Joulumakkara

Eihän joulu olisi joulu, jollei ruokailuhetkien välissä pitäisi alati nakata suuhun jotain pientä naposteltavaa? Tämän vuoden konvehtirasiasaldo jäi pyöreäksi nollaksi, mikä on suorastaan ihana asia, sillä en edes tykkää konvehdeista. Vihreät kuulatkaan eivät varsinaisesti innosta käymään kimppuunsa, eikä karkkilemppareitani kirpeitä autorenkaita sovi syödä jouluna. Pienten pohdintojen jälkeen pakolliset naposteltavat päätyivät joulupöytään tänä vuonna suklaasalamin muodossa.

Ohje löytyi Glorian ruoka ja viini -lehden joulunumerosta (8/2009). Salamin näköisten pähkinäsuklaapatukoiden tekeminen oli helppoa ja hupaisaa hommaa, ja lopputulos oli sekä herkullinen että ulkonäöltään italialaismakkarainen.




Suklaasalami
2 tankoa, n. 40 palaa

1 dl pähkinöitä (esim. cashew-, hassel- ja pistaasipähkinöitä)
1 dl suolattuja maapähkinöitä
2 dl murotaikinakeksejä (esim. Digestive)
250 g tummaa suklaata (kaakaota vähintään 40%)
60 g voita
3/4 dl erikoishienoa sokeria
1½ tl kanelia
2 kananmunankeltuaista
1-2 rkl tomusokeria

Hienonna pähkinät karkeaksi rouheeksi. Murenna keksit. Paloittele suklaa kulhoon. Lisää voi suklaan joukkoon. Sulata suklaa-voiseos mikroaaltouunissa 15 sekunnin jaksoissa välillä sekoittaen (itse sulatin suklaan ja voin kattilassa vesihauteessa). Lisää sokeri, kaneli ja keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Lisää pähkinät ja keksinmurut ja sekoita varovasti. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämmössä noin 1 tunti, kunnes se on muotoiltavaa.

Levitä työpöydälle kaksi palaa tuorekelmua (pituudeltaan noin 40 cm). Jaa suklaamassa kahdeksi tangoksi kelmujen päälle. Rullaa kumpikin tanko kelmun sisällä noin 20 sentin mittaiseksi ja tasaiseksi. Pyöräytä kelmun päät kiinni. Rullaa suklaasalamit vielä leivinpapereiden sisään ja pane jääkaappiin jähmettymään vähintään kahdeksi tunniksi, mielellään seuraavaan päivään.

Poista leivinpaperi ja tuorekelmu salamin ympäriltä. Siivilöi tomusokeri leivinpaperin päällä kauttaaltaan salamin pinnalle. Rullaa salamia leivinpaperin sisässä muutama kerta, jotta sokeri tarttuu hyvin suklaan pintaan. Anna suklaan lämmetä ennen leikkaamista 15 minuuttia, jotta se ei murene. Leikaa suklaasalami vajaan senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Säilytä rasiassa jääkaapissa.

Parmesaaniaamiainen?

Joulupäivän suolaiset pikkuherkut olivat nimeltään parmesaanikeksejä. Marin ihanasta blogista löytyi ohje näille järkyttävän ihanille pikkupalleroille, joiden koostumuksesta suurempi osa on juustoa kuin jauhoja. Vaikka tein ohjeen puolitoistakertaisena, eivät juustonakkulat riittäneet alkuunkaan, kun kerta niin herkullisia olivat. Voisin helposti vaihtaa pitkäaikaisen suosikkiaamupalani rahkan uuteen ja syödä joka ikinen aamu pari kolme neljä parmesaanikeksiä teen kera.

Ohje on superhelppo ja nopea. Kuten Mari mainitsikin, keksit kannattaa ehdottomasti jättää enemmin vaaleiksi kuin paahtaa tummiksi, sillä tavoin ne maistuvat vielä paremmilta. Koska en jälleen kerran kyennyt ostamaan kaikkia ohjeessa mainittuja aineita, jouduin unohduksen huomattuani korvaamaan seesaminsiemenet kaapista löytyneillä kurpitsansiemenillä. Murskasn niitä vähän morttelissa ja heitin sekaan, hyviä! Pitää silti vielä kokeilla niillä seesameillakin, jotta tiedän varmasti, mistä puhutaan, kun puhutaan parmesaanikekseistä.

Niin tai näin, näitä keksejä napostellessaan ei voi kuin kiittää Parmaa parmesaanista.



Parmesaanikeksit

2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl seesaminsiemeniä (tai murskattuja kurpitsansiemeniä)
3 dl parmesaaniraastetta
120 g huoneenlämpöistä voita
2 luomukananmunaa
(2tl vettä)
n. 1 dl parmesaaniraastetta keksien pinnalle

Sekoita jauhoihin seesaminsiemenet ja juustoraaste. Kuutioi pehmeä voi ja nypi se muiden aineiden joukkoon. Lisää kananmunat ja sekoita taikinaksi. Lisää tilkka vettä, jos tuntuu, ettet muutoin saa muotoiltua taikinasta pötköä. Kääri pötkö kelmuun ja nosta jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi jähmettymään. Leikkaa pötköstä 1-2cm paksuisia viipaleita, laita pellille ja ripottele päälle parmesaaniraastetta. Paista 225 asteessa 6-8 minuuttia. Ole tarkkana paistoajan kanssa, sillä maku on parempi, kun eivät ole liian "ruskettuneita". Säilytä kannellisessa rasiassa jääkaapissa.

Joulu on taas

Miten täysi maha voikaan olla? Ja miten monta päivää putkeen? Joulu on nyt virallisesti takana, ja vaikka arkihommat eivät oikein huvittaisikaan, olen ihan valmis lopettamaan ylensyömisen. Vaan en silti valita, sillä joulun herkut olivat kaikki kerrassaan onnistuneita valintoja.

Joulupäivänä pöydän kokoonpano lisääntyi niin ihmisten kuin ruokalajienkin puolesta. Aaton antimien lisäksi nautimme ainakin kermaisesta sipuli-matjessillistä ja joululimpusta. Limppua leivoin ensimmäistä kertaa ikinä ja se kyllä kannatti. Ihanasta Jensenin keittiöstä löytämäni Anna-Lisan joululimppu oli juuri niin hyvää mitä epäilinkin - täydellistä. Leipä kohosi kuin unelma ja sai uunissa rapean, tumman ja ihanan kuoren. Helppotekoista ja naurettavan herkullista, suosittelen.




