Mokkapalat - paluu lapsuuteen

Sisko oli kylässä ja meidän teki mieli leipoa. Käänsin netin ympäri, mutta mikään ei tuntunut juuri siltä oikealta reseptiltä juuri siihen fiilikseen. Tuttua?

Lopulta lopetin inspiraation etsimisen ja pysähdyin sekunniksi ajattelemaan, mitä oikeasti tekee mieli. Tuttua, turvallista, suklaata. Siis mokkaruutuja.

Mokkaruudut ovat siitä erityinen leivonnainen, että varmasti jokaisella on niihin liittyvä lapsuusmuisto. Oma muistoni mokkaruuduista ajoittuu ekaluokan aikoihin. Juoksimme kilpaa alas koulunmäkeä ja nuuhkimme kiihkeästi ilmaa yrittäen saada kiinni uunituoreiden mokkaruutujen tuoksusta, joita koulun vieressä asuvan luokkakaverini äidillä oli tapana leipoa. Muistoissani tämä tapahtui tietysti joka ikinen päivä, ympäri vuoden. Mokkaruudut olivat täydellisiä: uunilämpimiä, kuohkeita, pehmeitä. Niissä oli päällä valkoisia ja sinisiä nonparelleja. Söimme monta.

Ehdotan mokkaruutuja Suomen kansallisleivonnaikseksi. Sateenkaarinonpareillein koristeltuna!

Mokkaruudut
(gluteeniton)

Ohjeella tulee piirakkavuoallinen, tuplaa määrät jos haluat pellillisen.

150 g voita
2 kpl munaa
3 dl sokeria
4,5 dl gluteenittomia jauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

kuorrute:
n. 100 g voita
3 rkl kuumaa kahvia
n. 4-5 dl tomusokeria
2 rkl leivontakaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
hasselpähkinä- tai mantelirouhetta/strösseleitä

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vatkaa voin jäähtyessä munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon siivilän läpi jauhot, sitten vuorotellen voisula ja maito. Nostele taikina varovaisesti tasaiseksi nuolijalla, mutta huolellisesti niin, että sekaan ei jää jauhopommeja.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Anna piirakan jäähtyä.

Valmista sillä aikaa kuorrutus. Sulata voi. Lisää sekaan valmiiksi keittämäsi kahvi. Lisää sitten tomusokeri, kaakaojauhe ja vaniljasokeri. Tsekkaa koostumus ja maku, lisää tarvittaessa tomusokeria/leivontakaakaota tai kahvia, kuorrute ei saa olla ihan lirua eikä myöskään tönkköä. Kaada kuorrute keskelle piirakkaa ja anna sen levitä, sivele tasaiseksi. Kuorrute jähmettyy nopeasti, joten ripottele haluamasi koristeet päälle samantien.

Resepti mukaeltu täältä: http://www.maku.fi/reseptit/maailman-parhaat-mokkapalat

Pavlovabuffet

Tämä resepti saapuu ihan viime tinkaan! Mansikat vetelevät viimeisiään, mutta ainakin Turun kauppatorilta niitä vielä saa. Tiedossa oivallinen tapa kesän viimeisten mansikoiden jatkojalostamiseen.

Sain uuteen kotiin vieraaksi kourallisen ihania naisia, joille halusin tarjota jotain hyvää. Turvauduin luottokesäherkkuuni pavlovaan, mutta ison kakun sijasta tein pieniä leivoksia. En täyttänyt niitä valmiiksi, vaan kasasin pöytään pavlovabuffetin. Jokainen sai piipertää itselleen oman leivoksen muutamista herkullisista täytteistä.

Torilta ostamani mansikat ehtivät parin tunnin odottelun aikana hiukan pehmitä, joten päätin tarjoilla ne marinoituina. Ehdottomasti paras tapa pelastaa lässähtäneet mansikat on tehdä niistä marinoituja! Marinoitujen mansikoiden lisäksi tarjoilin minttuvadelmia, mascarponekermaa ja vaniljakermavaahtoa. Toimivat kaikki sekä yhdessä että erikseen.

Muutama ylijäänyt marenkileivos murentui pari päivää myöhemmin eton mess -jälkkäriksi. Marenki on ehdottomasti kätevin ja monipuolisin jälkkäriaines ikinä.

