Ensilumikakku - Mississippi Mud Pie

Talvi on leipomisen kulta-aikaa. Kun pimeys väijyy joka puolella, on pakko päästä hääräämään keittiöön sähkövatkaimen ja taikinakulhon kanssa. Leipominen sopii ailahtelevalle ja kärsimättömälle mielelleni täydellisesti: taikinan kanssa ei voi sekoilla, on pakko pysähtyä ja keskittyä. Vaikka takana olisi millainen sekoilupäivä, sähkövatkaimen surina rauhoittaa.



Epävarmassa maailmassa voihin, sokeriin ja muniin voi aina luottaa. Julie & Julia -elokuvassa Julie palaa kaoottisen työpäivän jälkeen kotiinsa, ryhtyy leipomaan ja toteaa mahtavasti:

I love that after a day when nothing is sure,
and when I say "nothing" I mean nothing,
you can come home and absolutely know  
that if you add egg yolks to chocolate
and sugar and milk, it will get thick. 

It's such a comfort.

Suomen Sokerin ja Blogiringin jouluinen kampanja, Leipurikoulu starttasi maanantaina. Olin tosi iloinen päästessäni mukaan, sillä olen aina valmis leipomaan. Ideana on leipoa jotain jouluun sopivaa, sokerista ja ihanaa. Minua aiemmin vuorossa ollut Sillä Sipuli tehtaili söpöjä talvikuusileivoksia, kun taas Kermaruusu rakensi huikean puolukka-lakritsikakun.




Perinteisten joululeivonnaisten sijasta päätin pyöräyttää pitkään himoitsemani amerikkalaisen klassikon, Mississippi Mud Pien. Piiras on todella suklainen ja ihanan tuhti. Maut ovat selkeät ja lopputulos yksinkertaisen kaunis ja liikuttavan herkullinen. Viritin piirasta jouluiseen suuntaan lisäämällä pohjaan ja koristeiksi pekaanipähkinää. Tumma muscavadosokeri antaa täytteelle syvän, paahteisen maun.

Kakku sopii hienosti jouluiseen kahvipöytään. Sen leipominen ei ole ollenkaan vaikeaa vaan ihan helppoa. Tällä kertaa postauksesta löytyvät myös leipomista helpottavat vaihekuvat.

Kuin tilauksesta sunnuntaina kakkua leipoessani maahan oli satanut lumi. Niinpä herkku sai nimekseen ensilumikakku. Soveltuu myös muihin lumiin.



Ensilumikakku - Missisippi Mud Pie
(gluteeniton)

pohja:
150 gluteenittomia suklaakeksejä
1/2 dl pekaanipähkinöitä
50 voita sulatettuna

täyte:
150 g tummaa suklaata (vähintään 70-prosenttista)
50 g voita
2 rkl ruokosokerisiirappia
4 munaa
1 dl ruokosokeria
1/2 dl Dansukker Tumma Muscavado -sokeria
ripaus suolaa
ripaus aitoa vaniljaa tai 1 tl vaniljasokeria

päällinen:
3 dl vispikermaa
1 rkl Dansukker Tumma Muscavado -sokeria
tummaa suklaata raastettuna
n. 7 pekaanipähkinää

Tee näin:

1. Murskaa keksit ja pähkinät blenderissä.


2. Heitä osa keksipohjasta lattialle. Rikkaimuroi.


3. Lisää keksimurun sekaan sulatettu voi ja sekoita. Lusikoi keksipohja n. 23-senttiseen irtopohjavuokaan ja painele se reunoille ja pohjalle.




4. Valmista täyte sulattamalla suklaa, voi ja siirappi kattilassa tai vesihauteessa.


5. Vatkaa munat ja sokerit sekaisin niin, että seos noin kolminkertaistaa määränsä ja vaahtoon voi piirtää kahdeksikon.



6. Kaada sekaan suklaaseos ja nostele varovaisesti nuolijalla taikina sekaisin.




7. Kaada taikina keksipohjan päälle ja paista 160 asteessa noin 30 minuuttia.


8. Anna kakun jäähtyä ja vatkaa sillä välin kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla. Lusikoi kermavaahtokakun päälle. Koristele suklaarouheella ja pähkinöillä.