Anna-Lisan joululimppu

1 ½ palaa hiivaa
1 ½ dl siirappia
2 tl suolaa
7 dl piimää
6 ½ dl vehnäjauhoja
6 ½ dl ruisjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja siirappi (lämmitin siirappia hiukan ja sekoitin vasta sitten hiivan). Lisää piimä. Sekoita joukkoon jauhot ja työstä sitkeähköksi taikinaksi. Nostele taikina kahteen voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Tasoita jauhotetulla lusikalla tai sormilla.
Siivilöi pinnalle hiukan vehnäjauhoja, niin leipä näyttää kauniilta uunista tultuaan. Anna nousta vedottomassa paikassa pari tuntia. Paista uunissa 200 asteessa noin tunnin. Leivät voi hyvin pakastaa, mutta ne säilyvät tuoreena kahdesta kolmeen päivään. Kaksinkertaisesta taikinasta tulee neljä limppua.





Matjessillistä valmistetun herkkumössön helppoudesta sen paremmin kuin herkullisuudestakaan ei kannata ryhtyä edes selostamaan. Kielen mukanaan vievää ja kymmenestä minuutissa valmista!


Kermainen punasipuli-matjessilli

n. 200 g matjessillifileitä nahat poistettuina ja huuhdeltuina
n. 2 dl ranskankermaa
3-5 punasipulia koosta riippuen
mustapippuria
tuoretta tilliä

Hoitele sillit, silppua sipuli pienen pieneksi ja revi tilli. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Aaton antimet

Huomenta! Nautin aamustani litkimällä uudessa teepannussani haudutettua rooibos-chaita ja suunnittelen ryhtyväni kohta limpun leivontaan. Eiliset herkuttelut vielä vahvasti mielessä pitäisi siis ryhtyä rakentamaan seuraavan kahden illan aterioita kasaan, sillä sisarusvieraita on tiedossa vielä tälle ja huomisellekin päivälle. Pelkkää syömistä tiedossa, ihanaa!

Pukki kantoi ilokseni jos jonkinlaista yllätystä, ja suurin osa puketeista sisälsi jotain ruokaan tai juomaan liittyvää. Läjäpäin luomuruokatarvikkeita, Kiskolan Kasvisruokaa Aasiasta -keittokirja, mausteöljyjä, tuo ihana kerrosteepannu ja suloiset muffinsivuoat herkkumuffinsiresepti muuassaan lämmittävät kyllä tämän kulinaristi-materialistin mieltä ainakin seuraavat 12 kuukautta. Kiitos pukki, olet kiltti!

Eilisen ruokalista oli varsin perinteinen, joskin kinkuton. Sen parhaiksi osiksi lukisin ainakin bataattilaatikon, punasipulihillokkeen ja savustetun kalkkunan. Jälkiruoat jäivät eiliseltä nauttimatta yksinkertaisesti siitä syystä, että simahdimme kukin omaan tuoliinsa heti, kun lahjat oli avattu!

Jouluaaton menyy

Lanttulaatikko
Imelletty perunlaatikko
Bataattilaatikko
Graavi- ja kylmäsavulohta
Lämminsavulohi
Savustettu kalkkuna
Erilaisia sillejä

Vihreä salaatti viinirypäleillä ja fetalla
Punasipulihilloke
Mustaherukkahillo
Konjakkisinappi
Ilves-juustoa mummon tapaan

Tässä pari reseptiä, lataan lisää kehiin kunhan näiltä letkeiltä joulukiireiltäni ehdin.

Punasipulihilloke
(ohje Maku-lehdestä)

3 punasipulia
3 rkl oliiviöljyä
1 dl punaviiniä
1/2 dl sokeria
1/2 dl punaviinietikkaa
1 tl tuoretta timjamia hienonnettuna
1/2 chili hienonnettuna
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Silppua sipulit ja kuullota ne oliiviöljyssä. Lisää joukkoon loput ainekset ja anna hautua noin puoli tuntia eli kunnes seos on muuttunut hillokemaiseksi.


Bataattilaatikko
(löyhä on ohje, mutta tarkempaa ei äidin päässä ole olemassa)

bataattia
suolaa
kermaa
paprikajauhetta
chiliä
voita

Kuori ja pese bataatit, lohko palasiksi ja keitä kattilassa vähässä vesimäärässä. Muussaa sauvasekoittimella ja mausta kermalla, voilla, suolalla, chilillä ja paprikalla. Sekoita hyvin, kaada vuokaan ja iske noin tunniksi uuniin muhimaan.

Joulun jolkotus

Jouluhan se tulla jolkottaa, enkä ole vielä edes aloittanut stressaamista. Ruokahössötyskin on vasta edessä, sillä olemme viettäneet viimeiset neljä päivää sukuloimalla toisella puolen Suomea. Pääsen ruokasählingin pariin vasta huomenna aamulla, kun saavumme lumiseen etelään.


Äitini vastaa suurimmalta osin joulupöydän antimista. Tiedossa on ainakin kalaa erinäisissä, luultavasti perinteisissä muodoissaan, savustettua kalkkunaa, bataattilaatikkoa, imellettyä pottulooraa, kotijuustoa, erilaisia sillejä ja toivottavasti järkyttävät määrät kaikkia mahdollisia juustolaatuja. Ah!

Minullakin on sentään muutama ässä hihassa. Olen jostain syystä puolivahingossa saanut hartelleni jälkiruokien valmistamisen, mikä on tietysti ihanaa, mutta toisaalta kummallista, sillä en oikein koskaan ole kokenut olevani mikään varsinainen sokerileipuri.


Kunnianhimoisena tavoitteenani on väsätä ainakin kirpeää ritaritorttua, pähkinäisiä ja omenaisia juusto-voitaikinaleivoksia Maku-lehden malliin, Marilta bongattuja parmesaanikeksejä ja Jensenin keittiön joululimppua. Kaveriksi kaikelle mahdollisella ajattelin tehdä hillottuja punasipuleita toistaiseksi tuntemattomalla reseptillä. Tapaninpäivänä aion ehdottomasti valmistaa poikaystävän siskon miehen uskomattoman herkullisia chili-banaaneja (reseptiä pesee kunhan banskut on omin käsin testattu). Kovasti taisin aiemmin uhota tekaisevani jouluksi jotain jäätelöäkin, vaan saapa nähdä... Niin tai näin, huominen ja ylihuominen tulevat kulumaan suurimmaksi osaksi köökin puolella, mutta enpä voisi kuvitella juurikaan parempaa tapaa viettää joululomaa.