Pavlovabuffet
(6-8 hengelle)

marengit:
6 valkuaista
3,5 dl erikoishienoa sokeria
ripaus jauhettua vaniljaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl etikkaa
2,5 tl maissitärkkelystä

limemansikat:
1 litra mansikoita paloiteltuna
1 limen mehu
sitruunamelissaa silputtuna
n. 1-2 rkl hunajaa

minttuvadelmat:
0,5 l tuoreita vadelmia
mintunlehtiä silputtuna

mascarponekerma:
250 g mascarponea
n. 1 dl vispikermaa
sokeria

vaniljakermavaahto:
4 dl vispikermaa
jauhettua vaniljaa
sokeria

Valmista marenki vatkaamalla ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten niin kauan, että vaahto muuttuu kiiltäväksi ja siihen muodostuu huippuja. Lisää vaniljajauhe ja -sokeri. Lisää vielä etikka ja maissitärkkelys nostelemalla sekoittaen vaahtoa. Nostele vaahto kahdella lusikalla halkaisiljaltaan n. 8-10 cm kokoisiksi, ympyränmuotoisiksi kasoiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Muotoile lusikalla kasojen keskelle isohko kuoppa. Paista pikkumarenkeja 125-asteisessa uunissa reilun tunnin verran. Voit testata marenkien kypsyyttä tekemällä haarukalla kolon marengin pintaan: jos sisällä on vaahtoa, jatka paistamista, jos hiukan kiinteämpää mutta kuitenkin joustavaa ja pehmeää tavaraa, marengit ovat valmiita. Pinnalta marenkien tulee olla kovia.

Valmista marjatäytteet sekoittamalla ainekset keskenään. Vatkaa mascarpone ja kerma yhdessä sekaisin ja mausta. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta. Tarjoile kera marenkileivosten!

Raparperi-mansikkabrita

Kesä saapui taas jotenkin varkain. Heti loman ensimmäisenä päivänä lensimme toiselle puolelle palloa, Yhdysvaltojen länsirannikolle, jossa vietimme kaksi tulikuumaa ja herkullista lomaviikkoa avoautolla kruisaillen. Reissu oli mahtava ja ylitti kaikki odotukset. Ruoka oli juuri niin herkullista kuin kuvitella saattaa ja luonto niin häkellyttävän kaunis, etten ole vieläkään toipunut. Reissusta on luvassa kaksi merkintää, toinen ruoasta, toinen luonnosta.

Suomeen palattuani olen taistellut kammottavaa jetlagia vastaan ahmimalla kaksin käsin mansikoita, herneitä ja uusia perunoita. Lempikesäherkkuni on silti ikuisesti raparperi. Joka kesä pelkään, etten ehdi syödä tarpeeksi raparperia, kun se aina yhtäkkiä vaan katoaa saatavilta. Vielä sentään tuntuu onneksi piisaavan!

Leivoin kesän alkamisen ja vakituisen työpaikan kunniaksi töihin ihan hillittömän kakun. Raparperi-mansikkabrita katosi kahvipöydästä niin äkkiä, että hitaimmat jäivät ilman. Kakku on samaan aikaan kevyen ilmava, järisyttävän makea ja ihanan kirpeä. En ihan heti keksi parempaa kesäherkkua. Kiitos Hanna inspiksestä!

Raparperi-mansikkabrita
gluteeniton
(1 pellillinen, n. 12 hengelle)

pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta
2 keltuaista
1 1/2 gluteenitonta jauhoseosta
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenkipinta:
2 valkuaista
1 1/2 sokeria

täyte:
3 dl vispikermaa
sokeria maun mukaan
vaniljaa
1 l mansikoita

raparperikompotti:
1 l raparperia pilkottuna
n. 2 dl vettä
n. 1 dl sokeria (maun mukaan)

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vispaa joukkoon keltuaiset. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinan sekaan vuorotellan maidon kanssa. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi.

Vaahdota valkuiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri sekaan vähitellen. Vatkaa kunnes vaahto muuttuu kiiltäväksi ja siitä muodostuu huippuja. Levitä vaahto varovasti taikinakerroksen päälle ja muotoile siihen halutessasi nuolijalla aaltoja. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, niin, että marenki saa väriä.