Yhteistyössä Suomen Sokeri. 

Sitruunaiset mantelikeksit

Tiedättekö sen tunteen, kun maistaa jotain ihan järjettömän hyvää, muttei osaa sanoa onko se makeaa vai suolaista? Hullu tunne kerrassaan. Entä onko mikään ikinä kuulostanut yhtä hyvältä kuin sitruunaiset mantelikeksit tuorejuusto-pistaasi-hunajakuorrutuksella? Sanoisin, että ei.

Leivoin keksejä taannoin emännöimäni Gilmore Girls -kerhon kokoontumiseen ja ne katosivat pöydästä salamannopeasti. Keksit ovat yleisesti ottaen minusta usein hiukan tylsää tarjottavaa, mutta nämä ovat toista maata: tuorejuusto-pistaasi-hunajakuorrutus tekee näistä aivan nextin levelin herkkua. Erittäin koukuttavia. Itse keksit eivät ole kovin makeita, jolloin tuorejuusto-pistaasipäällinen vie makumaailmaan suolaisen suuntaan. Hunajaa kannattaa lirauttaa päälle ihan tosi vähän, ettei se peitä herkkiä makuja alleen. 

Mantelikeksit sopivat passelisti napostelupöytään, piknikille, brunssille, viinin kanssa, aamupalaksi, päivälliseksi. Keksit voi tarjoilla sellaisenaan tai vaikka hillokkeen kera. Helppoa tarjottavaa monille siksikin, että ovat sattumalta gluteenittomia. 

Sitruunaiset mantelikeksit tuorejuusto-pistaasi-hunajakuorrutuksella

(n. 20 kpl, gluteeniton)

75 g pehmeää voita

3/4 dl sokeria

3 dl mantelijauhetta

1 pienen sitruunan kuori raastettuna

ripaus hyvää suolaa

kuorrutus:

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl pistaasipähkinöitä rouhittuna

hunajaa

Paloittele pehmeä voi kulhossa pienempiin osasiin. Lisää sekaan sokeri, mantelijauhe, sitruunankuori ja suola. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pane jääkaappiin viilentymään. Kauli taikinasta ohut levy ja painele pienellä kahvikupilla tai shottilasilla levystä keksejä.

Nosta keksit pellille ja aseta jokaisen keksin päälle lusikallinen tuorejuustoa ja hiukan pähkinärouhetta. Paista keksejä 200-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia, kunnes ne saavat hiukan väriä reunoihinsa. Anna keksien jäähtyä ennen tarjoilua ja purista tilkka hunajaa jokaisen keksin päälle. Tarjoile sellaisenaan tai esimerkiksi viikunahillon kera. 

Ohje: Glorin Ruoka & Viini, tammikuu 2015. 

Vaniljaa, härkäpapuja ja bodausta

Mielessäni oli jo pitkään pyörinyt kotitekoisen myslin valmistaminen. Myslin tarpeeni nousi (valitettavasti jo mielessä siintävistä) aikaisista arkiaamuista, joina en saa naamaani muuta kuin teetä ja pienen kupillisen turkkilaista jogurttia. Edes pähkinät eivät jostain syystä uppoa jogurtin seassa aamuisin. Kaupan myslit ovat makeita ja usein hiukan yksitoikkoisia ja tosi kuivia kaura-rusinasekoituksia, jollaisia en jogurttini sekaan kaipaa. Gluteeniakin niistä löytyy aika usein. Mysliltäni toivon paahteista makua ja ennen kaikkea tuhtia proteiinisisältöä. Proteiinin saanti on treenatessa ja muutenkin usein helposti liian vähäistä, sillä en syö paljoakaan lihaa enkä toisaalta myöskään esimerkiksi palkokasveja.

