Kananmunia ja tulista avokado-katkarapusalsaa

Kaupallinen yhteistyö: TABASCO® Sauce

Brunssi on ihmisen parasta aikaa. Erityisen hyvältä brunssin kattaminen tuntuu syksyisin, kun pimeys on alkanut hiipiä iltoihin ja aamuihin eikä mieli meinaa millään hyväksyä, että kesä on ihan oikeasti poissa. Pitkän kaavan mukaan mussutettu viikonloppuaamiainen lataa akkuja enemmän kuin yksikään kirkasvalolamppu.

Blogiringin kamppiksessa pääsin yhdistämään lempiateriani brunssin legendaarisiin TABASCO® Sauce -chlikastikkeisiin. En ole supertulisen ruoan ystävä, mutta pieni tujaus chiliä on usein silti paikallaan. TABASCO® Sauce -kastikkeissa pidän erityisesti siitä, että ne antavat ruoalle juuri sopivan tulisuuden peittämättä muita makuja ja aromeja allensa.

Vaikka kyseinen kastike on tuttu tuote jääkaapissani jo vuosien ajalta, en laisinkaan tiennyt sooseja olevan olemassa viittä erilaista makua. Savunmakuinen TABASCO® Chipotle Sauce houkuttelee ihan erityisesti, sillä rakastan tulista savunmakua ruoassa.

Herkkukastikkeiden historia ulottuu 1800-luvun Louisianaan, jossa tammitynnyrisäilytys tekee Capsicum Frutescens -lajikkeen chilihedelmistä erityisen maukkaita. Kastikkeen ainesosalista on mukavan lyhyt: vain suolaa, viinietikkaa ja chiliä, ei lisäaineita.

Ryhdyin rakentamaan brunssireseptiä TABASCO® Red Saucen (se kaikkein tunnetuin viidestä makuvaihtoehdosta) pohjalta. Rakastan kananmunaa kaikissa muodoissa ja olen viime aikoina jostain syystä haaveillut deviled eggseistä, majoneesilla maustetuista kananmunanpuolikkaista. Koska TABASCO® Red Sauce sopii erityisen hyvin katkarapujen kanssa, pyöräytin munanpuolikkaille Meksiko-henkisen avokado-katkarapusalsan. Ihan älyttömän hyvää!

Suloisilla, miedosti tulisilla kananmunaherkuilla hurmaat ihan varmasti ja vähällä vaivalla brunssivieraat ikihyviksi. Ja Tabascon ystäville vinkiksi, että Blogiringin sivuilta löytyy liuta herkullisia reseptivinkkejä soosin hyödyntämiseen.


Kananmunanpuolikkaat tulisella avokado-katkarapusalsalla
(neljän hengen brunssille)

6 kovaksi keitettyä kananmunaa
1 kypsä avokado
n. 80-100 g isoja kuorittuja katkarapuja
puolikas punasipuli
1 limen mehu
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
kourallinen korianteria
n. 12 tippaa TABASCO® Red Saucea

Jos käytät pakastekatkarapuja, ota ne ajoissa sulamaan ja valuta. Keitä kananmunat kypsiksi, viilennä, kuori ja puolita. Leikkaa puolikkaiden pohjasta ihan pieni siivu pois niin, että puolikkaat pysyvät kauniisti paikallaan lautasella. Kuutioi avokado ja punasipuli pieniksi. Silppua korianteri.

Sekoita kulhossa varovasti keskenään ravut, sipuli, korianteri ja avokado. Purista sekaan limemehu. Mausta ja maistele. Lusikoi salsa kananmunapuolikkaiden päälle. Koristele korianterilla. Tarjoile.

TABASCO®, the Diamond and Bottle Logos are trademarks of McIlhenny Co.

Yhteistyössä TABASCO® Brand Pepper Sauce. 

Uppomunat parmesanilla

Sunnuntaina vinkkasin jälkkärin, joka vie äidiltä kielen mennessään. Mikäli äitienpäivämenusta on vielä suolainen osasto keksimättä, kannattaa jatkaa lukemista. Elämää suurempaa reseptiä tiedossa.

Fanni ja Kaneli on yksi lempiblogeistani, sillä Tiinalla ja minulla tuntuu olevan hämmästyttävän samanlainen maku. Himoitsen poikkeuksetta kaikkea, mitä Fannin ja Kanelin arkistoista löytyy. Reseptit ovat konstailemattomia, raaka-ainetta kunnioittavia ja usein juuri sopivalla tapaa övereitä. Kuten uppomuna-parmesaanigratiini.