Kun kakku on uunissa, valmista raparperihilloke. Keitä raparperipalaset sokeri kanssa kypsäksi pienessä määrässä vettä. Hilloke kannattaa jättää aavistuksen kirpeäksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla ja vaniljalla. Kun kakkupohja ja raparperihilloke ovat jäähtyneet, koko kakku. Leikkaa kakkupohja pitkittäin puoliksi. Aseta toinen puoli varovasti tarjoilulautaselle ja levitä sen päälle runsaasti raparperihilloketta, kermavaahtoa ja paloiteltuja mansikoita. Aseta täytteiden päälle toinen puolikas pohjasta ja täytä samalla tapaa.

Voit leikata kakkupohjan myös pienemmiksi palasiksi ja valmistaa söpöjä britaleivoksia.

Ensilumikakku - Mississippi Mud Pie

Talvi on leipomisen kulta-aikaa. Kun pimeys väijyy joka puolella, on pakko päästä hääräämään keittiöön sähkövatkaimen ja taikinakulhon kanssa. Leipominen sopii ailahtelevalle ja kärsimättömälle mielelleni täydellisesti: taikinan kanssa ei voi sekoilla, on pakko pysähtyä ja keskittyä. Vaikka takana olisi millainen sekoilupäivä, sähkövatkaimen surina rauhoittaa.



Epävarmassa maailmassa voihin, sokeriin ja muniin voi aina luottaa. Julie & Julia -elokuvassa Julie palaa kaoottisen työpäivän jälkeen kotiinsa, ryhtyy leipomaan ja toteaa mahtavasti:

I love that after a day when nothing is sure,
and when I say "nothing" I mean nothing,
you can come home and absolutely know  
that if you add egg yolks to chocolate
and sugar and milk, it will get thick. 

It's such a comfort.

Suomen Sokerin ja Blogiringin jouluinen kampanja, Leipurikoulu starttasi maanantaina. Olin tosi iloinen päästessäni mukaan, sillä olen aina valmis leipomaan. Ideana on leipoa jotain jouluun sopivaa, sokerista ja ihanaa. Minua aiemmin vuorossa ollut Sillä Sipuli tehtaili söpöjä talvikuusileivoksia, kun taas Kermaruusu rakensi huikean puolukka-lakritsikakun.




Perinteisten joululeivonnaisten sijasta päätin pyöräyttää pitkään himoitsemani amerikkalaisen klassikon, Mississippi Mud Pien. Piiras on todella suklainen ja ihanan tuhti. Maut ovat selkeät ja lopputulos yksinkertaisen kaunis ja liikuttavan herkullinen. Viritin piirasta jouluiseen suuntaan lisäämällä pohjaan ja koristeiksi pekaanipähkinää. Tumma muscavadosokeri antaa täytteelle syvän, paahteisen maun.

Kakku sopii hienosti jouluiseen kahvipöytään. Sen leipominen ei ole ollenkaan vaikeaa vaan ihan helppoa. Tällä kertaa postauksesta löytyvät myös leipomista helpottavat vaihekuvat.

Kuin tilauksesta sunnuntaina kakkua leipoessani maahan oli satanut lumi. Niinpä herkku sai nimekseen ensilumikakku. Soveltuu myös muihin lumiin.



Ensilumikakku - Missisippi Mud Pie
(gluteeniton)

pohja:
150 gluteenittomia suklaakeksejä
1/2 dl pekaanipähkinöitä
50 voita sulatettuna

täyte:
150 g tummaa suklaata (vähintään 70-prosenttista)
50 g voita
2 rkl ruokosokerisiirappia
4 munaa
1 dl ruokosokeria
1/2 dl Dansukker Tumma Muscavado -sokeria
ripaus suolaa
ripaus aitoa vaniljaa tai 1 tl vaniljasokeria

päällinen:
3 dl vispikermaa
1 rkl Dansukker Tumma Muscavado -sokeria
tummaa suklaata raastettuna
n. 7 pekaanipähkinää

Tee näin:

1. Murskaa keksit ja pähkinät blenderissä.


2. Heitä osa keksipohjasta lattialle. Rikkaimuroi.


3. Lisää keksimurun sekaan sulatettu voi ja sekoita. Lusikoi keksipohja n. 23-senttiseen irtopohjavuokaan ja painele se reunoille ja pohjalle.