Ostin tarvikkeetkin, mutta kesäkiireet ja sen jälkeen -helteet veivät mennessään ja mysli jäi tekemättä. Sitten sattuikin osuvasti niin, että lähdin mukaan Nofu Oy:n kampanjaan, jossa tuli kyhätä resepti mielenkiintoisesta härkäpapurouheesta. Keksin heti sata tapaa käyttää sitä erilaisissa lämpimissä ruoissa, mutta koska myslintarve oli akuuttina mielessä, päätin testata, kuinka härkäpapu sopisi proteiinilisäksi mysliin.

Ja hyvinhän se sopi. Varustin myslin siemenillä, pähkinöillä ja gluteenittomilla kaurahiutaleilla, makeutta lisäsin luomurusinoilla ja kuivatuilla omenakuutioilla. Sekaan ripottelin vielä jauhettua vaniljaa. Hernerouhe teki myslistä täyttävän ja protskuisan. Sörsselistä tuli oikea treenimysli, mutta silti herkullinen. Sesonginmukainenkin, sillä lomien loppuessa alkavat arkiaamut ja treenit, jolloin mysliä todella tarvitaan. Ja kun omenakausi pian koittaa, voi itse kuivattaa omenat mysliinsä.

Jos mielii tämän superterveellisen proteiinipunttimyslini rinnalle makeampaa, kookoksista herkkugranolaa, löytyy Nofun reseptiarkistoista ohje sellaiseen. Prinsessakeittiössä taasen oli härkäpapurouheesta tehty kaalipiirakkaa, jota on ihan pakko testata. Kaalia, voitaikinaa, härkäpapua - what's not to love?

Vaniljainen treenimysli 

(isohko lasipurkillinen, gluteeniton)

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1,5 dl auringonkukansiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

1,5 dl erilaisia pähkinöitä murskattuna (itse panin hassel-, saksan- ja parapähkinää)

1,5 dl manteleita murskattuna

1 dl härkäpapurouhetta (Verso Food) 

1 dl kuivattuja omenakuutioita

1 dl hyviä luomurusinoita

1 dl oliiviöljyä tai neitsykookosöljyä

1 dl hunajaa

ripaus suolaa
jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sekaan hunaja sekä suola. Sekoita, älä anna lämmentä kiehuvaksi. Sekoita kaikki kuivat ainekset omenia ja rusinoita lukuunottamatta ja lisää joukkoon öljy-hunajaseos. Sekoita hyvin. Levitä uunipellille ja anna paahtua 175 asteessa noin vartin verran, kunnes mysli saa hiukan väriä pintaan. Pähkinät ja siemenet palavat helposti, joten tarkkaile tilannetta. Kääntele mysliä lastalla paistamisen loppuvaiheessa. Anna jäähtyä, lisää omenat ja rusinat ja purkita.

Yhteistyössä Nofu Oy. 

Suklaata, pistaasia, merisuolaa

Keksejä tulee leivottua ihan liian harvoin! Pikkujouluja varten ryhdyin tonkimaan keksireseptiarkistojani, mutta päätin sitten siirtyä takuuvarmoilla apajille eli Lunni leipoo -blogiin. Eikä tarvinut poistua apajilta taaskaan tyhjin käsin. Suklaa-pistaasikeksit olivat juuri sitä mitä kaipasin, täyteläisen suklaisia ja suussasulavia. Pistaasi ja merisuolahiput tuovat kekseihin ekstrasäväyksen. Suklaa-pistaasiunelmat sopisivat loistavasti esimerkiksi joulupyhien herkkupöytään.

Näitä voi huoletta vetää pellillisen, kunhan varaa toiseen käteen litran luomumaitoa. Lauantai, mikä ihana tekosyy leipoa keksejä!

Suklaa-pistaasikeksit
(n. 16 kpl, suosittelen tuplasatsia)

1 1/5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1/2 dl kaakaojauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
75 g suolatonta voita
n. 1,2 dl fariini- tai muscavadosokeria
ripaus sormimerisuolaa
ripaus vaniljajauhetta
75 g tummaa suklaata (70%-prosenttista)
50 g kuorittuja pistaasipähkinöitä


Sekoita keskenään jauhot, kaakaojauhe ja sooda. Laita sivuun. Vatkaa pehmeää voita hetki, lisää sokerit ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää joukkoon sormisuola ja vanilja. Rouhi suklaa herneenkokoisiksi paloiksi ja hiero pistaasipähkinöistä kuorta pois. Rouhi myös pistaasit pienemmiksi. Sekoita suklaa ja pähkinä taikinan joukkoon.

