Kotitekoinen viili

Hyvää uutta vuotta!

Tiedättekö, mikä on parempaa kuin kaupasta ostettu, punainen luomuviili? Itse tehty viili!

Viili on ihanaa. Siitä ei pääse mihinkään. Sokerilla, kanelilla, mustikoilla, sellaisenaan. Hapanta, silkkistä, kermaista. Yllätyksekseni huomasin, että viilin valmistaminen itse on tosi helppoa. Tarvitaan vain viilinsiemen, toisin sanoen lusikallinen kaupan viiliä. Lisäksi tarvitaan punaista luomumaitoa ja muutama kulho.

Kotitekoinen viili on asianmukaisesti venyvää, mutta myös paljon silkkisempää kuin kaupan viili. Sen valmistaminen itse on siis odotuksen väärti. Talvella viilin tekeytyminen saattaa kestää koko päivän, kesän lämmössä se tekeytyy kahdeksassakin tunnissa. Kun viilin tekee rasvaisesta, homogenoiattomasta luomumaidosta, pinnalle saa ihanan kermakuoren.

Lapsena vedin viiliä kuin hullu puuroa. Viilin nautin aina sokerilla ja kanelilla, tyyli oli seuraava: sokeria, kanelia, lusikallinen suuhun, sokeria, kanelia, lusikallinen suuhun. Tämän hetken lempparilisuke viilille: mustikat ja muscavadosokeri.

Tehkää viiliä!

Itsetehty viili
4 annoskulhollista

puolikas purkki punaista luomuviiliä
1 litra punaista luomumaitoa

Lusikoi jokaiseen kulhoon noin ruokalusikallinen viiliä. Kaada päälle maitoa niin, että kulhot ovat sopivasti täynnä. Anna maidon hapantua huoneenlämmössä niin kauan, että se muuttuu kiinteäksi viiliksi ja pinnalle muodostuu kermakuori. Talvipakkasilla tekeytyminen kesti noin 14 tuntia, kesällä viili valmistuu nopeammin.

Nauti valmis viili marjojen ja sokerin kera.

Huom! Voit jättää itsetehdystä viilistä jälleen lusikallisen verran talteen ja panna uudet viilit tekeytymään.

Uppomunat parmesanilla

Sunnuntaina vinkkasin jälkkärin, joka vie äidiltä kielen mennessään. Mikäli äitienpäivämenusta on vielä suolainen osasto keksimättä, kannattaa jatkaa lukemista. Elämää suurempaa reseptiä tiedossa.

Fanni ja Kaneli on yksi lempiblogeistani, sillä Tiinalla ja minulla tuntuu olevan hämmästyttävän samanlainen maku. Himoitsen poikkeuksetta kaikkea, mitä Fannin ja Kanelin arkistoista löytyy. Reseptit ovat konstailemattomia, raaka-ainetta kunnioittavia ja usein juuri sopivalla tapaa övereitä. Kuten uppomuna-parmesaanigratiini.

Rakastan kananmunia, erityisesti uppomunia. Niiden tekeminen on yllättävän helppoa. Kun uppomunat upotetaan kermaan ja parmesaniin, päädytään suoraan aamiaisten paratiisiin. Kokkailin Tiinan uppomunagratiinia pari viikkoa sitten ja jäin ensitreffeillä koukkuun.

Jos mielit tehdä jostakusta todella onnellisen, tarjoile hänelle uppomunia parmesanilla.


Uppomuna-parmesangratiini
(kahdelle)

4 kananmunaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1 dl kuohukermaa
25 g parmesania
suolaa
mustapippuria

Täytä laakea kattila puolilleen vedellä ja kuumenna se melkein kiehuvaksi, noin 90-asteiseksi. Vähennä lämpöä niin, että vesi ei ala kiehumaan. Kaada sekaan etikka. Tee veteen kauhalla pyörre ja kippaa varovasti pyörteen sekaan kupin kautta rikottu kananmuna. Voit valmistaa kaksikin uppomunaa kerrallaan. Kypsennä munia n. 2 1/2 minuuttia ja nosta ne sitten reikäkauhalla uunivuokaan. Gratinoinnin takia uppomunat saavat jäädä keittovaiheessa kunnolla pehmeiksi, sillä ne kypsyvät uunissa vielä aika tavalla.