Rakastan kananmunia, erityisesti uppomunia. Niiden tekeminen on yllättävän helppoa. Kun uppomunat upotetaan kermaan ja parmesaniin, päädytään suoraan aamiaisten paratiisiin. Kokkailin Tiinan uppomunagratiinia pari viikkoa sitten ja jäin ensitreffeillä koukkuun.

Jos mielit tehdä jostakusta todella onnellisen, tarjoile hänelle uppomunia parmesanilla.


Uppomuna-parmesangratiini
(kahdelle)

4 kananmunaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1 dl kuohukermaa
25 g parmesania
suolaa
mustapippuria

Täytä laakea kattila puolilleen vedellä ja kuumenna se melkein kiehuvaksi, noin 90-asteiseksi. Vähennä lämpöä niin, että vesi ei ala kiehumaan. Kaada sekaan etikka. Tee veteen kauhalla pyörre ja kippaa varovasti pyörteen sekaan kupin kautta rikottu kananmuna. Voit valmistaa kaksikin uppomunaa kerrallaan. Kypsennä munia n. 2 1/2 minuuttia ja nosta ne sitten reikäkauhalla uunivuokaan. Gratinoinnin takia uppomunat saavat jäädä keittovaiheessa kunnolla pehmeiksi, sillä ne kypsyvät uunissa vielä aika tavalla.

Kaada sekaan kerma, ripottele suolaa ja pippuria ja raasta reilusti parmesania. Pane vuoka grillivastusten alle pariksi minuutiksi. Nauti.

Chilaquiles eli aamiaisöverit meksikolaisittain

Meinasin tässä todistella itselleni, että bloggaustauko on johtunut kadonneesta kameranlaturista. Sitten tajusin että oho, mullahan on vaikka mitä reseptejä julkaisematta!

Aloitetaan hulluimmasta. Olen vasta alkanut havahtua siihen, että meksikolaiset ne vasta aamiaisten päälle ymmärtävätkin. Ja nimenomaan tuhtien sellaisten. Eipä tulisi ihan ensimmäiseksi mieleen yhdistää munakokkeliin tortillaletun palasia, salsaa ja korianteria. Onneksi Pippurimylly nosti esiin huikean aamiaisruokalajin nimeltä chilaquiles.

Variaatioita chilaquilesista on monia, ja Nannan opastamana osaan nyt kertoa, että ruokalajin pohjana ovat aina paistetut maissitortillapalaset ja salsa. Tämän reseptin munakokkeliversion lisäksi on siis vaikka mitä versioita, juustoisia ja ranskankermaisia useimmiten. Oma chilaquiles-kasani sai päällensä itseoikeutetusti avokadoa, korianteria, fetaa ja salsan puutteessa tuoretta tomaattia. Koska setti vaikutti tosi kevyeltä, tein tietysti munakokkelin maidon sijasta kermaan ja lusikoin komeuden päälle tosi paljon ranskankermaa. Herraisä mitä ruokaa. Kenties parasta naismuistiin.

Chilaquiles 
eli meksikolainen aamiaissetti
(kahdelle, gluteeniton)

4 pientä tai 2 isoa maissitortillaa
4 munaa
loraus maitoa tai kermaa
öljyä paistamiseen
ripaus suolaa
n. 100 g fetaa
salsaa tai kourallinen tuoreita tomaatteja + srirachaa
1 avokado
1 pieni punasipuli
reilusti tuoretta korianteria
ranskankermaa

Paahda tortillallättyjä hetki uunissa 200 asteessa, niin että saavat hiukan väriä. Paloittele noin nachon kokoisiksi.

Kuumenna pannussa öljy tai voi. Riko munien rakenne rikki kulhossa, lisää tortillaletun palaset ja kaada pannuun. Liikuttele ja sekoittele hiljaisella lämmöllä munat kokkeliksi ja kun ne alkavat hiukan hyytyä, lisää sekaan kerma tai maito. Mausta suolalla.

Kasaa kokkeli lautasille ja lisää päälle pilkotut kasvikset, feta, korianteri ja pari lusikallista ranskankermaa. Käperry sohvannurkkaan ja syöpöttele.