Taikina on kuivaa, mutta sen kuuluukin olla. Purista siitä kasa käsiesi väliin ja puristele työalustalla halkaisijaltaan n. 3-5 sentin paksuiseksi pötköksi. Kääräise kelmuun ja laita kylmään n. 40 minuutin ajaksi kohmettumaan. Laita uuni lämpenemään n. 160 asteeseen. Ota taikina kylmästä ja leikkaa siitä varovaisesti noin sentin paksuisia viipaleita. Paista uunissa 8-10 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan.

Browniet tiskiin!

Syys tuli ja työpaikka vaihtui. Läksimisen kunniaksi piti ihania työkavereita tietysti kestitä herkuin. Glorian Ruoka & Viini tarjosi reseptin, jolla syntyi muheva ja sisältä valuva suklaapommi. Vadelmat suorastaan sulivat suuhun suklaan keskellä, pähkinät antoivat sopivan suolalisän. Muutkin pähkinät sopisivat vallan hyvin sekaan, esimerkiksi paahdettuna ja kevyesti suolattuna.

Etsin ikuisesti lisää ja lisää täydellisiä suklaakakku- ja browniereseptejä. Jos pitäisi valita yksi leivonnainen, jota söisin elämäni loppuu asti, olisi se ehdottomasti täydellisen möhnäinen ja tiiviin tuhti brownie. Vadelmilla.

Makean suolainen suolapähkinä-vadelmabrownie
(n. 12 annosta)

175 g tummaa suklaata (70 %)
175 g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja (korvasin parilla ruokalusikallisella psylliumia)
3 dl suolapähkinöitä
3 dl/150 g vadelmia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata suklaa ja voi kattilassa. Siirrä syrjään ja anna jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää jäähtynyt suklaaseos vaahtoon samalla vatkaten. Siivilöi vehnäjauhot taikinaan ja sekoita. Lisää lopuksi pähkinät.

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 20 cm) pohjan ja reunan väliin. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Kaada loppu taikina vuokaan. Paista uunissa noin 40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Brownie on parhaimmillaan, kun se jää sisältä hiukan kosteaksi. Anna jäähtyä, koristele vadelmin ja vetele huiviin.

Ylistys kivikaudelle = siemenvuokaleipä

Leipiä on maailman pullollaan. Eräs viime aikoina kovasti ihastuttanut on kivikautinen vuokaleipä, jonka valmistaminen on erittäin helppoa (mitä nyt puinen nuolijanvarsi katkesi paksua taikinaa hämmentäessäni) ja itse leipä ihan suussasulavaa.

Leipä koostuu erilaisista siemenistä ja on pienellä hunajalisällä varustettuna varsin limppumainen tapaus. Ihan sairaan hyvää, kun päälle panee voita, juustoa ja suolakurkkua. Tai hummusta. Tai graavilohta. 

Saksalaistyyppistä, tummaa jyväleipää muistuttava, superkuituinen ja -proteiininen tapaus täyttää mahan ja pitää nälkää hieman eri tavalla kuin viljaiset serkkunsa ja on juurikin sen tähden ollut varsin kovassa huudossa keittiössäni. Kovin montaa palaa päivässä ei tätä kaveria kuitenkaan kannata ahmia, jos on vähänkin herkkävatsainen. (Harmillista sinänsä, sillä ravitsemussuositusten mukaan leipää olisi hyvä syödä kahdeksan palaa päivässä.)

Leipä on alkujaan tuntemattomaksi jäävän kööpenhaminalaisen ravintolan resepti. Siemenkaupoille mars, leipä uuniin ja herkut päälle!

Kivikauden leipä

(Vinkki: 100 g tarkoitti samaa desimäärää kaikissa muissa paitsi saksanpähkinöissä ja kurpitsansiemenissä. Tieto nopeuttaa hommaa hitusen.)

