Blogirinki ja yhteistyökuviot Ruokahommissa

Kuten varmasti on käynyt ilmi, postailen Ruokahommiin aina silloin tällöin reseptejä, jotka olen tehnyt yhteistyössä jonkin firman kanssa. Yhteistyöpostaukset ovat Blogiringin organisoimia ja saan niistä korvauksen. Hoksasin, etten ole avannut asiaa täällä blogissa sen kummemmin, joten päätin kertoa kuvioista hieman näin jälkijunassa.

Sain kutsun Blogirinkiin kohta kaksi vuotta sitten ihan ensimmäisten blogien joukossa. Olen ollut liittymispäätökseeni enemmän kuin tyytyväinen. Blogiringin kautta olen saanut monia mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita ja tullut kehitelleeksi pinon herkullisia reseptejä, jotka ilman kampanjoita olisivat jääneet kehittämättä. Parasta kamppiksissa on ollut se, että silloinkin, kun kokkailu- ja postailumotivaatio ovat olleet karkuteillä, ovat sovitut kampanjat motivoineet minua kehittämään jotain uutta ja avaamaan blogin päivitysikkunan. Yhteistyö on alusta asti toiminut mutkattomasti sekä Blogiringin että yhteistyökumppanien suuntaan. Minulle on osattu tarjota itseni ja blogini näköisiä kampanjoita eikä yksikään kampanjoista ole tuntunut pakkopullalta, päinvastoin.

Blogiringin uudehkot nettisivut ovat aika huikea inspiraation lähde. 

Blogiringin etu on se, että bloggaaja saa pysytellä omalla tontillaan häärimässä entiseen tapaansa eikä Blogiringin puolelta tule mitään rajoitteita, pyyntöjä, ohjeita tai käskyjä. Kampanjat hoituvat ammattitaitoisesti ja minulle bloggaajana kaikki on tehty todella helpoksi. On mukava tehdä blogilla toisinaan pientä tienestiä, mutten koskaan panisi rahaa etusijalle ja ryhtyisi diileihin, jotka eivät sopisi blogini pirtaan. Sen tähden en esimerkiksi ole ollut halukas siirtämään Ruokahommia minkään portaalin tai sivuston alle, sillä ne ovat aina tuntuneet jollain tapaa rajoittavilta diileiltä.

Blogirinki on kasvanut huimasti siitä kymmenen blogin ydinporukasta (nykyään meitä taitaa olla jotakuinkin sata!) ja yrityksellä vaikuttaisi menevän hyvin. On hienoa kuulua porukkaan. Koen, että Blogirinki on osaltaan auttanut oikaisemaan sitä iänikuista harhaluuloa, että bloggaajan tulisi kirjoittaa ilmaiseksi ja useimmiten ilman mitään yhteistyömainintaa kehupostaus jostakin tuotteesta. Kyseisen kaltaiset yhteistyöehdotukset ovat selvästi vähentyneet viime aikoina, mutta kyllä niitä yhä edelleen postiluukusta tipahtelee.

Toisinaan meinaan ahdistua siitä ajatuksesta, että kampanjapostaukset saattavat ehkä häiritä blogin lukijoita. Toisaalta tämä on nostanut esiin myös positiivisen ilmiön: välttääkseni sen, että blogini olisi pelkkää kampanjapostausta, olen ryhtynyt päivittämään hiukan ahkerammin. Uskoisin myös, että ruokabloggaajana kamppikset sujahtavat blogin sisältöön melko luontevaksi osaksi, sillä ne sisältävät lähes poikkeuksetta reseptin. Sellaisen reseptin, jonka takana voin seistä, joka on herkullinen ja kokeilemisen arvoinen eikä vain jotakin tiettyä tuotetta varten tehty. Toivottavasti se välittyy myös lukijoille.