Täydellinen aamupala: Eggs Benedict

Voikohan tässä vaiheessa tammikuuta vielä toivottaa hyvää uutta vuotta? Herkullista helmikuuta ainakin!

Uuteen vuoteen on siirrytty melko laiskasti, mitä kokkailuun tulee. Ruokainspis on ollut jouluähkyn jäljiltä hiukan kateissa, vaikka Pinterest-tauluni ovat pullollaan mitä ihanampia talviruokainspiraatioita. Pari bloggaamisen arvoista reseptiä on kuitenkin odotellut postatuksi tulemistaan.

Kesäinen New Yorkin -reissu jätti jälkeensä armottoman ruokahurmoksen ja monta testattavaa herkkureseptiä. Ihanan 52 Weeks of Delicious -blogin tavoin hurahdin minäkin Nykissä lehtikaaliin. Yksi parhaista reissuruoista oli pienessä italialaisravintolassa nautittu, pinjansiemenillä ja parmesanilla maustettu lehtikaalisalaatti. Toinen syvästi mieleen jäänyt makumuisto oli Buttermilk Channelissa brunssilla nautittu, käsittämättömän herkullinen eggs benedict -annos. Kenties paras aamiainen päällä maan. 

Kasasin meille lauantain ratoksi Benedictin munat. Homma uppomunineen ja hollandaise-kastikkeineen vaatiin hiukan aktiivista kokkausaikaa, muttei kovastikaan taitoa tai hifistelyä. Uppomunia ei kannata pelätä, ovat ihan helppo nakki. Hollandaisen tein tällä kertaa pikaisempana ja helpompana versioina. Perinteinen vesihauteessa vatkailukaan ei tosin kauaa aikaa vie.

Jos kaipaat viikonloppuaamuun syviä onnentunteita, tee tätä!

Eggs Benedict 
(kahdelle)

Uppomunat:

2 munaa

liraus etikkaa

suolaa

Hollandaisekastike:

75 g voita

2 keltuaista

suolaa

liraus sitruunamehua

lisäksi:

2 hyvää sämpylänpuolikasta

2 siivua parmankinkkua

Valmista uppomunat kuumentamalla isossa kattilassa reilusti vettä lähes kiuhuvaksi. Lorauta sekaan etikka ja suola. Tee veteen pyörre kauhalla. Riko munat yksi kerrallaan kahvikuppiin ja tipauta hallitusti pyörteeseen kellumaan, niin etteivät koske toisiinsa. Anna kypsyä 4 minuuttia. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Heitä ylimääräiset valkuaispalat pois.

Valmista hollandaisekastike sulattamalla kattilassa voi. Vatkaa keltuaiset kulhossa. Jatka vatkaamista samalla, kun kaadat sulatetun (ja yhä kuuman!) voin keltuaisten sekaan. Jätä valkoinen sakka lisäämättä. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Aseta sämpylänpuolikkaalle parmankinkkuviipale kaksin kerroin ja sen päälle uppomuna. Kaada päälle reilusti hollandaisea. Nauti heti. 

Shakshuka, tuo joulunpunainen aamiaisherkku

Joulukuun pimeys on saapunut. Koska etelässä ei ole lunta, tarvitaan ankaria toimenpiteitä kaamoksesta selviytymiseksi. Yksi tehokas toimenpide on valmistaa viikonloppuaamiaiseksi jotain tosi punaista, vähän tulista ja mielettömän herkullista. Arvaatteko? Tietysti shakshukaa!

Tomaattikastkkeessa kypsytetyt kananmunat ovat silkkaa neroutta. Sekaan ja päälle voi ripotella melkein mitä tahansa. Omaan shaksukaani tein reilusti maustetun, aavistuksen tulisen tomaattikastikkeen, jonka seassa kypsensin reilusti punasipulia ja lehtikaalia. Pintaansa shaksuka sai korianteria ja fetaa.

Shakshukan voi kypsentää joko uunissa tai pannulla. Itse suosin pannua, sillä silloin munien kypsymisastetta pääsee helposti tarkkailemaan. Parasta shakshukaa saat, kun onnistut saamaan valkuaisen juuri kypsäksi niin, että keltuainen on vielä ihan pehmeää. Kun tarjoilet shaksukan ranskankerman kanssa, ateria hipoo täydellisyyttä.

