olin etukäteen hieman sitä mieltä, etten löytäisi Viaplaysta välttämättä hirveästi uutta katsottavaa. Pari viikkoa tässä valikoimia plärättyäni olen tullut huomanneeksi, että maailmassa on aika monta hyvää sarjaa, dokumenttia ja leffaa, joita en vastoin kuvitelmiani olekaan nähnyt.

Kätevyys ja toimivuus ovat Viaplayn vahvuuksia. Parasta nettitelkkaripalveluissa ylipäätään on se, että jos tekee mieli katsoa esimerkiksi jokin periaatteessa hiukan yhdentekevä romanttinen komedia (kuten minun usein tekee), ei sellaisesta tarvitse erikseen maksaa eikä varsinkaan lähteä löntystämään vuokraamoon. En sitä paitsi katso juuri ollenkaan varsinaista telkkaria, sillä en koskaan muista olla töllön edessä silloin, kun pitäisi. Sitäkään ei käy kieltäminen, ettenkö eräinäkin loma-, sade- ja sairaslomapäivinä olisi tuijottanut kymmenen jakson maratontahdilla jotain mehukasta sarjaa. Onneksi nykyajan nettitelkkaritouhu on tehty kaltaisilleni melko käteväksi. Viaplayssa mainiota on se, että offline-toiminnolla sarjojen ja leffojen katsominen luonnistuu ilman nettiyhteyttä. Tästä ominaisuudesta saattaisin hyötyä kovastikin tulevan kesän ulkomaanreissuilla.

Kuvittelin etukäteen kirjoittavani tähän postaukseen jostain ihanasta, lämminhenkisestä ruoka-aiheisesta elokuvasta, jossa Meryl Streep nauraa kovaäänisesti ja leikkaa sipulia liian miehekkäästi, tai vähintäänkin ajatuksia herättävästi ruokadokumentista, jossa kuljetaan mässäilemässä ympäri Amerikan maan. Jostain ruokablogin teemaan sopivasta siis. Nyt kävi kuitenkin niin, että viime päivät olen tuijotellut zombisarjojen kuningatarta, The Walking Deadia. Niin että zombeja minä nyt sitten suosittelen sen mansikkapavlovan kanssa.

Ja siis kyllähän Walking Deadissakin syödään.

Pavlova
(uunipellin kokoinen, n. 12 hengelle)

4 valkuaista
2,5 dl erikoishienoa sokeria (tällä sokerilla tulee paras koostumus)
ripaus vaniljasokeria
2,5 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
n. 1 tl etikkaa

3,5 dl kermaa
ripaus vaniljasokeria
2 rkl ruskeaa sokeria

500 g tuoreita mansikoita
100 g pensasmustikoita
100 g karhunvatukoita

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria sekaan lusikallinen kerrallaan niin, että se sulautuu hiljalleen osaksi vaahtoa. Vaahtoon ei saisi jäädä sokerikiteitä tuntumaan. Vatkaa vaahtoa siis pitkään ja hartaasti, kunnes kaikki sokeri on seassa ja vaahto kiiltävää. Nostele sekaan maissitärkkelys ja etikka. Levitä marenki pyöreän muotoiseksi keoksi uunipellille leivinpaperin päälle. Pinta kannattaa olla tasainen, jotta täytteet pysyvät päällä. Liian littanaksi kekoa ei kannata taputella, jotta marenki jää sisältä sitkeäksi. Hyvä korkeus ennen uuniin menoa on noin 3 cm. Paista marenkia uunin keskitasolla 125 asteessa noin 1,5 h. Jos marenki aikoo ottaa liikaa väriä pintaansa, peitä se puolivälin aikoihin leivinpaperilla.

Vaahdota kerma melko jäykäksi vaahdoksi, mausta. Lusikoi kermavaahto jäähtyneen marengin päälle. Halkaise mansikat ja koristele kakku marjoin. Tarjoile kera zombien.

Yhteistyössä Viaplay.