Minua kiinnostaa kovasti blogimaailma, joka on selvästi ollut viime vuosina muutoksen pyörteissä kampanjoiden, tienaamisen ja portaalien astuttua vahvasti mukaan. Ottaisinkin mielelläni vastaan kommentteja ja ajatuksia siitä, millaisina kampanjapostaukset lukijoille näyttäytyvät. Häiritsevätkö ne? Tuntuvatko ne yhtä arvokkaalta sisällöltä kuin tavalliset reseptipostaukset? Onko yhteistyökuvio ilmaistu tarpeeksi selkeästi? Mitä ajatuksia bloggaamisella tienaaminen ylipäätään herättää? Sana on vapaa!

Kuvan brooklyniläiset ricottapannukakut eivät liity tapaukseen. 

Kahdeksan faktan haaste

Sain haasteen, johon päätin kerrankin ihan ryhtyä vastaamaan! Haaste on seuraavanlainen:

1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteestasi.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Kiitokset lennähtävät Chocochiliin ja Anzkulle. Haaste lienee pyörähdellyt blogosfäärissä jo sen verran pitkään, että kaikki halukkaat ovat kenties sen jo saaneet. Jos eivät, haastan täten jokaisen tähän merkintään eksyvän vastaamaan haasteeseen joko omassa blogissaan tai vaihtoehtoisesti suullisesti seuraavalle kohtaamalleen ohikulkijalle.

Kahdeksan satunnaisen faktan keksiminen on suorastaan haastavaa, ellei ylivoimaista. En siis mieti liikaa vaan annan palaa.

1. Pidän kovasti astioista, mutta viime vuosina olen kyennyt kahlitsemaan himoni ostaa uusia. Ainakin melkein. Eniten pidän vanhoista astioista, kuten englantilaisista maisemakuvioiduista lautasista, venäläisistä kristallilaseista ja teeastiastoista, valkopohjaisista ja värikkäästi kuvioiduista emaliastioista, ohuista kiinalaisista posliinilautasista ja sinivalkoisista norjalaisista teekupeista. Uusista astioista himoitsen tällä hetkellä Arabian uuden Piilopaikka-sarjan syviä lautasia.

2. Olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset viisi vuotta Helsingissä, asunut suurimman osan elämästäni Salossa ja aikuisvuoteni Turussa. En tunne itseäni silti varsinaissuomalaiseksi. Isäni on länsilappilainen ja mummo inkeriläinen. Haluaisin elämäni aikana asua sekä ulkomailla että mahdollisimman monessa suomalaisessa kaupungissa, sillä en osaa päättää, mikä niistä on paras.

3. Lempiravintolani maailmassa löytyy onnekseni omasta asuinkaupungistani. Mamissa en ole vielä koskaan joutunut pettymään. Ruoka on aina taivaallista, mutkatonta, laadukasta ja mahdollisuuksien mukaan läheltä. Palvelu on loistavaa ja miljöö tunnelmallinen mutta rento. Olen toki syönyt hyvää ruokaa muuallakin maailmassa, kuten Chef & Sommelierissa, Italiassa ja Berliinissä, mutta jostain syystä kykenen yhä saamaan kielelleni monet Mamissa vuosien aikana nautitut maut. Eilinen ystävänpäivän kunniaksi nautittu ateria Mamissa oli ihan tajunnanräjäyttävä. Setti piti sisällään Mamin älyttömän hyviä leipiä voin kera, yhden alkukeiton, kaksi (valtavan kokoista) pääruokaa, kaksi jälkiruokaa, kahvin, kaksi lasia viiniä sekä aimo annoksen hyvää palvelua. Koko hoito kustansi 92 euroa. Melko kohtuullista, sanoisin.

4. Inhoan kolmea asiaa yli kaiken: liian pitkälle edennyttä nälkää, käärmeitä ja märkiä käsipyyhkeitä. Kyseisellä kolmikolla ei tulisi olla minkäänlaista sijaa tässä maailmassa.

5. En katso televisiota, paitsi Top Chefiä ja Satuhäitä (jälkimmäinen tosin on muuttunut niin tylsäksi, etten viitsi enää katsoa sitäkään). Tästä johtuen vaivun television mainoskatkojen uhriksi joutuessani totaaliseen raivon tilaan, sillä olen autuaasti unohtanut, millaista lietettä televisiomainokset ovat. En voi käsittää, että joku katsoo niitä vapaaehtoisesti.