Ja niin: suurkiitos kaikille viime merkinnän arvontaan osallistuneille! Arvonta on nyt päättynyt ja voittajaksi selviytynyt Hanna. Sinuun on otettu yhteyttä sähköpostitse! 

Shakshuka lehtikaalilla ja fetalla

(kahdelle nälkäiselle)

400 g hyvää tomaattimurskaa 

oliiviöljyä

loraus vettä

1 punasipulia 

2 kynttä valkosipulia

1 lehtikaalin lehti 

srirachaa tai chilijauhetta

mustapippuria

suolaa

sokeria

paprikajauhetta

(jeeraa)

4 kananmunaa

n. 100 g fetaa

kourallinen korianteria

ranskankermaa

Kuumenna isossa pannussa oliiviöljy. Jos haluat kypsentää munat uunissa, valitse uuninkestävä pannu. Silppua sipuli, valkosipuli ja lehtikaali. Kuullota ne oliiviöljyssä. Pienennä lämpöä ja kaada sekaan tomaattimurska sekä pieni loraus vettä. Mausta hyvin ja maistele. Anna tomaattikastikkeen muhia viitisen minuuttia.

Lisää munat rikkomalla ne varovasti erilleen toisistaan. Tässä kohtaa voit panna pannun joko uuniin tai jättää hellalle kansi päällä keskilämmöllä. Tarkkaile munien kypsymistä. Ripottele munien päälle suolaa. Kun valkuaiset ovat hyytyneet, nosta pannu levyltä. Ripottele päälle feta ja korianteri. Tarjoile shaksuka ranskankerman kera aamiseksi, lounaaksi tai miksei illalliseksikin. 

Munapiilot ovat täällä!

Aamiainen on minulle ehdottomasti päivän tärkein ateria, jolla jaksan helposti iltapäivään saakka. Useimmiten aamupalani koostuu kananmunista joko kokkelin tai paistetun munan muodossa. Viikonloppuaamuisin on kiva keksiä jotain spesiaalimpaa aamiaspöytään, mutta erityisesti uusien kananmunareseptien suhteen olen ihan tosi saamaton.

Onneksi tuli törmättyä ja testattua Suvin mainioita munapiiloja. Loistava nimi, loistava herkku! Munapiiloihin voi kananmunan lisäksi kätkeä melkein mitä vaan. Päälle kipataan reilusti (ranskan)kermaa. En äkkiseltään keksi kyllä mitään ihanampaa viikonloppusyömistä kuin nämä kermassa haudutetut kananmunat. 

Lähdin liikkeelle pekonilla, paprikalla ja basilikalla maustetuilla munapiiloilla, tosi hyvää. Seuraavaksi täytynee kokeilla savulohimuunnelmaa. Vankka suositus munapiiloille Ruokahommilta. Viikonloppuun on enää neljä päivää!

Munapiilot/Oeufs en cocotte

(kahdelle)

2 kananmunaa

n. 2 dl kermaa tai ranskankermaa

ripaus suolaa
mustapippuria

neljännes paketti pekonia

pieni pala punaista paprikaa

tuoretta basilikaa

Ota esiin kaksi pientä uuninkestävää annoskulhoa ja yksi isompi uunivuoka, johon pikkukulhot mahtuvat. Sekoita kerman mukaan ihan pieni ripaus suolaa ja mustapippuria. Lorauta kulhojen pohjalle pikkuisen kermaa. Viipaloi pekonit ja paista niitä hetki pannulla. Lisää kerman joukkoon pekoni, paprikakuutiot  ja tuore basilika saksittuna.

Riko kananmunat kulhoihin varovasti niin, että keltuainen jää ehjäksi. Kaada päälle vielä kermaa. Aseta pikkukulhot uunivuokaan ja kaada kuumaa vettä noin puoliväliin kulhoja. Aseta varovasti 180 asteiseen uuniin ja anna kypsyä noin 10 minuuttia, kunnes valkuainen on hyytynyt. Varo kypsentämästä liikaa tai ruoan pehmeys katoaa. Lusikoi lämpimänä naamariin!

Kokkeli haastettu!

Mitä arkiaamiaiseen tulee, olen asettanut sille muutaman tarkkaan harkitun kriteerin.

1. On erityisen tärkeää, että aamiaisen saa nauttia rauhassa, mieluiten aikaisintaan tunnin päästä heräämisestä. Aamiaisen kera on saatava lukea jotain, oli kyseessä sitten lehti, kirja tai feisbuukin etusivu.

