Jauhopeukalon paluu: karpalo-aprikoosimuffinssit

Koska olen tovin verran noudattanut gluteenitonta ruokavaliota, ovat leivontakulhot saaneet levätä hyvin pitkälti laakereillaan. En välitä gluteenittomista jauhoista eikä minulle viljaa paremmin sovi riisi tai maissikaan, joten leipomisesta on tullut, no, vähän  hankalaa.

Tänään kuitenkin teki ihan erityisen kovasti mieli leipoa. Olen pohjimmiltani ehdottomasti leipojanaisia ja mielenterveyden vuoksi puukauha on saatava upottaa taikinaan sentään säädyllisin väliajoin. Niinpä ryhdyin jauhopuuhiin. Lopputulokseksi sain sen verran hyvää settiä, että leivontahommia ei tästä eteenpäin enää bannatakaan.

Valmistin pellillisen muffinseja, joiden makupariksi ihan näppituntumalla muotoitui karpalo-aprikoosi. Karpalo on yksi lempimarjoistani, aprikoosista sen sijaan en ole koskaan liiemmin välittänyt. Stockmannin kreiseiltä päiviltä tuli kuitenkin ihan spontaanisti raahattua kotiin purkillinen aprikoosihilloa. Karpalot ja hillo sointuivat tosi hyvästi yhteen.

Muffinsit ovat tosi pehmeitä ja meheviä, suorastaan tosi ihania. Se mikä kauneudessa menetetään, saadaan maussa kymmenkertaisesti takaisin.

Karpalo-aprikoosimuffinssit
(7-8 isoa muffinsia)

1,25 dl ruokosokeria
75 g voita
3 munaa
1,5 dl ranskankermaa (tai rahkaa, kermaaviiliä, tuorejuustoa)
vaniljajauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl psylliumia
0,5 dl aprikoosihilloa
2 dl karpaloita

Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää sekaan munat, vatkaa sekaisin. Lisää kuivat aineet, sekoita hyvin. Lisää vielä aprikoosihillo ja karpalot, sekoita. Lusikoi jämäköihin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa vajaat 30 minuuttia. Älä pelästä tummaa väriä, mantelijauho tummuu enemmän kuin vehnäjauho. Nauti jäähtyneinä.

Pähkinäiset ruuneperit

Johan oli tammikuu! Pitkä, pimeä ja varsin vähäisillä vapaapäivillä varustettu. Olen syönyt lähinnä turkkilaista jugurttia, työeväänä iänikuista fetasalaattia ja iltaisin jotain rasvaista. Helmikuu sen sijaan näyttää jo rutkasti valoisammalta, vaikka työviikot lienevät jatkossakin hirmu pitkiä. Valo ja sen myötä lähestyvä kevät vain kummasti motivoivat keittiössä hääräämiseen ja ruoka-annosten tallentamiseen muistikortin kautta blogiin.

Aloitetaan tyylille ominaiseen tapaan hieman myöhässä, nimittäin runeberginpäivästä. En välitä kaupan karvasmantelissa uivista runebergitortuista, enkä niin kovasti myöskään vehnästä, mistä saimme siskon kanssa ajatuksen yrittää paakata omat, jauhottomat runebergintortut. Ja hyvinhän se sujui, kun löysimme avuksi loisto-ohjeen. Niin hyvin, etten oikeastaan ymmärrä, mihin niitä jauhoja tortuissa edes tarvitaan.

Runebergintorttuissa sooloilu ja luovuus sopivat teemaan, sillä Fredrika-vaimon alunperin herra Runebergille väsäämät leivonnaiset olivat tarinan mukaan juurikin kaapin ainesten pohjalta improvisoituja makeannälän tyydyttäjiä.

Ruunepereista tuli meheviä, aromikkaita ja jopa ihan suloisia, toisin kuin pari vuoden takaisista kyhäelmistäni. Kostuttamista ruuneperit eivät vaatineet, olivat pähkinöiden rasvaisuuden tähden meheviä ilmankin. Sokerikuorrutuksenkin jätin pois, sillä kokemukseni mukaan se on suoraan yhteydessä torttujen rumuuteen.

Runeberginpäivä meni jo, mutta näitä leivoksia taidan kyllä tehdä pian uudestaan ihan muuten vaan.

Pähkinäiset ruuneperit
 (noin 18 kpl)

150 g pehmeää voita
n. 1 dl täysruokosokeria
2 munaa
2,5 dl jauhettua mantelia
2,5 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
(1 tl psylliumia rakennetta parantamaan)
kardemummaa
vadelmahilloa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää muut aineet ja sekoita taikana tasaiseksi. Nostele muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Lusikoi jäähtyneiden leivosten päälle kunnon satsit vadelmahilloa.

Resepti tietysti täältä.