4. Valmista täyte sulattamalla suklaa, voi ja siirappi kattilassa tai vesihauteessa.


5. Vatkaa munat ja sokerit sekaisin niin, että seos noin kolminkertaistaa määränsä ja vaahtoon voi piirtää kahdeksikon.



6. Kaada sekaan suklaaseos ja nostele varovaisesti nuolijalla taikina sekaisin.




7. Kaada taikina keksipohjan päälle ja paista 160 asteessa noin 30 minuuttia.


8. Anna kakun jäähtyä ja vatkaa sillä välin kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla. Lusikoi kermavaahtokakun päälle. Koristele suklaarouheella ja pähkinöillä.

Yhteistyössä Suomen Sokeri. 

Sitruunaiset mantelikeksit

Tiedättekö sen tunteen, kun maistaa jotain ihan järjettömän hyvää, muttei osaa sanoa onko se makeaa vai suolaista? Hullu tunne kerrassaan. Entä onko mikään ikinä kuulostanut yhtä hyvältä kuin sitruunaiset mantelikeksit tuorejuusto-pistaasi-hunajakuorrutuksella? Sanoisin, että ei.

Leivoin keksejä taannoin emännöimäni Gilmore Girls -kerhon kokoontumiseen ja ne katosivat pöydästä salamannopeasti. Keksit ovat yleisesti ottaen minusta usein hiukan tylsää tarjottavaa, mutta nämä ovat toista maata: tuorejuusto-pistaasi-hunajakuorrutus tekee näistä aivan nextin levelin herkkua. Erittäin koukuttavia. Itse keksit eivät ole kovin makeita, jolloin tuorejuusto-pistaasipäällinen vie makumaailmaan suolaisen suuntaan. Hunajaa kannattaa lirauttaa päälle ihan tosi vähän, ettei se peitä herkkiä makuja alleen. 

Mantelikeksit sopivat passelisti napostelupöytään, piknikille, brunssille, viinin kanssa, aamupalaksi, päivälliseksi. Keksit voi tarjoilla sellaisenaan tai vaikka hillokkeen kera. Helppoa tarjottavaa monille siksikin, että ovat sattumalta gluteenittomia. 

Sitruunaiset mantelikeksit tuorejuusto-pistaasi-hunajakuorrutuksella

(n. 20 kpl, gluteeniton)

75 g pehmeää voita

3/4 dl sokeria

3 dl mantelijauhetta

1 pienen sitruunan kuori raastettuna

ripaus hyvää suolaa

kuorrutus:

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl pistaasipähkinöitä rouhittuna

hunajaa

Paloittele pehmeä voi kulhossa pienempiin osasiin. Lisää sekaan sokeri, mantelijauhe, sitruunankuori ja suola. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pane jääkaappiin viilentymään. Kauli taikinasta ohut levy ja painele pienellä kahvikupilla tai shottilasilla levystä keksejä.

Nosta keksit pellille ja aseta jokaisen keksin päälle lusikallinen tuorejuustoa ja hiukan pähkinärouhetta. Paista keksejä 200-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia, kunnes ne saavat hiukan väriä reunoihinsa. Anna keksien jäähtyä ennen tarjoilua ja purista tilkka hunajaa jokaisen keksin päälle. Tarjoile sellaisenaan tai esimerkiksi viikunahillon kera. 

Ohje: Glorin Ruoka & Viini, tammikuu 2015. 

Mene banaaneiksi, leivo banaanileipä!

Banana bread on amerikkalainen klassikkoleipumus, jonka perään aika ajoin säännöllisesti. Makeahko leipä ei ole varsinaisesti mikään sokerileivonnainen eikä kyllä missään tapauksessa mikään suolainen herkkukaan, vaan jotain siltä väliltä. Banaanileipä muistuttaa kovasti banaani-suklaakuivakakkua, jota minulla oli tapana usein nuorempana leipoa.

Lauantaiaamuna akuutti banaanileipähimo nousi niin suureksi, että oli pakko ryhtyä leivontapuuhiin. Etsiskelin netistä muutaman parhaaksi tituleeratun gluteenittoman ja viljattoman banaanileivän reseptin, yhdistelin niitä ja sain aikaiseksi kerrassaan mahtavan pötkylän. Mantelijauhon mehevyys ja makumaailma sopii hienosti yhteen banaanin kanssa. Turkkilainen jogurtti tekee leivästä erityisen pehmeän. Banaanileipä on muuten oivallinen tapa jalostaa hedelmäkorin mustimmat banaaniyksilöt.