2. Aamiaisen on oltava täyttävä, sillä en ole välipalaihminen, vaan syön mieluiten seuraavan kerran neljän-viiden tunnin päästä lounaalla. Täyttävyydellä en tarkoita sitä, että aamiainen lösähtää mahan pohjaan kuin kymmenen kiloa painava kivi ja aiheuttaa tukalan olon, vaan sitä, että aamiaisen syötyäni olo on hyvä ja nälkä pysyy poissa mahdollisimman pitkään. Omalla kohdallani optimaalisin täyte on useimmiten jotain proteiini- ja rasvapitoista.

3. Aamiaisen on maistuttava herkulliselta. Minkään sortin kompromissit maun suhteen eivät tule kyseeseen, jos saan itse valita aamupalani.

Arkiaamiaisten top kolmosessa ovat jo pitkään heiluneet kolme kovaa kaveria, jotka hyvin pitkälti täyttävät kaikki aamiaskriteerini. Mieluiten vetelen aamuni ratoksi huiviini joko rahkaa marjoilla, munakokkelia tai turkkilaista jogurttia hunajalla ja pähkinöillä. Puurot, murot, tuoremehut ja leivät eivät kuulu aamiaisarsenaaliini, koska eivät pidä nälkää kahta tuntia kauempaa eivätkä myöskään jätä mahaani kovinkaan hyvää oloa. Leipää tulee kyllä toisinaan vedeltyä viikonloppuaamuisin, jos ei tarvitse kiitää töihin rehkimään.

Taannoin mainitsemani vihersmoothie-kreiseily on jäänyt junnaamaan vähän paikoilleen - vääntämäni sörsselit eivät ilmeisesti vain ole olleet tarpeeksi herkullisia ja proteiinipitoisia syrjäyttääkseen kokkelit ja rahkat. En ole ottanut asiasta kuitenkaan ressiä, sillä vedän useimmiten lounaaksi melko ison läjän vihreää.

Viime aikoina on aamuisella paistinpannulla kokkelin sijasta tavattu ihan uusi systeemi, munakas. En ilmeisesti ole aiemmin ollut kovinkaan häävi aamumunakkaiden tekijä, sillä ajatus munakkaasta aamiaisena on tähän saakka tuntunut hieman epämiellyttävältä. Äidin vinkeillä väsätty, ohut mutta täytteiltään runsas munakas (vai omeletti, en hallitse termistöä!) on tärähtänyt suoraan aamiaisherkkujen kärkeen. Minkään sortin oikeaoppisuudesta ei tämän reseptin kohdalla varmaankaan kannata puhua, mutta mahdollisimman herkullisten täytteiden optimoinnissa uskaltaisin sanoa olevani melko oikeassa.

Tuore parmesani tai grana padana -juusto on tässä kohtaa olennainen juttu. Aamuystävällisen toimen juuston raastamisesta saa maan mainioimmalla vehkeellä, raastinmyllyllä, jollaisen tilasin äidiltä Italiasta heti, kun Anni oli sellaisen puolesta mainiossa blogissaan liputtanut. Suosittelen kyseistä vehjettä kaikille ihmisille. Hankinnan jälkeen ihmettelette, miksi ikinä tuhlasitte aikaa ja voimia perinteisellä riivinraudalla raastamiseen. Myllyjä saa ihan Suomestakin, muun muuassa kirpputoreilta.

Aamiaismunakas

(yhdelle)

nokare voita

2 kananmunaa

loraus kuohukermaa

loraus vettä

ripaus suolaa

mustapippuria

reilusti vastaraastettua parmesania tai grana padanoa

kirsikkatomaatteja puolitettuna

tuoreita yrttejä, kuten basilikaa

herneenversoja

pehmeää vuohenjuustoa (Lidlistä saatava tötsä on hinta-laatusuhteeltaan ihan paras)

Kuumenna pieni tai keskikokoinen paistinpannu ja sen päällä voi. Vatkaa kananmunat, kerma ja vesi sekaisin. Jos jaksat vatkata kauan, saat munakkaasta kuohkeamman. Itse en useinkaan jaksa. Mausta munakasmassa ja lässäytä se pannulle porisemaan. Käytä mietoa lämpöä. Puhko syntyvät kuplat ja siirrä taikinaa ihan muutaman kerran reunoilta hieman keskemmälle niin, että löysä taikina pääsee valuu reunaan.