6. Pidän kovasti kaikesta söpöstä, kuten kukkasista, kissoista, koirista, lapsista ja leikkimisestä. Erityisen kovasti pidän lautapeleistä. Haluaisin perustaa todella seniilin kuuloisen kerhon, lautapelikerhon, mutta minusti tuntuu että jäseniä on vähän vaikea löytää. Voisin pelata pelejä aamusta iltaan enkä muistaakseni koskaan ole kieltäytynyt ehdotuksesta pelata lautapeliä. Parasta pelaamisessa on jännitys, taktikointi ja sosiaalinen kanssakäyminen. Kamalinta on, jos joku ei noudata sääntöjä tai lopettaa pelaamisen kesken.

7. Pidän myös maantiedosta ja olen karttanörtti. Erityisesti tykkään joista, valtameristä, etäisistä saarista, pääkaupungeista, pohjoisnavasta, maapallon historiasta ja mannerlaatoista. Matkustaminen maailman kummallisimpiin kolkkiin ja ääriolosuhteisiin kiehtoo minua ja suren melkein joka päivä sitä, etten ole vielä ehtinyt Eurooppaa kauemmas. Toivottavasti sekin aika koittaa pian.

8. Suhtaudun ruokaan suurella intohimolla, mikä tokikin on edellytys ruokablogin kirjoittamiselle. Se, että ruoka on hyvänmakuista ja laadukasta on minulle kaiken ruoanlaiton ja syömisen lähtökohta, mutta olen erittäin kiinnostunut ja intohimoinen myös terveys- ja ravitsemusasioissa. Olen monessa kohtaa eri mieltä virallisten ravitsemussuositusten kanssa enkä voi käsittää, millä tavoin ja mitä suuri osa tämän maan ihmisistä syö. Tämä oivallinen koonti aiheesta tiivistää hienosti sen, mitä mielestäni virallisissa suosituksissa on pielessä. Ruokablogi on kuitenkin ruokablogi eikä ravitsemusblogi, minkä tähden keskityn täällä ainoastaan herkullisten reseptien jakamiseen. Onneksi jokainen voi itse päättää mitä syö.

Menneet herkut, tulevat tuulet

Vuosi vierähti ohi rytisten. Blogiparka kulki jotenkuten mukana samalla kun käytin kaiken energiani ja epätoivoni gradun kirjoittamiseen ja muihin viimeisiin kouluhommiin. 

Vasta alkaneelta vuodelta toivonkin rentoutta, innovaatioita ja elämyksiä keittiön puolella. Ruoanlaitto ja leipominen saavat oikein mieluusti vallata suurimman lohkon vapaa-ajastani, jota tätä nykyä oikeasti jopa on olemassa. 

Jytiksen mainiota esimerkkiä hitusen jälkijunassa seuraten aion joka kuukausi tutustua sekä johonkin ruokakulttuuriltaan rikkaaseen maahan että ennalta vieraaseen raaka-aineeseen. Raportteja tiedossa! Vuoden ensimmäisenä ruokamaana sukellan Japaniin. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, hypätkäämme vielä hetkeksi viime vuoteen ja sen mieleenpainuvimpiin resepteihin. 

Tammikuun jännittävin tapahtuma, presidentinvaalit inspiroi leipomaan yhtä ikuisista lempparileivonnaisistani, key lime pieta. 

Helmikuussa pureskeltiin unelmaisen ihanaa kaakkua, talvipavlovaa. 

Maaliskuussa hurmioiduin siemenleivästä ja siitä pykätyistä kikherneburgereista. 

Huhtikuu oli jälleen makea kuukausi, kun keittiössä tuli tämän tästä pyöräytettyä täydellisen nerokasta, pähkinäpohjaista suklaamoussekakkua. 

Toukokuun onni oli yksinkertaisen herkullinen pikaruoka, kesäkurpitsapyttipannu. Resepti meni ja korjasi voiton Pastanjauhajien arkiruokakisassa!

Kesäkuu ja munakoisolla ja vuohenjuustolla täytetyt paprikat, oi kuinka teitä kaipaankaan! 