Tein tällä kertaa leivästä ihan perinteisen, ilman vaniljaa kummempia mausteita. Jos makumaailmaan mielii lisää elementtejä, saksanpähkinät ja tumma suklaarouhe sopivat mahtavasti mukaan. Jos aivan kreisiksi heittäytyisi, voisi kakun kuorruttaa tomusokeri-tuorejuustokuorrutteella. Siinä tapauksessa ei  tosin enää tarvitsisi pohtia, onko leipomus enemmän suolaista vai makeaa sorttia.

Toiset vetelevät banaanileipänsä voilla, omaan suuhun se sopi parhaiten sellaisenaan teehörppyjen lomassa nautittuna. Niin tai näin, banaanileipä on parhaimmillaan viikonloppuaamiaisella!

Banaanileipä
(gluteeniton, viljaton)

2 isoa banaania
3 munaa
4,5 dl mantelijauhetta
2 rkl rypsiöljyä
3 rkl rasvaista, turkkilaista jogurttia
2 rkl raakaruokosokeria
loraus hunajaa
1 tl ruokasoodaa
1 rkl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
ripaus suolaa

Muussaa banaanit kulhossa. Lisää munat ja öljy, sekoita. Lisää loput aineet ja sekoittele niin, että taikina on tasaista. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia, tai kunnes testitikkuun ei tartu taikinaa. Anna jäähtyä ja syö. Kaikki.

Kinuskia, puolukkaa ja piparia = joulun paras jälkkäri

Meillä on ollut useana jouluna tapana lähteä ulkomaille, jonnekin päin Eurooppaa. Tänä jouluna ulkomaanreissu jää väliin, sillä köröttelemme joulunpyhiksi sinne, missä on oikeasti talvi. Siis Lappiin, valkeille hangille kirmaamaan!

Mökkijoulun ruokapuoli on vielä hiukan avoinna, mutta ainakin kalaa on saatava. Ja juustoja. Kenties jopa laatikoita, pitkästä aikaa. Ja tasapainon vuoksi myös vähän falafelia ja sriracha-korianterimajoneesia. 

Jälkiruokaosastolla ajattelin luottaa tänä vuonna erääseen takuuvarmaan täysosumaan. Banoffee-tortun jouluisempi versio kasataan pipareista, kermasta, kondensoidusta maidosta tehdystä kinuskista ja puolukoista. Huvittavaa puoloffee-nimeä kantava herkku on niin hyvää, että jättää melkein sanattomaksi. Jos pakastimesta löytyy karpaloita, ne käyvät erinomaisesti tähän herkkuun. Juuri helpommaksi ei joululeivonta tule, kondensoitua maitoa kun saa nykyään valmiiksi kinuskiksi keitettynä säilyketölkissä. Tölkki eroaa keitettämistä vaativasta maidosta siten, että kyljessä lukee sana "karamellisoitu".

Puoloffeen voi tehdä kakuksi irtopohjavuokaan, mutta kauniimman esillepanon saat, kun teet jokaisella oman annoksen jälkkärimaljoihin. Kyllä kelpaa aattoiltana käpertyä viltin alle sohvannurkkaan herkkumaljaa lusikoimaan. 

Puoloffee eli puolukka-kinuskijälkiruoka

(kuudelle)

1 tölkki karamellisoitua, kondensoitua maitoa 

n. 100 g pipareita (jos teet kakun, keksejä tarvitaan 300 g + 100 g sulatettua voita)

n. 100 g puolukoita 

2 dl kermaa

vaniljasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Murenna annosmaljojen pohjalle hiukan piparia. Lusikoi sitten kerroksittain kinuskia, kermavaahtoa ja puolukoita. Koristele piparipaloilla ja puolukoilla. Pane hetkeksi kylmään ja tarjoile.

(Jos teet kakun, murskaa keksit ja lisää niihin sulatettu voi, painele seos pohjaksi kakkuvuokaan ja lado kinuski- ja kermakerrokset päällekäin, päällimmäiseksi kerma. Viimeistele puolukoilla. Nauti. 

Kesäkurpitsakakkua sitruunavoikuorrutteella

Valion uudet maustetut voit ovat antaneet huikean määrän inspiraatiota tähän köökkiin. Pienet 100 gramman pakkaukset ovat tosi käteviä ja kivan hintaisia, ja olenkin pitänyt sekä sitruunaista että valkosipulista voipakettia aina jääkaapissa valmiudessa.