Kun munakas on hieman hyytynyt, mutta vielä ehdottomasti löysä, raasta päälle ensimmäinen satsi juustoa. Anna hyytyä hieman lisää ja pilko sitten päälle tomaatit. Kun munakas on pinnalta vielä hieman löysä, lusikoi vuohenjuustoa silmiksi pinnalle. Raasta vielä munakkaan niskaan vähän juustoa, lisää yrtit ja valuta koko potti sutjakkaasti lautaselle.

Karppihommia

Vaikka yritänkin syödä arkisin hyvin hiilaritietoisesti, paljon protskua ja vähemmän hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, en oikein ole sinut karppi-termin kanssa. Karppaaminen tuntuu sanana jotenkin kovin leimaavalta.

Monille karppaus on yhä kirosana. Sen ajatellaan tarkoittavan sitä, että ihminen on voissa uiva ja mantelijauholla elävä, makeutusaineita litkivä, hankala ja rajoittunut normaaliruoasta kieltäytyjä. Itse en ajattele niin, vaan pidän karppiruokavaliota yhtenä 2000-luvun parhaimmista terveysoivalluksista. Mutta sen tunnustan, että yhdistän karppaamisen normaalia mittavampaan lihansyöntiin, enkä esimerkiksi sen tähden osaa kutsua itseäni karppaajaksi. (Karpeilla saattaa lisäksi olla sanomista siihenkin, että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavana blogini pursuaa makeita leivontaohjeita... :D)

Koska hiilihydraattitietoinen ruokavalio sopii minulle parhaiten, on suurin osa kokkaamistani ja blogaamastani ruoasta melko vähähiilarista. Mitä makeisiin leivonnaisiin tulee, käytän niissä aina raakaruokosokeria, joka ainakin tuntuu olevan hiilihydraattipitoisuudeltaan parempaa kuin valkoinen sokeri. Sama pätee myös makeissa leivonnaisissa käyttämiini sämpyläjauhoihin, jotka sisältävät vehnää "vain" 75-prosenttisesti - vaikuttaisivat olevan paljon parempia kuin perusvehnäjauhot.

Karppaamisessa on käsittääkseni kai alunperin kyse siitä, että hiilihydraatteja, olivat ne laadultaan sitten millaisia tahansa, saa syödä päivässä vain tietyn, melko vähäisen määrän. Tällaista muotoa karppaamisesta en itse pystyisi noudattamaan, sillä syön päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä. Nykyään karppaajia on kuitenkin joka lähtöön, ja jos lokeroida pitää, olen ruokailutottumuksineni kaiketi lähellä hyväkarppaamista (huh, miten huvittavaksi taipuukaan suomen kieli), jossa kyse on siitä, että kitaan ahdetaan ainoastaan hyviä eli hitaita hiilihydraatteja.

Eri ruoka-aineiden glykeemisistä indekseistä eli hiilareiden vaikutusta verensokerin nousuun ja laskuun en ole millintarkasti selvillä, mutta onneksi hommassa voi luottaa kroppaansa, joka kyllä ainakin minun kohdallani kertoo, milloin hiilarihommat ovat pielessä. Siinä oikeastaan onkin syömiseni syvin olemus: syön paljon sitä, mistä tulee hyvä olo ja harvemmin sitä, mistä huono.

Karppi tai ei, seuraa eräs loistava hiilihydraattitietoinen resepti. Reseptin alkuperänä yksinoikeutetusti Karppien massiivinen reseptipankki, karppaus.info. Muokkasin reseptin jääkaapin sisältöä vastaavaksi, sillä näihin möttösiin voi viskata sekaan melkeinpä mitä tahansa, kunhan ei unohda munia, kermaa ja juustoa.

Aamiaismöttöset

(Me kyllä söimme näitä iltapalaksi, salaatin kera. Toisaalta reseptistä tulee niin iso satsi, että kyllä näitä syötiin vielä aamiaisellakin.)