Heinäkuun herkku oli ehdottomasti hurmaava raparperitiramisu. Lähiaikoina tiedossa raporttia mahtavasta vihreä tee -tiramisusta, sekä Berliinin reissulla että kotikeittiössä maistetusta.

Makeaa mahan täydeltä - parasta elokuussa oli marengein somistettu sitruunajäätelö.

Syyskuu oli kasvisten juhlaa, kun keittiössä pyöräytettiin sekä herkullista punajuuripiirasta että järkyttävän hyvää ratatouillea.  

Suloiset munakoisorullat tomaattikastikkeella pelastivat lokakuun. 

Marraskuun parasta antia oli ranskalainen unelmapannari, clafoutis. 

Joulukuussa makunystyrät hurmioituivat pohjattomasta (ja pohjattoman herkullisesta) juustopiiraasta. 

Herkullista vuotta 2013!

Pala arkea

Ruokablogaajain kesken olemme viime aikoina keskustelleet siitä, ovatko ruokablogit muuttuneet liian stailatuiksi, arjesta etääntyneiksi ihannekuvaelmiksi siitä, mitä ja miten tiedostavan ihmisen tulisi syödä.  Ovatko useat ruokablogit nykyään vain blogaajan omaa täydellistä elämäntapaa ja ruokavaliota esitteleviä, rakennettuja taideteoksia, joissa ajanhermoiset foodiet kokkaavat lähiruokaa ja vierailevat trendikkäissä ravintoloissa, ottavat ruoka-annoksista tietyillä trendiastioilla stailattuja valokuvia eivätkä koskaan syö euron juustohampurilaisia tai tonnikalaa? Tai ainakaan kerro syövänsä.

En osaa vastata kysymykseen, mutta sen tiedän, että tottahan ruokablogit ovat muuttuneet. Kotikutoisuus ja epäonnistuminen ovat katoavia luonnonvaroja. Ilmiö saattaa tehdä ruokablogeista vaikeammin lähestyttäviä ja huonommin samastuttavia. Toisaalta kommenttibokseista on nähtävissä, että monia ruokablogaajia pidetään guruina, joilta kysellään internetistä varsin helposti löytyvää faktatietoa ruoasta tai joita ylistetään siitä, että he armollisesti kertovat lukijoilleen, mikä on kauden vihannes juuri nyt.

Ruokablogaaja ei ole sen gurumpi kuin kukaan muukaan kotikokki. Ruokablogaaja epäonnistuu keittiössään yhtä usein kuin kuka tahansa kotikokki. Ruokablogaajan kotona arki kaatuu niskaan yhtä usein kuin missä tahansa muussakin kodissa. Jotta samastuttavuus säilyy, voisivat blogaajat raportoida useammin kommelluksistaan, hairahduksistaan, sitruunapippureistaan ja sulatesuola-cheddareistaan. Minä itse erityisesti. (Vaikka lisäaineet ja yksittäispakkaaminen pelottavat minua, jääkaapissani on aina paketillinen Lidlin yksittäinpakattuja cheddarjuustoviipaleita, joita tarvitsen mm. elämiseen.)

Aiheeseen mukavasti liittyen usutti Liemessä-Jenni meidät blogaajat kertomaan yhdestä arkisesta päivästään, kaunistelematta ja stailaamatta. Hyvä idea, sillä kukapa ei tänä tositeeveen aikakautena tahtoisi kurkistaa tuntemattoman tupaan. Ruokahommia lähti mukaan haasteeseen eräänä sateisehkona vapaapäivänä.

Mitään suuria paljastuksia ei valitettavasti ole luvassa, sillä olen aika tylsä ihminen. Syön sitä, mistä blogaankin ja välillä jotain sellaistakin, mistä en viitsi blogata. En kuitenkaan jätä blogaamatta tiettyjä aterioita sen tähden, että haluaisin salailla todellista elämäntyyliäni tai paeta vastuutani rehellisenä blogaajana, vaan yksinkertaisesti siksi, että en koe tarpeelliseksi tallentaa tänne valokuvia esimerkiksi euron juustohampurilaisesta, kupillisesta Ben & Jerry's -jäätelöä tai kiireessä kasatusta fetasalaatista.