Tässä välissä toivotan kaikille keittiöissään ährääville kotikokeille lempeitä otteita ja rentoa asennetta ruoanlaittoon. Järjettömän stressaamisen, niska limassa raatamisen, pientä piperrystä vaativien ruokalajien valmistamisen ja epäonnistumisista masentumisen sijasta kannattaa ehdottomasti panostaa suuriin linjoihin, rustiikkiseen ja kotoisaan meininkiin ja kuormasta syömiseen!

Samaan hengenvetoon haluan myös kiittää jok'ikisestä saamastani kommentista kaikkia asinaomaisia. Olen kovin mielissäni siitä, että vielä ihan untuvikkoa blogiani lukee joku muukin kuin poikaystäväni.


Iloista joulua!


Kuvituksena Lontoon Covent Gardenista löytyneen Candy Cakes -kahvilan tarjontaa.

Pullien pulla

Joskus tuossa syksyllä tekaisin ravintola Torin perinteisiä jallupullia Kulinaarimurulasta löytämälläni mainiolla ohjeella. Mitenkään erikoista ei ollut se, että minulta puuttui taas muutama olennainen osa reseptin aineksista (ei kuitenkaan sentään itse Jallu), joten homma meni säveltämiseksi, enkä siis voi oikeastaan sanoa koskaan tehneeni aitoja jallupullia.

Vaikka kastiketekeleeni ilman demiglacea ja härkäfondia oli sekin aivan onnistunut, jäi hommasta käteen jotain muuta erityisen arvokasta. Maailman paras jauhelihataikina nimittäin. (Tässä kohtaa tulee ottaa huomioon kuitenkin se, että maailman parhaita lihapullia saa tietysti tunkemalla taikinaan pari sataa grammaa sinihomejuustoa, mutta nyt puhutaankin vain ihan perustaikinasta.)

Jallupullien taikinaan ei tule mitään muuta kuin hyvää jauhelihaa, puolikas sipulikeittopussi, ranskankermaa ja pippuria. (Niin ja sitä paahdettua sipulia, jota mulla ei ollut, mutta kuitenkin.) En reseptistä valmistuneita pullia maistettuani voi oikein mitenkään käsittää, miksi ihmeessä olen tähän asti tunkenut lihapullataikinaan kananmunia, kermaviiliä ja joskus jopa korppujauhoja. Ranskankerma tekee pullista ihan taivaallisia, ja vaikka vähän ärsyttääkin käyttää maustamiseen valmista ratkaisua, on sipulikeittopussi tässä hommassa ihan omiaan, varsinkin luomu-sellainen.

Testasin taikinan myös pannulla paistaen, hyvin pysyivät kasassa. Rapeita ja herkullisia.




Paras lihapullataikina (eli jallupullat ilman kastiketta)

400 g hyvää naudan jauhelihaa
1 dl ranskankermaa
reilu ½ dl sipulikeittoaineksia
½ paahdettua sipulia
maustepippuria
(valkosipulia)

Sekoita kaikki ainekset keskenään, muotoile taikinasta palleroita ja paista joko uunissa (175 astetta, n. 45 minuuttia) tai pannulla, voissa.

Lempiyrtti ja hauduttamishommat

Kerrassaan loistavasta, yrttien maailmaan pureutuvasta keittokirjasta Lisää lipstikkaa, reilusti rosmariinia löytyi erittäin simppeli mutta kovin herkullinen resepti, jonkalaisia kirja itseasiassa on pullollaan. Suurena basilikan ystävänä olen plärännyt kirjan basilika-osion hiirenkorville, ja muistelen tässä juuri kaiholla sekä kesää että tuoreita mansikoita mascarpone-basilikavaahdossa.

Tuossa muutama ilta sitten kirjaan tartuttuani päädyin valmistamaan kanaa dijon-basilikakermassa. Reseptin tuottama kuvuntäyte oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan täydellistä. Siltä osin jouduin reseptiä muokkaamaan, että ohjeessa mainittu kanafondi jäi väliin ja korvasin sen suolalla, pippurilla, soijalla, hunajalla ja muutamalla muulla mausteella. Kerrassaan hurmaava satsi, vaikken edes nauttinut kanaa ohjeessa suositellun pastan ja rucolasalaatin, vaan pelkistetyn tylsästi tomaatti-punasipulisalaatin kanssa.

On se vain kumma, kuinka en koskaan lihaa kokatessani tajua paistamisen jälkeen paiskata sitä vielä uuniin hautumaan. Niin harvoin kuin kanaa ruoaksi valmistankin, olisi kai ihan järkevää tehdä se kunnolla?





Kanaa dijon-basilikakermassa
neljälle

4 broilerin rintafileetä
1 tl suolaa

kastike:
2 dl kermaa
2 dl ranskankermaa
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl kanafondia
3 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna
mustapippuria

Ruskista broilerin rintafileet pinnalta paistinpannulla tai grillissä. Mausta kevyesti suolalla. Asettele filee uunivuokaan.

Valmista kastike sekoittamalla kermat ja mausteet. Kaada kastike fileiden päälle ja kypsennä uunissa 160 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoa keitetyn tagliatellepastan ja rucolasalaatin kanssa.

Pimeän illan salaatti

Kiire painaa takaraivossa, vaikka edes pahasti jouluhössötä. Ennen pyhiä on kuitenkin vielä edessä visiitti Ouluun, joten pakkaamista ja paketoimista piisaa. Töiden lisäksi aika ei tahdo riittää juuri millekään ylimääräiselle, paitsi tietysti loputtoman pimeyden hämmästelylle ja syömiselle.

Onnekseni olen viime päivinä päässyt suoraan valmiiseen pöytään, eikä eilinen iltapala ollut ollenkaan hullumpi. Avokadosta, mozzarellasta ja tomaatista koostuva salaattitassi oli reilut viisi vuotta sitten äitini keittiössä vakiosetti, eikä paluu vanhaan haitannut ollenkaan. Sopii sellaisenaan aamu-, ilta- tai välipalaksi ja lounaalle keiton kyytipojaksi. Sairaan hyvää!




Avokado-mozzarella-tomaattitassi
neljälle

2 isoa avokadoa
läjä hyviä ja makeita tomaatteja
2 palloa mozzarellaa
oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa
basilikaa

Leikkaa ainekset siivuiksi ja asettele ne tarjoilulautasille. Ripottele päälle tuoretta ja kuivattua basilikaa, mustapippuria ja suolaa. Lorauta kruunuksi vielä vähän oliiviöljyä ja nauti.

