Aloitetaan tyylille ominaiseen tapaan hieman myöhässä, nimittäin runeberginpäivästä. En välitä kaupan karvasmantelissa uivista runebergitortuista, enkä niin kovasti myöskään vehnästä, mistä saimme siskon kanssa ajatuksen yrittää paakata omat, jauhottomat runebergintortut. Ja hyvinhän se sujui, kun löysimme avuksi loisto-ohjeen. Niin hyvin, etten oikeastaan ymmärrä, mihin niitä jauhoja tortuissa edes tarvitaan.
Runebergintorttuissa sooloilu ja luovuus sopivat teemaan, sillä Fredrika-vaimon alunperin herra Runebergille väsäämät leivonnaiset olivat tarinan mukaan juurikin kaapin ainesten pohjalta improvisoituja makeannälän tyydyttäjiä.
Ruunepereista tuli meheviä, aromikkaita ja jopa ihan suloisia, toisin kuin pari vuoden takaisista kyhäelmistäni. Kostuttamista ruuneperit eivät vaatineet, olivat pähkinöiden rasvaisuuden tähden meheviä ilmankin. Sokerikuorrutuksenkin jätin pois, sillä kokemukseni mukaan se on suoraan yhteydessä torttujen rumuuteen.
Runeberginpäivä meni jo, mutta näitä leivoksia taidan kyllä tehdä pian uudestaan ihan muuten vaan.
Pähkinäiset ruuneperit
(noin 18 kpl)
150 g pehmeää voita
n. 1 dl täysruokosokeria
2 munaa
2,5 dl jauhettua mantelia
2,5 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
(1 tl psylliumia rakennetta parantamaan)
kardemummaa
vadelmahilloa
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää muut aineet ja sekoita taikana tasaiseksi. Nostele muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Lusikoi jäähtyneiden leivosten päälle kunnon satsit vadelmahilloa.
Resepti tietysti täältä.