Valokuvataiteena tässä merkinnässä saatte ihailla kännykällä otettuja ja muokattuja otoksia päivän pöperöistäni. Normaalisti Ruokahommissa nähtävistä valokuvista voin paljastaa, että niiden ottaminen on yksi rakkaimmista harrastuksistani, mutta koska olen laiska ihminen, en jaksa stailata enkä virittää kuvia kovinkaan suurella vaivalla. Nälkä menee aina valokuvaamisen edelle. 

Seuraavassa päivä Ruokahommien pääkallopaikalta, olkaa hyvä. 

Aamu alkaa verkkaisesti ruhtinaallisella aamiaisella, joka sisältää viikonlopun bileistä jääneitä tykötarpeita kuten hummusta, keitettyjä kananmunia, juustonjämiä sekä sunnuntai-iltana uuden elämän aloituksen kunniaksi leivottuja, vehnättömiä mantelileipiä. Toki myös teetä, kahvia ja kohuvahvaa d-vitamiinia. 

Aamiaisella näyttää harvinaislaatuisesti olevan tarjolla myös smoothieta. Ei viher-, vaan mansikka-. Taustalla The Wire, johon yritämme aktiivisesti koukuttua. 

Aamiaisen jälkeen lähden käymään kampaajalla. Koska olen koko loppupäivän kotona, ryhdistäydyn ja päätän tehdä ruokaa. Olen niin kertakaikkisen järjestelmällinen, että valmistan munakoisorullat lähes valmiiksi iltaa varten. Tällainen käytös on minulta hyvin harvinaista, sillä en yleensä saa aikaiseksi olla kovinkaan suunnitelmallinen. Olen fiksu myös siinä mielessä, että nappaan munakoisorullista kameralla pari valokuvaa blogia varten jo tässä vaiheessa, sillä illan pimeys ja uunista ulos tullut estetiikka eivät tekisi oikeutta rullille. 

Tämä päivä ei tosiaankaan ole mikään normipäivä. Löydän nimittäin kaapista eilisen ruoan jämät, joista riittää juuri yhden hengen lounaaksi. Useimmiten syömme aina heti kaiken ruoan eikä mitään jää seuraavaan päivään. Ilmeisesti edellispäivän gratinoitu tomaattiseiti parsakaalien kera ei ole ollut tarpeeksi herkullista. 

Uudelleen (mikrossa, kohu!) lämmitetty setti maistuu kuitenkin varsin hyvältä ja vetelen sen kitaani hyvällä ruokahalulla lempisarjaani katsellen. 

Lounaan jälkeen olen varmasti puuhastellut kovasti jotain tuikitärkeää, sillä välipalanälkä on päässyt yllättämään. Pannu vihreää teetä, satsuma (lähes tulkoon ainoa hedelmä, jota minun tulee arjessa syötyä... pidän kyllä hedelmistä, mutta inhoan useimmiten sekä kuorimista että välipaloja), mantelileivän puolikkaat runsaalla jämäjuustolla. D-vitamiinia en sentään tohdi ottaa lisää, jotta vältyn myrkytykseltä. Mitä todennäköisimmin välipalan kanssa nautiskelen jaksollisen mehukasta tv-sarjaa. 

Illan tullen pääsen vihdoin käsiksi munakoisorulliin, kuten kuva selkeästi esittää. Taustalla likainen pannukinnas, kameran takana onnellinen munakoison mussuttaja, töllössä The Wire. 

Jälkkäriä! Litkua "vanilja"jäätelöä ja ihan jeessiä kauraista ja mantelista omenapaistosta, jota on jäänyt jäljelle viikonlopun kekkereistä. Jälkkärikulhollisen jälkeen painun onnellisena pehkuihin. Päivä piti sisällään joukon aterioita, joista yksikään ei ollut huono. Siinä tavoite, johon pyrin joka päivä. 

Hävikki, Turku, pyyhkeet!