Glögiä nälkäisille

Työntäyteinen syksyni loppu lähenee uhkaavasti, sillä vuodenvaihteen jälkeen pitäisi palata takaisin koulunpenkille. Viimeiset päivät ovat käsillä, ja koska olen koko kuluneen syksyn ajan puhunut töissä pelkästään ruoasta, olen vähän häpeissäni siitä, etten vieläkään ole vienyt työkavereilleni ainuttakaan leipomusta tai muuta tekelettä. Ihanat työkaverini kun vielä antoivat minulle läksiäislahjaksi ja luultavasti myös pieneksi vihjeeksi Ulla Svenskin Lempileivonnaiset -kirjan!

Eilen sitten päätin ryhtyä toimeen, ja väsäsin glögi-juustokakun. Ohjeen löysin Hellapoliisilta. Tein torttusen sekä gluteenittomana että laktoosittomana, jotta kaikki työkaverini varmasti pääsisivät sen kimppuun. Melkoista tohellusta kakun teko kyllä oli, kun irtopohjavuoka olikin liian iso (kakusta tuli siis leveä ja litteä) ja se jostain syystä päästi osan täytteistä muka-tiiviiden reunojensa ohi. Harmitti aika vietävästi, etten voinut maistaa kakkua etukäteen! Onneksi kakku kuitenkin upposi kansaan mainiosti. Olihan se kyllä _tosi_ jouluisen makuinen!

Kävin Prismassa kurjin tuloksin tonkimassa tähtianista, jolla olisin halunnut kakun koristella. Mistä sitä hiivatin kukkaa sitten saa? Korvasin tähdet rakentamalla kokonaisista manteleista kukkasia kakun pinnalle.

Ohje oli netistä, Hellapoliisilta. Kiinnoistaisi kokeilla myös Hellapoliisin vaaleasta glögistä ja valkosuklaasta tehtyä juustohyydykekakkua! Sitäkin enemmän silti kiinnostaisi nauttia tästä eteenpäin vain itsetehtyä glögiä, eikä noita lisäaineilla terästettyjä sokerimehunlitkuja.




Glögi-juustokakku

Pohja:
150-200 g (gluteenittomia) piparkakkuja
75-100 g (laktoositonta) voita

Täyte:
200 g (laktoositonta) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl (laktoositonta) vispikermaa
0,5 dl sokeria
2 munaa
½ tl kanelia
½ tl inkivääriä
½ tl neilikkaa
5 liivatelehteä
1 dl punaista, laimentamatonta glögitiivistettä

Pinnan kiille:

2 dl punaista, laimentamatonta glögitiivistettä
1 dl vettä
4 liivatelehteä

Murskaa keksit jauheeksi tehosekoittimessa tai pussissa esim lihanuijalla. Sulata margariini ja sekoita piparinmurut sulan margariinin joukkoon. Painele seos irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24cm), jonka pohjalle olet leikannut leivinpaperin.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita muna-sokerivaahto tuorejuustoon.
Pane liivatelehdet hetkeksi kylmään veteen. Kuumenna glögi ja sulata siihen liivatelehdet, joista on puristettu vesi pois. Sekoita glögi ja mausteet juustoseokseen. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma.

Kaada täyte pohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään. Anna kakun hyytyä tunti kylmässä ja valmista glögistä kiille. Laimenna glögi ja kuumenna.

Sekoita kylmässä vedessä hetken pehmenneet liivatelehdet. Kaada jäähtynyt glögiseos hyytyneen kakun päälle. Anna hyytyä kylmässä vähintään neljä tuntia. Irroita kakku vuoasta ja koristele haluamallasi tavoin.

Porkkanakakku ja voileipägrilli = hyvä sunnuntai

Pitkäksi venähtänyt lauantai-ilta vaatii sunnuntailta paljon. Viime viikonlopun pizza- ja viini-iloittelun jälkeinen päivä sai minut kasaamaan pöydälle kokoelman elintarvikkeita, joista rukata jotain ihanan rasvaista ja makeaa suuhunpantavaa.

Päädyin toasteihin ja porkkanamuffinseihin, sillä en ole varma, onko olemassa mitään parempaa kuin sulanut juusto ja toisaalta tomusokeri-tuorejuustokuorrute. Muffinseista tuli vähän matalia, muffinssivuoalle olis kyllä tarvetta. Mutta kuorrute sentään oli luottokamaa, siis taivaallista!

Toastit nyt olivat mitä olivat, tosi hyviä, mutta ihan vaan majoneesilla, pekonilla ja cheddar-viipaleilla täytettyjä ruispaahtoleipiä. Aika kaukana aidosta kokkaamisesta siis, mutta aina ei jaksa eikä tarviikaan!



Ruis-pekonitoastit

ruispaahtoleipäviipaleita
majoneesia
punasipulia silputtuna
cheddar-juustoviipaleita
paketti fileepekonia
homejuustoa
mustapippuria

Paista pekonifileet pannulla. Lado kahden paahtoleipäviipaleen väliin täytteet ja kuumenna valmiiksi voileipägrillissä tai vohveliraudassa. Nauti kirsikkatomaattein kera.




Porkkanakakusta sen verran, että siinä on leivonnainen, joka ei petä koskaan. Joskus lapsena ensi kertaa porkkanakakusta kuultuani luulin sitä joksikin aikuisten salajuoneksi syöttää lapsille kuivaa porkkanaraastetta terveellisyyden nimissä. Viimeistään kuorrutetta maistettuani kuitenkin ymmärsin, mistä on kyse. Sillä tiellä olen edelleen: porkkanakakku saattaa hyvinkin olla jos nyt ei ihan paras, niin ainakin makeiden leivonnaisten all time favourites -listan top vitosessa.

Olen tehnyt porkkanakakkua monta kertaa, mutta vieläkään mulla ei ole vakiintunutta ohjetta sen tekemiseen. Tämän kertaisen reseptin tempaisin kaupasta mukaan tarttuneesta Pirkka-reseptilehtisestä. En oikein osaa päättää, tuleeko taikinasta parempaa ilman vai pähkinöiden kanssa, mutta koska niitä ei ollut ohjeessakaan, jätin ne pois. Sokerin sijasta käytin raakaruokosokeria ja vanilliinin sijasta aitoa vaniljasokeria. Vanilliinisokeri on maultaan ja alkuperältään kertakaikkisen kammottavaa tavaraa, onneksi Lidlistä saa aitoa vaniljasokeria alle euron puteli.