Ihan erityisen mahtavasti sekä sitruuna- että valkosipulivoi sopivat paistamiseen. Viime aikoina olen käyttänyt sitruunavoita esimerkiksi ruusukaalien ja kalan paistamiseen, joiden makumaailmaan sitruuna sopii todella hyvin. Valkosipulivoissa olen paistellut lihaa ja kasviksia. Aiemmin postaamani kesäkurpitsamurupaistos valkosipulivoilla tuunattuna saa vatsani kurnimaan pelkästä ajatuksesta.

Sitruunavoi passaa paistamisen lisäksi tosi hyvin tietysti myös leivontaan. Sitruunaisuus on voissa tosi runsas ja maku erinomainen. Voi maistuu niin hyvältä, että sitä tekee mieli syödä sellaisenaan. Leivoin mehevää kesäkurpitsakakkua, joka suorastaan vaati päällensä kerroksen kuorrutetta. Sitruunavoista, tuorejuustosta ja tomusokerista sekoitettu kuorrutus nostaa kesäkurpitsakakun ihan uudelle tasolle. Myös kesäkurpitsakakun taikinassa on sitruunavoita.

Jos kaipaat kesää, palanen sitruunaista kesäkurpitsakakkua vie sinut samoin tein kesäfiiliksiin.

Kesäkurpitsakakku sitruunavoikuorrutteella

1 iso kesäkurpitsa raastettuna
n. 3,5 - 4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 dl raakaruokosokeria
3 kananmunaa
 n. 1 dl mantelirouhetta
150 g Valio sitruunavoita
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

kuorrute:

n. 250 g tomusokeria
300 g tuorejuustoa
sitruunamehua ja kuorta
50 g sitruunavoita

Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi. Yhdistä vähän jäähtynyt voi, kuivat aineet ja vaahto. Raasta sekaan kurpitsa. Lisää vielä sitruunan kuoriraaste ja mehu sekä mantelirouhe. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsää.

Sekoita pehmeä sitruunavoi ja tomusokeri. Lisää seokseen tuorejuusto. Lorauta mukaan vähän sitruunanmehua ja ripaus sitruunankuorta. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja annan vetäytyä jääkaapissa vaikkapa seuraavaan päivään saakka.

Yhteistyössä Valio. 

Jauhopeukalon paluu: karpalo-aprikoosimuffinssit

Koska olen tovin verran noudattanut gluteenitonta ruokavaliota, ovat leivontakulhot saaneet levätä hyvin pitkälti laakereillaan. En välitä gluteenittomista jauhoista eikä minulle viljaa paremmin sovi riisi tai maissikaan, joten leipomisesta on tullut, no, vähän  hankalaa.

Tänään kuitenkin teki ihan erityisen kovasti mieli leipoa. Olen pohjimmiltani ehdottomasti leipojanaisia ja mielenterveyden vuoksi puukauha on saatava upottaa taikinaan sentään säädyllisin väliajoin. Niinpä ryhdyin jauhopuuhiin. Lopputulokseksi sain sen verran hyvää settiä, että leivontahommia ei tästä eteenpäin enää bannatakaan.

Valmistin pellillisen muffinseja, joiden makupariksi ihan näppituntumalla muotoitui karpalo-aprikoosi. Karpalo on yksi lempimarjoistani, aprikoosista sen sijaan en ole koskaan liiemmin välittänyt. Stockmannin kreiseiltä päiviltä tuli kuitenkin ihan spontaanisti raahattua kotiin purkillinen aprikoosihilloa. Karpalot ja hillo sointuivat tosi hyvästi yhteen.

Muffinsit ovat tosi pehmeitä ja meheviä, suorastaan tosi ihania. Se mikä kauneudessa menetetään, saadaan maussa kymmenkertaisesti takaisin.

Karpalo-aprikoosimuffinssit
(7-8 isoa muffinsia)

1,25 dl ruokosokeria
75 g voita
3 munaa
1,5 dl ranskankermaa (tai rahkaa, kermaaviiliä, tuorejuustoa)
vaniljajauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl psylliumia
0,5 dl aprikoosihilloa
2 dl karpaloita

Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää sekaan munat, vatkaa sekaisin. Lisää kuivat aineet, sekoita hyvin. Lisää vielä aprikoosihillo ja karpalot, sekoita. Lusikoi jämäköihin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa vajaat 30 minuuttia. Älä pelästä tummaa väriä, mantelijauho tummuu enemmän kuin vehnäjauho. Nauti jäähtyneinä.