1 dl oliiviöljyä

5 luomumunaa

1 tl hyvää suolaa

(kunnon loraus hunajaa, mikäli mielet limppumaisen fiiliksen)

100 g saksanpähkinöitä

100 g auringonkukansiemeniä

100 g kurpitsansiemeniä

100 g manteleita

100 g seesaminsiemeniä

100 g pellavansiemeniä

Sekoita oliiviöljy ja kananmunat. Lisää joukkoon muut aineet ja surauta joko blenderillä tai sauvasekoittimella sileähköksi. Sekaan saa jäädä reilusti sattumia ja rakennetta. Voitele leipävuoka, kaada (käytännössä lusikoi) taikina vuokaan ja anna paistua 170 asteessa noin tunti. Jäähdytä ja nauti. 

Resepti täältä. 

Pähkinäiset ruuneperit

Johan oli tammikuu! Pitkä, pimeä ja varsin vähäisillä vapaapäivillä varustettu. Olen syönyt lähinnä turkkilaista jugurttia, työeväänä iänikuista fetasalaattia ja iltaisin jotain rasvaista. Helmikuu sen sijaan näyttää jo rutkasti valoisammalta, vaikka työviikot lienevät jatkossakin hirmu pitkiä. Valo ja sen myötä lähestyvä kevät vain kummasti motivoivat keittiössä hääräämiseen ja ruoka-annosten tallentamiseen muistikortin kautta blogiin.

Aloitetaan tyylille ominaiseen tapaan hieman myöhässä, nimittäin runeberginpäivästä. En välitä kaupan karvasmantelissa uivista runebergitortuista, enkä niin kovasti myöskään vehnästä, mistä saimme siskon kanssa ajatuksen yrittää paakata omat, jauhottomat runebergintortut. Ja hyvinhän se sujui, kun löysimme avuksi loisto-ohjeen. Niin hyvin, etten oikeastaan ymmärrä, mihin niitä jauhoja tortuissa edes tarvitaan.

Runebergintorttuissa sooloilu ja luovuus sopivat teemaan, sillä Fredrika-vaimon alunperin herra Runebergille väsäämät leivonnaiset olivat tarinan mukaan juurikin kaapin ainesten pohjalta improvisoituja makeannälän tyydyttäjiä.

Ruunepereista tuli meheviä, aromikkaita ja jopa ihan suloisia, toisin kuin pari vuoden takaisista kyhäelmistäni. Kostuttamista ruuneperit eivät vaatineet, olivat pähkinöiden rasvaisuuden tähden meheviä ilmankin. Sokerikuorrutuksenkin jätin pois, sillä kokemukseni mukaan se on suoraan yhteydessä torttujen rumuuteen.

Runeberginpäivä meni jo, mutta näitä leivoksia taidan kyllä tehdä pian uudestaan ihan muuten vaan.

Pähkinäiset ruuneperit
 (noin 18 kpl)

150 g pehmeää voita
n. 1 dl täysruokosokeria
2 munaa
2,5 dl jauhettua mantelia
2,5 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
(1 tl psylliumia rakennetta parantamaan)
kardemummaa
vadelmahilloa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää muut aineet ja sekoita taikana tasaiseksi. Nostele muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Lusikoi jäähtyneiden leivosten päälle kunnon satsit vadelmahilloa.

Resepti tietysti täältä.

Katkarapua ja korianteria, kiitos!

Sitten viimeisimmän merkinnän olen viettänyt yhden hyvin aktiivisen kesäloman, joka kuljetti minut muun muaassa Helsinkiin, Tampereelle, Poriin sekä Tukholmaan. Erityisesti Tampereesta saatan kirjoittaa myöhemmin pari sanaa, mutta nyt on parempi palata rytinällä oman keittiön reseptien äärelle. Niitä nimittäin piisaa!

Muistelen joskus maininneeni, että suhteeni korianteriin on ollut vähän kinkkinen. Niin kuitenkin pääsi käymään, että söin jossain ravintolassa jonkin erityishyvän annoksen, jossa oli runsaasti korianteria, ja jäin ihan koukkuun. Sittemmin olen raahannut kotiin korianteripuskia toisensa perään ja tilannut ravintoloissa lähestulkoon pelkästään korianteria sisältäviä ruokia. Se vaan on niin hyvää!