Kuorrutteeseen ohjeen mukaan lisättävän rasvan jätin pois, sillä en ymmärrä mihin sitä tarvitaan. Varmaan antamaan makua reseptissä mainitulle kevyttuorejuustolle, jonka sijasta käytin täyttä tavaraa. Kevyttuotteet eivät oikein koskaan löydä tietään jääkaappiini, sillä en varsinaisesti ole kovinkaan kiinnostunut miettimään, millä tuotteista pois jätetty rasva on korvattu. Ainoa asia, johon tässä maailmassa voi luottaa, on se, että ohjeen mukainen määrä kuorrutetta tulee aina tuplata.


Porkkanamuffinsit

5-7 (350 g) porkkanaa
3 kananmunaa
3 dl raakaruokosokeria
1 ½ dl öljyä
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta

Kuorrutus:

200 g eli 400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 ½ dl eli 3 dl tomusokeria
sitruunamehua
nonparelleja

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan tai jaa se muffinsivuokiin.

Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään. Levitä kuorrute porkkanakakun tai muffinsien pinnalle. Koristele halutessasi esimerkiksi pähkinärouheella tai nonparelleilla.

Valkosipulilla kuorrutettua nostalgiaa

Pottumuusin jämät upposivat iltapalaan, joka maistui yläasteen köksäntunneilta. Erilaisia rieskat ja teeleivät olivat siihen aikaan kova juttu - mitään muuta en tohelona mämmikourana osannutkaan leipoa. Muistan eräänkin ruoanvalmistuskokeen, jossa minun kohdalleni osui sämpylöiden valmistus juuren avulla. Ja se juurikin piti valmistaa itse! Kahden tunnin sekoilun jälkeen uunipellillä retkotti läjä likulaskuisia kikkaroita, joita nakkelemalla olisi voinut kevyesti rei'ittää koulumme homeen hapertamat seinät. Kauniita muistoja!

Perunarieskojen ohje on valkosipulinen mukaelma Anna-Maija Tantun toimittamasta Hyvää ruokahalua -kirjasta, jonka äitini löysi kirppikseltä ja joka on täynnä Suuren Suomalaisen Kirjakerhon lukijoiden omia reseptejä. Hyvä ohje, hauska kirja!




Valkosipuli-perunarieskat

n. ½ litraa tähteeksi jäänyttä perunamuusia
2 dl maitoa (maito loppu, kauppa kiinni = käytin vettä)
30 g voita
½ tl suolaa
n. 4 dl sämpyläjauhoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään paksuksi taikinaksi. Ota kahdella lusikalla leivinpaperilla päällystetylle pellille kakkaroita, levitä ne jauhoisin sormin pyöreiksi rieskoiksi. Purista rieskojen päälle valkosipulia. Paista rieskoja 225 asteessa niin kauan, että ne saavat vähän väriä pintaansa ja ovat kypsiä. Nauta lämpimänä kera voin.

Sitruuna + mascarpone = kirpeä ritaritorttu

Italialainen pizzailta kaipasi kruunukseen niin ikään kenkämaalaista jälkiruokaa, ja kaupassa jälleen kerran ilman ohjetta haahuiltuani en osannut kuin tarttua pussilliseen sitruunoita ja purkilliseen mascarponea. Otin kaveriksi vielä purkin vispikermaa ja kennon munia, ja kuvittelin niiden muodostavan jonkin italialaisen klassikkojälkiruoan ainesosalistan. Kotiin päästyäni olin jo päättänyt tekeväni aineista sitruunatorttua, mutta ohjeita etsiessäni en törmännyt yhteen ainoaan mascarponea sisältävään. Mihin ne sitä mascarponea sitten tunkevat, tiramisuunko vain?

Ryhdyin kuitenkin toimeen ilman tuumaa, ja sekoittelin aineksista lopulta kerrassaan ällistyttävän hyvän tortun. Ulkonäöltään aika mitätön ruskea piirakka kätki sisäänsä täydellisen kermaisen ja kuohkea koostumuksen, joka maistui sekä kirpeältä että makealta. Siinä sitten hätäpäissäni suu täynnä sitruunaa ryhdyin kirjaamaan ylös summittaista ohjetta torttuselle. Testasin sitä uudestaan heti maanantaina ja rukasin määriä uuteen uskoon, herkkua siitä tuli!

Suosittelen käyttämään tortussa raakaruokosokeria (Urterkramin ruokosokeri on ihan tajutonta tavaraa, ja vaikka onkin tavissokeriin verrattuna kallista, on joka ikinen ruskea hippunen rahan arvoista). Vaikka intiaanisokerikin on herkkua, en ihan varauksetta kyllä suosittele sitä tähän torttuun. Testasin, ja sokeri muutti tortun makua jotenkin vähän pöljään suuntaan.




Kirpeä ritaritorttu
(tekele ansaitsi vieraiden mielestä sitruunatorttua arvokkaamman nimen, ja tästä varsin ylväästä nimestä onkin kiittäminen sekä ihanaa Varpua että hyvää viiniä)

Pohja:

125 g voita
1 muna
vajaa dl raakaruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
2 ½ - 3 dl vehnäjauhoja

Täyte:

1 purkki mascarponejuustoa
3 munaa
1 ½ dl vispi- tai kuohukermaa
1 ½ - 2 dl raakaruokosokeria
2-3 sitruunan mehut ja hedelmälihat
2 tl vaniljasokeria

Valmista pohja sulattamalla voi ja vatkaamalla sen sekaan muna ja sokeri. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina toffeenväriseksi ja pehmeäksi massaksi. Voitele uunivuoka ja valmista täyte.

Sekoita kulhossa mascarponejuusto ja kerma, älä vatkaa. Lisää munat ja sitruunamehu, sekoittele. Kaada sekaan sokerit ja maistele, mikäli raaoilta munilta uskallat. Kirpeys hälvenee jonkin verran kypsymisen ja vetäytymisen yhteydessä, joten jos täyte maistuu raakana vähän liian kirpeältä, on se luultavasti valmiina juuri sopivan makeaa. Kun seos on maustettu, voit hurauttaa sen sähkövatkaimella nopeasti sekaisin. Älä kuitenkaan vatkaa liikaa, sillä kerman ei tarvitse vaahtoutua.