Kaada sekaan kerma, ripottele suolaa ja pippuria ja raasta reilusti parmesania. Pane vuoka grillivastusten alle pariksi minuutiksi. Nauti.

Aamiaisluksus eli karamellisoitu verigreippi

Saattaa olla, että koko kesä menee New York -ruokia fiilistellessä! Reissu sytytti hiukan sammuksissa olleen kokkailuintoni aivan uuteen liekkiin enkä suorastaan millään malttaisi pysyä poissa keittiöstä. Olen kirjannut pitkän listan verran ruokia, joita Nykissä söin ja joita on ihan pakko kokeilla kotona.


Ensimmäiseksi kokeilin Brooklyn-brunsseilla kovasti esiintynyttä karamellisoitua verigreippiä. Toin eräästä superihanasta keittiötarvikekeitaasta itselleni tuliaisiksi greippilusikat ja päätin, että ryhdyn ihan vakkariinsa nauttimaan aamiaiseksi yhtä lempihedelmistä. Verigreippi on ihanan hapanta, ja kun sen kuorruttaa ruskealla sokerilla ja paahtaa sitten uunissa, on makuelämys aikalailla vertaansa vailla. Ehdoton lisä settiin on tuore minttu, joko ennen uunia tai uunin jälkeen.

Sokeria saa ripotella greipin päälle ihan runsain mitoin eikä atria siltikään muutu hurjan makeaksi. Syöminen on sottaista greippilusikasta huolimatta, mutta kaiken sen sotkun arvoista. Ja hei, keksittekö yhtäkkiä mitään yhtä kaunista kuin puolitettu, oranssina hehkuva verigreippi? Itse en.

Karamellisoitu verigreippi mintulla
(kahdelle osaksi aamiaista)

1 mehevä verigreippi (valitse kaupassa se painavin!)
2-3 rkl ruokosokeria
tuoretta minttua

Lämmitä uuni tosi kuumaksi grillivastuksille. Halkaise greippi ja aseta puolikkaat uunivuokaan. Ripottele päälle reilusti sokeria. Revi mintunlehtiä päälle. Pane uuniin paahtumaan, tarkkaile tilannetta ja ota greipit pois, kun niiden reunat alkavat saada hiukan väriä. Nauti hiukan jäähtyneenä.

Kohu- eli banaanipannarit

Kaveripiirissäni on viime aikoina kulovalkean tavoin levinnyt eräs salamyhkäisen nerokas pannariresepti. Alunperin resepti osui silmiini Pitkän reseptiarkistosta, mutta unohtui kokeilla (kuten valitettavasti kiireisen bloggajaan arjessa usein käy). Onneksi siskon poikaystävä pari viikkoa myöhemmin paistoi nokkamme eteen pinon noita kohupannareita. Olin heti myyty.

Kohupannarit ovat siitä kivoja, että ne eivät tee kenestäkään kohupullukkaa (vuoden hienoin uusiosana, kiitos Iltalehti). Ainesosia on tasan kaksi ja ne ovat superterveellinen kananmuna sekä ei-kovin-epäterveellinen banaani. Kahdesta ainesosasta huolimatta pannarit maistuvat jumalattoman hyviltä, eivät ollenkaan munakkaalta. Jos en olisi tiennyt, olisin vannonut pannareiden sisältävän jauhoja. 

Kohupannarit tulille! Suosittelen pikkulettupannua, hyvää lastaa ja voita taikka kookosöljyä. Päälle marjoja, kermavaahtoa ja hunajata.

Banaanipannarit

(n. 12 kpl pieniä pannareita)

1 isohko banaani

2 munaa

(hiven vaniljasokeria lähinnä tuoksun takia)

paistamiseen voita tai kookosöljyä 

Blendaa ainesosat sekaisin esimerkiksi sauvasekoittimella. Kuumenna pannu ja paista letut reilussa rasvassa puolin toisin. Tarjoile kermavaahdon, marjojen ja hunajan kanssa. Joka päivä elämäsi loppuun saakka.