Välihuuto! Kehitin eilen vahingossa kaksi hävikistä herkuksi -reseptiä! Palaan niiden ja jääkaappikurkistuksen pariin viikonlopun aikana. Kurkatkaa sillä välin toiseen blogiini, jossa on käynnissä armoton Turku-hehkutus!

Ps. Tahdon nuo pyyhkeet keittiööni!

Uusi blogi

Koska omassa blogissaan saa mainostaa mitä tahansa, mainostan omaa blogiani. Perustin nimittäin uuden sellaisen. Se ei kuitenkaan käsittele ruokaa, vaan Turkua. Turusta kiinnostuneet (itsekin yritän kovasti kuulua heihin) voivat klikata itsensä tänne:

kylillä.blogspot.com

Ruoka-aiheisiin palaan ennakkotiedoista poiketen huomenaamulla.

Yllärihommia

Tuossa pari viikkoa sitten sain sähköpostiini yllättävää postia, joka kertoi, että blogini oli valittu Sre:n toimesta joulukuun ruokablogiksi!

Kyseessä on maa- ja metsätalousministeriön kaksivuotinen, suomalaista ruokakulttuuria edistävä hanke, joka päättyy tähän, ja näin ollen sain kunnian olla hankkeen viimeinen eli 24. kuukauden ruokablogi.

Marraskuussa valituksi tuli kerrassaan mainio Chez Jasu, joka ehtikin jo raportoida viime viikkoisesta palkintoillallisestamme hurmaavassa Chef & Sommelier -ravintolassa. Mikäli pokkariräpsyistäni kyseisen illan tiimoilta löytyy jotain julkaisukelpoista, lupaan tehdä illasta oman merkintänsä.

Sre:n sivuilta löytyy joukko aiemmin valittuja, toinen toistaan mahtavampia ruokablogeja. On kunnia kuulua joukkoon.

Kiitos tunnustuksesta ja herkullisesta illasta Sre:lle. Virkistää kummasti pienen ruokablogaajan mieltä.

Ruoka kysyy, minä vastaan.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?

Tykkään eniten maustamattomasta vihreästä irtoteestä, ilman lisukkeita.

Suosikkiaamiaisruokasi?

Arkiaamiaisista parhaat ovat munakokkeli tai purkki Ehrmann-rahkaa marjoilla ja hunajalla. Viikonloppuaamiasille parasta herkkua ovat hedelmät, smoothiet ja fruitiet, uunituoreet croissantit, turkkilainen paksu jogurtti, amerikkalaiset pannukakut ja pekoni.

Maapähkinävoi?

Joo! Varsinkin itse tehtyyn Snickersiin tai cookieseihin upotettuna. Ihan sellaisenaan tai leivän päällä maapähkinävoi ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi uppoa.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?

Arkisalaatteihin en jaksa kuin lorottaa oliiviöljyä ja balsamicoa, mutta jos jaksaisin, tekisin useammin esimerkiksi sitruunaisia, sinappisia ja hunajaisia kastikkeita, tai caesar-kastiketta.

Colaa vai pepsiä?

Silloin harvoin kun limua juon, kumpi tahansa käy.

Laiskottaa, mitä teet?

Munakokkelia, liekkikakkua tai fetasalaatin.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?

Ryhdyn selaamaan keittokirjoja, käyn läpi nettiselaimen reseptejä sisältävät kirjamerkit ja jääkaapin sisällön. Yritän usein vähän liiankin kovasti paneutua miettimään, mitä nimenomaista ruokaa juuri sillä hetkellä tekisi mieli, ja päädyn sitten ylinälkäisenä napsimaan suuhuni puolet reseptin aineksista ruokaa tehdessä.

Saatko jostain ruoasta huonoja muistoja?

Enpä oikeastaan.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?

Melkein kaikki jostain! Kaalipata mummosta, lohikeitto ja poronkäristys isästä, rapeapohjainen pizza äidistä.

Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?

Juu, en toistaiseksi ole saanut upotettua kupuuni kovinkaan montaa sieniä sisältää ateriaa. Samaa pätee kahvia sisältäviin jälkiruokiin, joista kuitenkin mokkaruudut uppoavat.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?