Levitä taikina märällä lusikalla uunivuokaan ja kaada päälle täyte. Vatkaamisen määrästä riippuen täytettä saattaa olla vähän liikaa, joten kannattaa olla tarkkana vuoan täyttymisen suhteen ja jättää raakasti osa täytteestä pois, sillä torttu pullistelee uunissa jonkin verran. Anna tortun kypsyä 200-asteisessa uunissa puoli tuntia, jonka jälkeen tarkkaile piiraan pintaa ja ota se pois uunista heti, kun se on saanut pintaansa vähän ruskeaa väriä.

Kotitekoinen italialaislätty

Viime viikonloppu vierähti helsinkiläisten vieraiden kanssa Turun murretta imitoiden, viiniä nauttien ja pizzaa syöden. Fanaattisuus kuvaa parhaiten sitä tunnelmaa, joka keittiössä vallitsee, kun valmistan ruoaksi pizzaa. Täydellisen, italialaishenkisen pizzan valmistaminen ilman leivinuunia (ja varmasti sen kanssakin) on eritoten haastavaa, mutta myös jollain lailla kauhean koukuttavaa ja hauskaa. Tieni kohti täydellistä pizzaa on kulkenut jos jonkinlaisten taikinantekotapojen, paistolämpötilojen, juustolaatujen ja tomaattikastikkeiden kautta siihen pisteeseen, että pizzan teon viisi kriittisintä tekijää ovat mielestäni seuraavat:

1. Hyvin vaivattu, kuivahiivalla ja pikkulirulla oliiviöljyä varustettu taikina, joka kaulitaan erittäin ohueksi.

2. Itse keitetty tomaattikastike, joka tehdään tietysti mieluiten tuoreista tomaateista, toiseksi mieluiten paseeratusta (Mutti-merkkisestä) tomaatista tai kaltatuista (Mutti-merkkisistä) tomaateista. Tölkkitavaraa käytettäessä on tomaateista saatava poistettua se tölkkitavaralle ominainen kitkerä maku, ja hommassa apuna käytetään yrttejä, sokeria tai hunajaa, hyvää suolaa, balsamicoviinietikkaa ja paria muuta maustetta.

3. Vähäiset ja tarkkaan valitut täytteet, joista ehdottomasti tärkein on hyvä, tarpeeksi rasvainen juusto, josta osan on ehdottomasti oltava mozzarellaa. Juuston levityksessä tärkeintä on, että se ripotellaan heti tomaattikastikkeen päälle, ei siis vasta mahdollisen muun täytteistön pinnalle gratinoitumaan. Kova juttu täytteiden saralla ovat myös tuoreet kirsikkatomaatit, rucola ja basilika juuri uunista tulleen pizzan päälle ripoteltuna.

4. Oikeanlainen paistoalusta, kuten öljytty uunipelti ilman leivinpaperia, tai vielä parempaa: Ikeasta eurolla ostettu pyöreä, teflon-pintainen pizzanpaistopannu. Sen päällä pizza pääsee kuumenemaan niin, että siitä paistuu superrapea!

5. Tarpeeksi kuuma uuni ja alalämpö. Viimeksi kokeilin 250 astetta, seuraavaks mahdan kokeilla vielä korkeampaa.




Kokeilut jatkuvat edelleen, sillä ainakaan omasta mielestäni en ole vielä kyennyt valmistamaan aivan täydellistä pizzaa. Mutta lähellä ollaan, lauantaina sain ensimmäistä kertaa pizzani reunat kupruilemaan! Vinkkejä silti lisää, kiitti.

Lauantaisten pizzojen täytteet olivat simppelit ja onnistuneet, erästä liian tyrmäävää ainesosaa lukuunottamatta. Onnistuin ostamaan niin vahvaa gorgonzolaa, että sen hapokkuus sai melkein kielen poreilemaan. Gorgonzolat jäivät siis vähemmälle, ja puolista pizzoja tuli ihan vaan mozzarellalla ja tavisjuustoraasteella ryyditettyjä margheritoja. Päälle kasasimme tuoretta rucolaa, basilikaa ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Vieraanamme ollut ystävä antoi pro-vinkin mozzarellalle: juustopallo pitää kyniä ohuiksi suikaleiksi, jotta se leviää pizzan päälle mahdollisimman hyvin. Toimi!

Toisen pizzan valelimme ohuilla chorico-makkaraviipaleilla, eikä sekään maistunut ollenkaan hullummalta. Leivinuunin lisäksi haaveilen suuren porukan pizzaillasta, jossa täytteitä olisi miljuuna ja jokainen uunista ulos tullut pizza erilainen. Joku suuren keittiön omaava, järjestä kekkerit ja kutsu minut!



Melkein italialainen pizza
(neljälle)

Tomaattikastike (jota teen aina liikaa):

2 purkkia hyvää paseerattua tomaattia
oliiviöljyä
pieni punasipuli
valkosipulinkynsiä
suolaa
sokeria tai hunajaa
mustapippuria
chilijauhetta
tuoretta ja kuivattua basilikaa
balsamicoviinietikkaa

Pohja:

n. 5 dl jauhoja (durumvehnää ja tavallista vaikka, itse käytin jälleen vain Lidlin sämpyläjauhoja)
n. 2 dl vettä
pussillinen kuivahiivaa
suolaa
vähän sokeria hiivaa varten
loraus oliiviöljyä


Lorauta kattilan pohjalle öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää sekaan tomaatit, anna porista hiljalleen ja ryhdy maustamaan. Maustamisen seassa maistele ja tee kastikkeesta niin hyvää, että sitä voisi syödä pelkältään. Anna hautua hiljaisella lämmöllä niin kauan kuin on aikaa.

Sekoita kulhossa keskenään suola ja jauhot. Tee jauhokasaan pieni kuoppa ja kaada sinne keskenään hyvin sekoitetut sokeri, hiiva ja tarpeeksi lämmin vesi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, lirauta tilkka öljyä sekana ja ala vaivata möykkyä. Jatka kymmenisen minuuttia ja jätä taikinapallo sitten nousemaan esimerkiksi vesihauteeseen. Taikinan noustua (varttikin riittää) kaulitse siitä ohuen ohuita pohjia, lukumäärä riippuu tietysti paistopeltien koosta.

Levitä pohjien päälle tomaattikastike, mutta varo lutraamasta sen kanssa: jos kastiketta on liikaa, pohja ei takuulla paistu rapeaksi. Ripottele tämän jälkeen pizzan päälle juustoraaste ja mozzarellapalat, lisää sitten loput täytteet ja paiskaa pizza uuniin kypsymään. 225-250 asteessa pizza kypsyy aika nopsaan, vajaassa kymmenessä minuutissa. Kun pizza on tullut uunista, ripottele sen päälle tuoretta rucolaa, basilikaa ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Nauti heti!