Browniet tiskiin!

Syys tuli ja työpaikka vaihtui. Läksimisen kunniaksi piti ihania työkavereita tietysti kestitä herkuin. Glorian Ruoka & Viini tarjosi reseptin, jolla syntyi muheva ja sisältä valuva suklaapommi. Vadelmat suorastaan sulivat suuhun suklaan keskellä, pähkinät antoivat sopivan suolalisän. Muutkin pähkinät sopisivat vallan hyvin sekaan, esimerkiksi paahdettuna ja kevyesti suolattuna.

Etsin ikuisesti lisää ja lisää täydellisiä suklaakakku- ja browniereseptejä. Jos pitäisi valita yksi leivonnainen, jota söisin elämäni loppuu asti, olisi se ehdottomasti täydellisen möhnäinen ja tiiviin tuhti brownie. Vadelmilla.

Makean suolainen suolapähkinä-vadelmabrownie
(n. 12 annosta)

175 g tummaa suklaata (70 %)
175 g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja (korvasin parilla ruokalusikallisella psylliumia)
3 dl suolapähkinöitä
3 dl/150 g vadelmia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata suklaa ja voi kattilassa. Siirrä syrjään ja anna jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää jäähtynyt suklaaseos vaahtoon samalla vatkaten. Siivilöi vehnäjauhot taikinaan ja sekoita. Lisää lopuksi pähkinät.

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 20 cm) pohjan ja reunan väliin. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele vadelmat päälle. Kaada loppu taikina vuokaan. Paista uunissa noin 40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Brownie on parhaimmillaan, kun se jää sisältä hiukan kosteaksi. Anna jäähtyä, koristele vadelmin ja vetele huiviin.

Persikka-vadelmaa syksyyn

Reseptien jakaminen on kyllä parasta mahdollista ilosanomaa ja käännyttämistä. Kenties jopa ainoa hyväksyttävä käännyttämisen muoto. Ihan paras tunne syntyy, kun on on syönyt jotain tosi hyvää, töräyttänyt reseptin blogin kautta muiden silmille ja saanut ehkä edes yhden ihmisen kokemaan saman herkullisen elämyksen.

Arvanette siis, että näin syyskuun alkajaisiksi suosittelen jotain ihan erityisen hyvää. Joskus tuossa kesemmällä kävelin kaupassa ja pysähdyin ihan erityisen ihanan tuoksun huumaannuttamana persikkahyllylle. Harvoin täällä pohjolassa tulee törmättyä juuri niin sopivan kypsiin ja mehukkaisiin persikoihin kuin tuolloin. Oli suorastaan pakon sanelemaa napata muutama sellainen ostoskoriin.

Mietin tovin, mitä niistä tekisin, kunnes mieleeni muistui aiemmin leipomani, mantelipohjainen raparperi-toscapiirakka. Persikat pääsivät raparperin tilalle piirakan täytteeksi ja saivat keralleen kourallisen vadelmia. Persikan ja vadelman maut sopivat yhteen tosi hyvin sekä keskenään että makean toscakuoren alle. Syntyi syysversio raparperitoscapommista.

Taju lähtee!

Persikka-vadelmapiiras toscakuorrutteella

150 g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
½ dl vehnäjauhoja (tai 1/2 dl mantelijauhetta ja 1 rkl psylliumia)
1 tl leivinjauhetta
kaksi persikkaa ja n. 100-150 g vadelmia

toscakuorrutus:
75 g voita
1-2 dl mantelilastuja
1 dl ruskeaa sokeria
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla. Voitele vuoka (halkaisija 22 cm). Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita joukkoon kananmunat, ranskankerma sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan. Kypsennä noin 20 minuuttia alimmalla ritilätasolla.

Levitä raparperit pinnalle ja kypsennä 10 minuuttia. Kiehauta toscaseos ja levitä se kakun päälle. Nosta vuoka uunin keskitasolle tai hiukan ylemmäksi ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia eli kunnes pinta saa kauniin värin. Jos kuorrutus ei tunnu saavan väriä, kytke vain ylälämpö päälle 3–5 minuutiksi. Tarjoa jäähtyneenä.