Leipä erinäisissä muodoissaan, kaikkein mieluiten pizzan reunat. Olen pienenä tyttönä yrittänyt tilata Rossosta monesti "Reunia, kiitos!".

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?

Pienenä en pitänyt homejuustoista, oliiveista enkä varmaan monesta muustakaan muka omituisesta, mutta nykyään tykkään sieniä, kahvia, sisäelimiä (maksamakkaraan ei lasketa), etanoita, mustekalaa ja marsipaania lukuunottamatta melkein kaikesta.

Lempihedelmäsi- ja vihanneksesi?

Nektariini ja tomaatti. Sitruuna, lime, avokado, sipuli ja paprika heti perässä!

Lempiroskaruokasi?

Jos puhutaan ihan rehellisestä roskaruoasta (ei siis mistään itse tehdyistä hamppareista esimerkiksi), niin paras tapa vetää överit on hakea kunnon setti hyvältä grilliltä. Vaikka asunkin Turussa, on Hesburger ehdottomasti hirveintä mahdollista roskaruokaa.

Lempivälipalasi?

En ihan hirveästi harrasta välipaloja, mutta jos nälkä yltyy liian hurjaksi esimerkiksi töissä tai ruokaa tehdessä, vedän mieluiten huiviin varrasleipää, omenan

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?

Yritin pääni puhki miettiä tätä, mutten keksinyt mitään muuta kuin sen, että tykkään syödä jäätelön tosi nopeasti, koska vähänkään sulaneena se ei enää maistu hyvältä.

Olet dieetillä. Millä ruoalla täytät itsesi?

Dieetit ovat vähän hanurista, mutta jos olo alkaa tuntumaan liian raskaalta, jätän leivänsyönnin sikseen, vähennän leipomishommia ja lisään kasvisten syömistä.

Lopetit dieettisi. Mitä saisi olla?

Jotain makeaa ja pureksittavaa, tai sitten rapeakuorinen leipä voilla ja juustolla.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?

Ennemmin mietona kuin tulisena.

Saako olla jotain juotavaa?

Vettä, jääkaapissä jäähdytettynä. Kuten Chocochilin Elina (jolta tämän meemin ryöväsin), pidän Turun vettä aika kurana, mutta jääkaapissa käytettynä ja sitruunalla maustettuna se ihan menettelee. Vihreä tee kelpaa myös aina.

Punaista vai valkoista?

Mielummin ehkä valkoista, kuivana.

Lempijälkiruokasi?

Aah, mikä kysymys! Creme brulee, suklaakakku, sitruunasorbetti, pannacotta! Cup cakesit, juustokakut, crumblet, tuoreet mansikat, brita-kakut, raparperipiirakat, mutakakut, jäätelö!

Täydellinen yömyssy?

Mojito tai pina colada!

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?

Ehkä mummon kanssa leivotut pitkot ja juustopullat.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?

Äiti!

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?

Varmasti, muttei ikävä kyllä koneella juuri nyt.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?

Kaiken maailman lihapihvien tai paistien kypsentäminen ei kyllä luonnistu ollenkaan. Myöskään liekittämiset, friteeraamiset, uppomunat ja supernopea veitsityöskentely eivät ole mun juttuja.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?

Tämän hetken parhaita vekottimia ovat keraaminen veitsi ja teenhaudutuskannu. Turhin ostos lienee joku käsittämätön teepussin kuivaaja-puristaja, tai omenapora, jolla töörään aina ja varmasti juuri siemenkodan vierestä läpi. Viimeksi ostettu verme, pieni kahvallinen ja puinen rullakaulin on ihan huippu!

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Ei sellaisia taida oikein olla. Pienenä tykkäsin syödä vuorotellen kaurapuuroa ja maksamakkaraa, pitänee kokeilla josko vielä uppoais.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?

Juustot, salaattiannokset, voikermakananamunatrahka!

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?

Rohkeutta, rahaa ja oma kahvila.

Kiskojen kutsu

Eteisessä nököttää täyteen ahdettu rinkka!