Kookosvihaajan kookosunelma

Nappasin viime viikolla kouraani aiemmin mainostamani Market Vegetarian -kirjan ja hetken ohjeita selailtuani päätin testata, miltä maistuisi bataatti-kookoskeitto thai-pestolla ryyditettynä. Kookos on aina ollut mulle vähän inhottava asia, varsinkin leivonnaisiin lisättynä. Kookoshiutaleet eivät tästä kidasta alas mene, ja niin ollen olinkin hyvin pitkään erittäin varovainen myös kookosmaidon suhteen.

Kerran jonkin tulisen ruoan osana kookoamaitoa maistettuani jouduin kuitenkin pyörtämään pääni, enkä nykyään ole ollenkaan niin kookosvastainen. Piña coladassakin kookosmaito maistuu pelkästään ihanalta. Ja neitsytkookosoliiviöljy se vasta hyvää onkin! Niin pitkälle en kuitenkaan ole vielä päässyt, että niitä hiutaleita tai ylikamalia Bounty-patukoita (ja jäätelöä, oi miksi?) söisin. Ehkä joskus, tai toivottavasti ei.

Kookosmaitoa tähän soppaan joka tapauksessa tuli, ja päälle erittäin herkullista thai-pestoa. Vaihdoin maapähkinät pinjansiemeniin, mikä ehkä vähän haalisti thaikkufiilistä, mutten jostain syystä yhtään välitä maapähkinöiden mausta. Tuoreesta korianterista sen verran, että kaupasta ostamani puska ei haissut saati maistunut juuri yhtään millekään muulle kuin nurmikolle, mut ei se mitään! Semmosia ne kasvihuoneyrtit tuppaa olemaan.

Syysjuhlien yhteydessä mainitsemani mainio bataattikeitto kyllä ehkä vähän häviää tälle herkulle, ja ihan varmasti juuri kookosmaidon ja peston tähden. Suosittelen varauksetta!




Bataatti-kookoskeitto thai-pestolla

1 rkl oliiviöljyä
500 g bataattia, kuorittuna ja paloiteltuna
1 iso punasipuli
1 rkl punaista thaicurrytahnaa
5 dl kasvislientä
5 dl kookosmaitoa

Pesto:

100 g suolattomia maapähkinöitä (vaihdoin nämä pinjansiemeniin)
2 valkosipulin kynttä
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 isoa vihreää chiliä, siemenet poistettuna ja paloiteltuna (huijasin ja käytin vihreää chilijauhetta)
1 pieni nippu tuoretta korianteria
1 kourallinen tuoretta minttua (korvasin kuivatulla)
1 kourallinen tuoretta basilikaa (olis voinut laittaa thai-basilikaa, tuli vasta nyt mieleen)
2 rkl soijakastiketta tai thaimaalaista kalakastiketta
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl "pehmeää ruskeaa sokeria" (käytin intiaania)

Kuumenna öljy suuressa kattilassa. Lisää pilkotut bataatit ja sipuli, peitä kattila osittain kannella ja paista lohkoja 15 minuuttia välillä sekoitellen. Kun lohkot ovat pehmenneet ja alkavat ruskistua, vähennä lämpöä ja lisää currytahna sekaan. Kuumenna 3-4 minuutti niin, että tahna kiehahtaa nopeasti. Lisää osa kasvisliemestä ja kookosmaidosta ja anna kiehahtaa.

Surauta soppa sileäksi sauvasekoittimella ja lisää nesteitä tarpeen mukaan. (Ohjeen nestemäärä on ehkä vähän yläkanttiin, joten kertaheitolla nesteitä ei kannata sekaan lorauttaa.)

Valmista pesto laittamalla kaikki ainekset kulhoon ja sauvasekoittamalla ne tahnaksi. Kauhottuasi keittoannoksen lautaselle lusikoi päälle reilusti pestoa ja nauti heti.

Italialainen unelma

Äidilläni on monta bravuuria. Yksi niistä on ehdottoman tajuton herkku, saltimbocca alla romana. Kyseistä voin, salvian, valkoviinin ja hyvän lihan liittoa on syöty meillä kotikotona jo monta vuotta, mutten kyllä ole vielä lähellekään kyllästynyt siihen.



Reilun vuoden takaisella Toscanan reissullamme maistelimme ja valmistimme itsekin aitoa, vasikasta tehtyä saltimboccaa, mutta kotopuolessa olemme "tyytyneet" käyttämään vasikan sijasta ohuen ohueksi nuijittua kalkkunaa tai broileria. Olen kuullut saltimboccaa valmistettavan myös porsaasta ja naudasta, mutta jälkimmäinen kuulostaa minun suuhuni jotenki epäsopivalta saltimbocaksi.

Saltimbocassa minua viehättää erityisesti pihvin päällä lepäävä ihana prosciutto-viipale, joka hyvän salamin ohella on kyllä ehdottomasti lihaa parhaimmassa muodossaan. Salvian erinomaisuudesta jotain ymmärsin ensimmäisen kerran vasta tämän ruokalajin yhteydessä.

Tällä viikolla valmistimme saltimboccaa aiemmin mainitsemani Waldorfin salaatin kaveriksi. Ei hullumpaa! Saltimbocca tarkoittaa italiaksi jota kuinkin samaa kuin "hypätä suuhun", joten tämä ruoka tulee nauttia parempiin suihin ihan heti valmistumisensa jälkeen.



Saltimbocca alla Romana
neljälle

4 vasikan, broilerin, kalkkunan tai porsaan filepihviä
4 viipaletta prosciuttokinkkua
tuoretta salviaa
voita
kuivaa valkoviiniä
suolaa
mustapippuria

Nuiji fileet ohuiksi. Ripottele niiden päälle hyvää suolaa ja mustapippuria. Aseta kunkin pihvin päälle viipale prosciuttoa ja 1-2 salvianlehteä. Kiinnitä kinkku ja salvia pihviin cocktailtikulla.

Kuumenna reilusti voita pannulla. Paista pihvit kypsiksi ensin kinkkupuolelta ja sitten toiselta puolelta, ota sitten lihat pois pannulta ja laita ne vaikka lautasella peitettyyn uunivuokaan odottamaan. Älä pese pannua, vaan kaada sille reilu desi valkoviiniä. Keitä kastike kokoon ja lisää nokare voita. Anna voin sulaa ja hautua hetki. Kaada kastike pihvien päälle ja anna herkun hypätä suuhusi.

