Näytetään tekstit, joissa on tunniste siemenet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste siemenet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Vaniljaa, härkäpapuja ja bodausta

Mielessäni oli jo pitkään pyörinyt kotitekoisen myslin valmistaminen. Myslin tarpeeni nousi (valitettavasti jo mielessä siintävistä) aikaisista arkiaamuista, joina en saa naamaani muuta kuin teetä ja pienen kupillisen turkkilaista jogurttia. Edes pähkinät eivät jostain syystä uppoa jogurtin seassa aamuisin. Kaupan myslit ovat makeita ja usein hiukan yksitoikkoisia ja tosi kuivia kaura-rusinasekoituksia, jollaisia en jogurttini sekaan kaipaa. Gluteeniakin niistä löytyy aika usein. Mysliltäni toivon paahteista makua ja ennen kaikkea tuhtia proteiinisisältöä. Proteiinin saanti on treenatessa ja muutenkin usein helposti liian vähäistä, sillä en syö paljoakaan lihaa enkä toisaalta myöskään esimerkiksi palkokasveja.



Ostin tarvikkeetkin, mutta kesäkiireet ja sen jälkeen -helteet veivät mennessään ja mysli jäi tekemättä. Sitten sattuikin osuvasti niin, että lähdin mukaan Nofu Oy:n kampanjaan, jossa tuli kyhätä resepti mielenkiintoisesta härkäpapurouheesta. Keksin heti sata tapaa käyttää sitä erilaisissa lämpimissä ruoissa, mutta koska myslintarve oli akuuttina mielessä, päätin testata, kuinka härkäpapu sopisi proteiinilisäksi mysliin.



Ja hyvinhän se sopi. Varustin myslin siemenillä, pähkinöillä ja gluteenittomilla kaurahiutaleilla, makeutta lisäsin luomurusinoilla ja kuivatuilla omenakuutioilla. Sekaan ripottelin vielä jauhettua vaniljaa. Hernerouhe teki myslistä täyttävän ja protskuisan. Sörsselistä tuli oikea treenimysli, mutta silti herkullinen. Sesonginmukainenkin, sillä lomien loppuessa alkavat arkiaamut ja treenit, jolloin mysliä todella tarvitaan. Ja kun omenakausi pian koittaa, voi itse kuivattaa omenat mysliinsä.


Jos mielii tämän superterveellisen proteiinipunttimyslini rinnalle makeampaa, kookoksista herkkugranolaa, löytyy Nofun reseptiarkistoista ohje sellaiseen. Prinsessakeittiössä taasen oli härkäpapurouheesta tehty kaalipiirakkaa, jota on ihan pakko testata. Kaalia, voitaikinaa, härkäpapua - what's not to love?



Vaniljainen treenimysli 
(isohko lasipurkillinen, gluteeniton)

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1,5 dl erilaisia pähkinöitä murskattuna (itse panin hassel-, saksan- ja parapähkinää)
1,5 dl manteleita murskattuna
1 dl härkäpapurouhetta (Verso Food
1 dl kuivattuja omenakuutioita
1 dl hyviä luomurusinoita
1 dl oliiviöljyä tai neitsykookosöljyä
1 dl hunajaa
ripaus suolaa
jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sekaan hunaja sekä suola. Sekoita, älä anna lämmentä kiehuvaksi. Sekoita kaikki kuivat ainekset omenia ja rusinoita lukuunottamatta ja lisää joukkoon öljy-hunajaseos. Sekoita hyvin. Levitä uunipellille ja anna paahtua 175 asteessa noin vartin verran, kunnes mysli saa hiukan väriä pintaan. Pähkinät ja siemenet palavat helposti, joten tarkkaile tilannetta. Kääntele mysliä lastalla paistamisen loppuvaiheessa. Anna jäähtyä, lisää omenat ja rusinat ja purkita.



Yhteistyössä Nofu Oy. 







maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ylistys kivikaudelle = siemenvuokaleipä

Leipiä on maailman pullollaan. Eräs viime aikoina kovasti ihastuttanut on kivikautinen vuokaleipä, jonka valmistaminen on erittäin helppoa (mitä nyt puinen nuolijanvarsi katkesi paksua taikinaa hämmentäessäni) ja itse leipä ihan suussasulavaa.

Leipä koostuu erilaisista siemenistä ja on pienellä hunajalisällä varustettuna varsin limppumainen tapaus. Ihan sairaan hyvää, kun päälle panee voita, juustoa ja suolakurkkua. Tai hummusta. Tai graavilohta. 

Saksalaistyyppistä, tummaa jyväleipää muistuttava, superkuituinen ja -proteiininen tapaus täyttää mahan ja pitää nälkää hieman eri tavalla kuin viljaiset serkkunsa ja on juurikin sen tähden ollut varsin kovassa huudossa keittiössäni. Kovin montaa palaa päivässä ei tätä kaveria kuitenkaan kannata ahmia, jos on vähänkin herkkävatsainen. (Harmillista sinänsä, sillä ravitsemussuositusten mukaan leipää olisi hyvä syödä kahdeksan palaa päivässä.)

Leipä on alkujaan tuntemattomaksi jäävän kööpenhaminalaisen ravintolan resepti. Siemenkaupoille mars, leipä uuniin ja herkut päälle!





Kivikauden leipä

(Vinkki: 100 g tarkoitti samaa desimäärää kaikissa muissa paitsi saksanpähkinöissä ja kurpitsansiemenissä. Tieto nopeuttaa hommaa hitusen.)

1 dl oliiviöljyä
5 luomumunaa
1 tl hyvää suolaa
(kunnon loraus hunajaa, mikäli mielet limppumaisen fiiliksen)
100 g saksanpähkinöitä
100 g auringonkukansiemeniä
100 g kurpitsansiemeniä
100 g manteleita
100 g seesaminsiemeniä
100 g pellavansiemeniä

Sekoita oliiviöljy ja kananmunat. Lisää joukkoon muut aineet ja surauta joko blenderillä tai sauvasekoittimella sileähköksi. Sekaan saa jäädä reilusti sattumia ja rakennetta. Voitele leipävuoka, kaada (käytännössä lusikoi) taikina vuokaan ja anna paistua 170 asteessa noin tunti. Jäähdytä ja nauti. 

Resepti täältä