Parin tunnin päästä on lähtö reissuun, josta palaamme Suomeen vasta kolmen viikon kuluttua. Taskussa polttelee reililippu, joka vie meidät ympäri Unkaria, Tsekkiä, Saksaa, Itävaltaa, Italiaa ja Kroatiaa. Tiedossa on siis istumista, kävelemistä, istumista, kävelemistä ja hikoilemista, mutta toivottavasti myös ihania ravintoloita, paikallisia herkkuja ja ylipäätään kovasti kaivattua valmiiseen pöytään istumista.

Muutamaa merkintää lukuunottamatta Ruokahommia palaa lieden ääreen joskus elokuussa, toivottavasti kera ison läjän ruokakuvia. Helteistä heinäkuuta!

Uudesta keittiöstä moi!

Terveisiä laatikkovuoriston keskeltä! Blogaaminen on tässä muuttorytinässä vähän unohtunut, vaikka toisaalta enpähän viimeisen viikon aikana ole juuri muuta syönytkään kuin noutoruokaa. On se uskomaton tuo muutto, sitä edeltävä ja varsinkin sen jälkeinen kaaos.

Laatikot sisään saatuamme ryhdyin tietysti heti purkamaan astia- ja ruokalaatikoita, ja keittiö onkin pieniä puutteita (kuten ruokapöytää) lukuunottamatta jo ihan mukiinmenevässä kunnossa. Valittamista ei juuri ole, sillä keittiössämme pitää majaansa jotain niinkin järisyttävää kuin astianpesukone! Tässä muutaman päivän kokemuksella sanoisin, etten kyllä vaihtaisi tuota kapistusta mihinkään.

Muiltakin osin tämä on oikein kelpo kyökki, vaikkakaan ne kymmenisen banaanilaatikollista astioitani eivät "yllätyksekseni" aivan kaappeihin mahtuneetkaan. Työtasoja saisi kyllä olla vähän lisää, mutta onneksi ongelma helpottunee hieman, kunhan saamme kasattua tuon eteisessä lojuvan puupalikkakasan, josta pitäis tulla jonkin näköinen aputasovaunu.

Olen aika iloinen siitä, että kaikki omistamamme kipot, kupit, vispilät, kattilat ja laitteet ovat vihdoin saman katon alla ja ansaitsemissaan asemissa. Mulla on tätä nykyä esimerkiksi öljyhylly, teehylly ja leipomistarvikepurnukka!

Keittokomerot ja kimppakeittiöt ovat (toivottavasti) taakse jäänyttä elämää. Innostukseni blogaamista kohtaan on ymmärrettävästi ihan huippulukemissaan, tästä on hyvä jatkaa! :)

Ruokakriisi

Tiedättekö sen ankean ja turhautuneen olon, joka iskee salakavalasti hiipien juuri sellaisena päivänä, kun olit ajatellut kokata pitkän kaavan mukaan jotain aivan uutta ja suorastaan kohahduttavan hyvää? Olen istunut koneeni ääressä kaksi tuntia selaten toinen toistaan ihanampia ruokablogeja, löytänyt noin 46 täydellistä ruokaohjetta ja jokaisen kohdalla yhtäkkiä vain päättänyt, että juuri tänään ei tee mieli tuota. Eikä tuota, eikä varsinkaan tuota.

Niistä miljoonasta keittokirjastakaan ei ole mitään hyötyä, sillä ne ovat tietysti aivan toisaalla kuin minä, sillä asun tällä hetkellä käytännössä kolmessa eri osoitteessa. Niin että tässä minä nyt istun ja kuuntelen kuinka vatsani kurnii, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että maailmassa ei ole tällä hetkellä ainuttakaan ruokaa, jota haluaisin valmistaa.

Jatkan ongelman ratkaisemista vetämällä teelärvit uudesta mainiosta teekupistani ja selailemalla sitä ainutta käsieni ulottuvilla olevaa, alesta löytämääni keittokirjaa. Ja luulen, että saatan kallistua kriisissäni ravintola Paninin antimien äärelle.