Niteitä Briteistä

Lontoosta kotiin toin käsimatkatavaroiden rajoittamattomien painomääräysten turvin neljä keittokirjaa. Heti ensimmäisenä matkapäivänä etsimme Portobello Roadilta joka kokin unelman, Books for Cooks -keittokirjakaupan. Puoti oli melko vastustamaton paikka, hyllyt kattoon asti täynnä siis vain ja ainoastaan keittokirjoja, keskellä sohva, jossa tutustua löytöihinsä ja puodin takaosassa pikkuinen koekeittiökahvila, jossa kuulemma kovatkin kokkinimet testaavat erilaisia reseptejä ja asettavat keitoksensa sitten asiakkaille maisteltaviksi. Kahvila oli kuitenkin jo kiinni paikalle saapuessamme, mutta ehkä ihan hyvä vaan, sillä pelkästään kirjahyllyjen tonkimiseen sain aikaa kulumaan puolitoista tuntia. Lähdin kaupasta lopulta ulos vain kahden opuksen kera!

Toinen ostoksistani on paikallisen konditoriakahvilan oma keittokirja, The Hummingbird Bakery Cookbook. Kirja on täynnä erilaisia, jenkkityylisiä herkkureseptejä, ja kyseinen kahvila on ilmeisesti Lontoossa varsin suosittu paikka. Kahviloita on kaksi, Notting Hillin Portobello Roadilla ja South Kensigntonin Old Promton Roadilla. Koska Portobello Roadin kahvilasta luikerteli jono ulos kadulle saakka, emme jaksaneet jäädä odottamaan, joten kirjan herkut jäivät kokematta livenä.




Kirja on kuviensa ja reseptiensä puolesta varsin ihana, mutta kotona sitä enemmän selailtuani olen tullut siihen tulokseen, että kirjan reseptit ovat sittenkin aika perustavaraa. Juustokakkuja, muffinseja, cup cakeja, eikä mitenkään järisyttävän erikoisilla ohjeilla. Mutta en ala arvostelemaan ennen kuin olen testannut jotain kirjan resepteistä! Amazonista kirjan saa näköjään aika pilkkahintaan (yhdeksällä punnalla), itse maksoin opuksesta vajaa 2o puntaa.

Toinen ostamistani kirjoista on kyllä varsinainen löytö. Ross Dodsenin Market Vegetarian on mahtavilla kuvilla ja järkyttävän herkullisilla resepteillä varustettu luomukasviskeittokirja, jonka melkein jokainen resepti saa sormet syyhyämään välittömästi. Ohjeet ovat aika simppeleitä, mutta kuitenkin oivaltavia ja erilaisia. Juuri sellainen kasviskeittokirja, joka minulta hyllystä puuttuikin!

Kirja on täynny houkuttelevia yhdistelmiä, kuten bataatti-kookoskeittoa thai-pestolla, talvikurpitsa-salvia-pecorinospagettia ja kesäkurpitsa-feta-minttupihvejä tulisella tomaattihillolla. En edes tiedä mistä alottaisin! Paitsi että aloitin jo, punasipuli-vuohenjuustopiiraalla. Olihan se aika hyvää! Ohjeessa käskettiin valitsemaan pehmeää vuohenjuustoa, ja ostin Chavroux-merkkistä mössöä purkissa. Se vain ei maistu juuri miltään, joten ensi kerralla vaihdan tilalle jotain tujumpaa.



Punasipuli-vuohenjuustopiiras

75 g voita
4 punasipulia
4 kananmunaa
3 dl ranskankermaa
tuoretta timjamia
200 g pehmeää vuohenjuustoa
merisuolaa
mustapippuria

pohja

185 g vehnäjauhoja
125 g suolatonta voita
1 tl sitruunan mehua
2-3 rkl kylmää vettä

Laita jauhot ja voi kulhoon ja kulho 10 minuutiksi pakkaseen. Ota kulho pois pakkasesta. (Itse skippasin tämän vaiheen.) Sekoita voi ja jauhot sekaisin yleiskoneella ja lorota sekaan sitruunamehu. Anna koneen käydä ja lisää vielä vettä sen verran, että taikinasta tulee sopivan pehmeää. Muotoile taikinasta pallo ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Valmista täyte sulattamalla voi kattilassa. Kun voi tirisee, lisää pieniksi paloitellut sipulit ja paista niitä samalla sekoittaen, minuutin verran. Vähennä lämpöä ja anna sipulien muhia voissa n. 20 minuuttia, välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja muhineita. Siirrä sipulit kulhoon jäähtymään.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Levitä taikina piirakkavuokaan (23 senttiä halkaisijaltaan) sormilla painellen. Aseta taikinan päälle painoksi esimeriksi raakaa riisiä tai herneitä ja esipaista 15 minuuttia. (Tämän jälkeen piiraspohja käsketään voitelemaan munalla ja paistamaan vielä viisi minuuttia, mutta jätin laiskana tämänkin vaiheen väliin.)

Sekoita munien rakenne rikki, lisää ranskankerma, suola ja pippuri. Sekoita hyvin. Levitä sipulimössö piiraspohjan päälle ja kaada varovasti päälle muna-kermaseos. Lado tai lusikoi päälle vuohenjuusto ja ripottele päälimmäiseksi timjamin oksia. Paista piirasta uunissa suunnilleen puoli tuntia, anna jäähtyä 10 minuuttia ja nauti.

Kolmas Lontoon tuliaiskirja tulikin esiteltyä jo Waldorf-merkinnässä, siis se Jamie's America. Äkkiseltään kirja vaikuttaa varsin inspiroivalta ja ehkä hieman simppelimpiä reseptejä ja tavanomaisempia aineksia sisältävältä kuin muut tutustumani Jamiet. Hyvä niin, tykkään simppelistä!

Neljäs nide oli viiden punnan pikalöytö, johon en ole vielä kamalan paljon tutustunut, mutta ainakin se on paksu, hienoja kuvia sisältävä ja ilmeisesti jollain lailla piknik-ruokiin painottuva. Palaan asiaan varmasti myöhemmin.

Lontoon reissun kulinaristisista kokemusiksta niin ikään lisää heti, kun mulla on tarpeeksi aikaa käydä läpi kaikki ne reissun päällä otetut kuvat. Nyt Gilmoren tyttöjen kimppuun!