6 munaa

kunnon loraus kermaa

noin 100 g juustoraastetta

fetajuustorasian jämät

3-4 viipaletta paistettua pekonia

1 pieni sipuli

1 valkosipulinkynsi

pieni punainen paprika kuutioina

ripaus suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

chilijauhetta

kuivattua basilikaa

Paista pekonit ja sipulit pannulla, saavat jäädä vähän pehmeiksi. Riko munien rakenne kulhossa. Lisää sekaan pekonit, sipulit ja muut ainekset. Sekoita. Lusikoi seos muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa niin kauan, että saavat kauniin ruskean värin pintaansa. Nauti hieman jäähtyneitä muhkean salaattipedin kera.

Herkullisia jämälohihommia

Kun se puolen kilon lohiköntti sieltä pakkasesta tuli kerta burgereita varten sulatettua ja paistettua, oli valmiiksi paistettua kalaa hampurilaisten jälkeen jäljellä vielä aika kasa. Siinä päivän lounasta pohtiessani keksin tyhjentää kaapin kaikesta sinne kerääntyneestä ja sain lopulta aikaiseksi tosi kelvon munakkaan, tai omeletin, tai minkä lie. Täyttävän ja herkullisen kummiski!

Lohi-avokadomunakas

yhdelle nälässä riutuvalle

3 vapaata tai luomua munaa

loraus kermaa

loraus vettä

1 iso valkosipulinkynsi

voita

n. 100 g paistettua lohifileetä

puolikas avokado

läjä aurinkokuivattuja tomaatteja

ripaus (oikeesti läjä) aurajuustoa

mustapippuria

suolaa

Riko munien rakenne kulhossa ja lisää sekä loraus kerma että loraus vettä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla voita (tai öljyä), purista sekaan valkosipulinkynsi ja kuullota hetki. Lisää päälle munakasmassa, pidä levy keskilämmöllä ja anna munakkaan hyytyä hetki. Munakkaan ollessa melkein valmis lisää päälle täytteet ja anna muhia vielä hetki. Kippaa munakas kauniiksi mössöläjäksi lautaselle, mausta vielä tarvittaessa ja vetele parempiin suihin!

Lohi vain ei ottanut loppuakseen vielä munakkaastakaan suoriuduttaan, joten tyhjensin seuraavana päivänä loputkin jääkaapista ja kasasin aineksista ylläripyllärinä lohi-avokadosalaatin. Kyllä sitten olikin hyviä rasvoja kiskottu seuraavan parin viikon edestäkin!

Lohi-avokadosalaatti

n. 100 g paistettua lohta

puolikas avokado

puoli rasiaa kirsikkatomaatteja

rapeaa salaattia

aurajuustoa

Paloittele lohi, avokado ja tomaatin, revi salaatti, ripottele päälle aurajuustoa. Lorauttele sekaan vielä oliiviöljyä ja balsamicosiirappia. Vedä huiviin.

Kokkelihurmos

Sunnuntaiaamuna munakennoon jääkaapissa törmätessäni päätin haluta aamiaiseksi munakokkelia. Enpä kyllä ihan heti keksi ainuttakaan yhtä hyvää aamupalaa! Unelias kokki kehotti taannoin ottamaan kokkelin vakavasti ja vetosi Ranskalaisen keittiön salaisuudet -opuksen vinkkeihin.

Kirjassaan Julia Child suorastaan kieltää sekoittamasta muniin yhtään mitään ennen kypsentämistä, jottei kokkeli vetistyisi. Kokkasin oman kokkelini Juliaa uhmaten vanhasta tottumuksesta niin, että brutaalisti sekoitin muniin kerman ja mausteet ja iskin sen pannulle kypsymään. Eikä vetistellyt!


Sunnuntaiaamun munakokkeli
(kahdelle)

6 munaa
1 ½ - 2 dl kuohukermaa
n. 25 g voita
suolaa ja pippuria



Julie & Julia -leffan jokunen aika sitten nähtyäni (ja vetisteltyäni) olen tuuminut, olisiko tuo Ranskalaisen keittiön salaisuudet -teos hankkimisen arvoinen keittokirja. Paksuutensa ja perinpohjaisuutensa takia kirja vaikuttaa vähän puuduttavalta, mutta jos kerta Juliekin, niin miksen määki... Ranskalainen keittiö on sitä paitsi mulle melko tuntematon territorio. Saapa nähdä, jos joskus alennuksesta!

Leffasta vielä sen verran, että se oli ihana. Se vain loppui liian pian. Eiks joku vois tehdä Julie & Juliasta sarjaa?



Kuva: http://moviesmedia.ign.com