Kotona olen lykkinyt korianteria lähinnä erilaisten aasialaishenkisten salaattien sekaan. Erään Jamie Oliverin ohjeen pohjalta olen sittemmin rakentanut useita erilaisia korianterillisia salaatteja, joista en meinaa saada tarpeekseni. Erityisen kovassa huudossa on ollut yhdistää korianteri katkarapuihin. Mikä pariskunta! Hämmentävää kyllä, katkaravutkaan eivät nimittäin olleet mikään suurin suosikkini ennen erästä Södermalmilla nautittua salaattia, jonka käsin kuoritut herkkuravut suorastaan sulivat suuhun. Suomesta tuntuu olevan hieman haastavampaa löytää hyviä, tuoreita ja meheviä katkiksia. Oisko vinkkejä?

Lopuksi se Jamien ohje, joka on oikeastaan kahden Jamien ohjeen yhdistelmä. Jauheliha kuulosti minustakin vähän erikoiselta, mutta toimi salaatissa oikein hyvin, kunhan on laadukasta tavaraa. Sittemmin olen vaihtanut jauhelihan muun muuassa avokadoon. Pähkinät ovat tässä hommassa elintärkeitä, samoin kalakastike, lime ja inkivääri. Kaapista sattui löytymään myös ohjeessa mainittua kiinalaista viismaustetta, josta on sittemmin tullut kaikkien Aasia-salaattieni pohjamaku. Valmiin viismaustesekoituksen voi korvata ripottamalla sekaan kanelia, tähtianista, korianterin siemeniä, aniksen siemeniä ja chongchiaa, joka ilmeisesti lienee jonkinlainen thai-chili. Semmosta!

Aasialaishenkinen katkarapu-korianterisalaatti

200 g paistijauhelihaa/avokadoa/tofua/mitä vaan
1 iso kesäkurpitsa
reilusti öljyä
n. 2 tl kiinalaista viismaustetta
3 kynttä valkosipulia
1 rkl raastettua inkivääriä
2 limen raastetut kuoret ja mehu
chiliä maun mukaan
soijakastiketta
ruokosokeria
muutama kevätsipuli varsineen
n. 150 g hyviä katkarapuja tai jättikatkaravun pyrstöjä
kaksi kourallista paahdettuja pähkinöitä (esim. maapähkinöitä, cashewpähkinöitä)
haluamaasi salaattia
200 g kirsikkatomaatteja
suuri kourallinen tuoretta korianteria
kourallinen tuoretta minttua

Kuumenna uuni 225 asteeseen, pane pähkinät pellille ja paahda niihin rusehtava väri. Ole tarkkana, pähkinät palavat helposti.

Jos käytät jauhelihaa, paista se ensin.Jos et, siirry suoraan kesäkurpisojen paistamiseen. Kuumenna pannulla reilusti öljyä ja viismauste. Ruskista jauheliha. Lisää sekaan pilkotut kesäkurpitsat. Lisää valkosipuli, sokeri, soija ja inkivääri. Anna paistua joitakin minuutteja, kesäkurpitsat saavat jäädä rapsakoiksi. Jos käytät kypsentämättömiä, tuoreita katkarapuja, lisää ne pannulle kesäkurpitsojen kera. Kypsät katkaravut on parempi lisätä suoraan salaattiin, etteivät sitkisty.

Revi salaatti ja pilko kirsikkatomaatit suureen kulhoon. Purista ja kaada sekaan limemehu, kalakastike ja reilusti oliiviöljyä. Lisää myös silputtu kevätsipuli, katkaravut, chili, paahdetut pähkinät ja yrtit. Rapsauta päälle mustapippuria ja merisuolaa. Kun pannulla paistettu seos on hieman jäähtynyt, kaada se salaattipohjan sekaan. Nostele sekaisin. Lisää vielä vähän tuoretta korianteria. Nauti.

Reseptin alkulähde: Jamie Oliver - Jamien keittiössä