Ihanaa arkiruokaa: minttuiset porkkana-fetaröstit

Jälleen ollaan nopeiden arkiruokien äärellä. Fiskarsin kilpailu sai minut miettimään arkiruokakäyttäytymistäni ja tulin huomanneeksi, että useimmiten nopeasti väsätyt sapuskat ovat meidän kyökissä kasvisruokia. Jännää sinänsä - kyllähän esimerkiksi kalasta saa nopeasti apetta ja toisaalta taas monet kasvikset vaativat pitkääkin kypsymisaikaa. Meillä kuitenkin kalat ja lihat ovat vähän spesiaalimpaa herkkua ja kasvisruoka nimenomaan sitä perusruokaa.

Tällä viikolla arkiaherruksen keskellä tuli väsättyä suussasulavia, minttuisia porkkana-fetaröstejä. Pikkulettupannulla paistetut pihvit valmistuvat käden käänteessä eikä avuksi tarvita kuin hyvä raastin. Maustoin röstit tuoreella mintulla ja niiden päälle lusikoin turkkijogurttia. Pihvien kanssa tarjottavaksi sopii hyvin esimerkiksi yksinkertainen avokadosalaatti.

Olen selkeästi erikoistunut tällaisiin muutaman ainesosan helppoihin resepteihin Fiskarsin arkiruokakisan ulkopuolellakin. Ja useimmitenhan se vaan on niin, että mitä yksinkertaisempaa, sen parempaa.

Jälkikäteen ajateltuna porkkanapihvien päälle sopisi hyvin paahdetut pinjansiemenet ja murusteltu feta. Kello käyntiin ja pannu tirisemään, näissä ei mene kuin 20 minuuttia!

Porkkana-feta-mintturöstit
(kahdelle)

5 pienehköä luomuporkkanaa
n. 100 g pehmeää fetajuustoa
reilusti tuoretta minttua
2 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
voita

Raasta porkkanat. Lisää raasteeseen muut aineet. Minttua saa olla reilusti, samoin suolaa riittävästi. Paista röstit runsaassa voissa pikkulettupannulla molemmin puolin. Tarjoile turkkilaisen jogurtin, fetamurun ja paahdettujen pinjansiementen kanssa.

Yhteistyössä Fiskars. 

20 minuutin ruokahaastekisaan voi osallistua kuka vain ja palkinnot ovat huikeat: äänestyksen voittaja palkitaan 500 euron arvoisella Fiskarsin tuotepalkinnolla, joka sisältää Edge-veitsitelineen veitsineen sekä monipuolisen valikoiman Fiskarsin keittiötuotteita. Äänestyksessä toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet palkitaan noin 300 euron arvoisella Fiskarsin tuotepalkinnoilla.

Kannattaa myös äänestää omaa suosikkia! Äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kolme Fiskarsin 300 euron arvoista tuotepalkintoa.

Biitsisalaattia!

Huomasin, että olen viime aikoina blogannut lähinnä makioita herkkuja. Kesä on selvästi herättänyt sisäisen sokerihiireni eloon. Elelkööt rauhassa, palataan sitten syksymmällä ruotuun.

On täällä silti muutakin syöty. Kuten esimerkiksi eilen ihan tosi herkullista kikherne-fetasalaattia rannalla auringossa loikoen ja yatzya pelaten. Tein salaatin rantaevääksi kaapin jämistä ja siitä tuli ihan vahingossa tosi hyvää! Salaatin salaisuus piileen sekaan silputussa korianterissa ja lime-hunajavinegretissä. Kikherneet ovat ihan täydellinen makupari korianterilla ja limelle!

Salaatti on erittäin kelpo biitsin lisäksi myös sekä töihin evääksi että kesäbileiden juhlapöytään. Korianterin määrässä ei sovi nuukailla. 

Kikherne-fetasalaatti

(kahdelle lounaaksi)

ruukku rapeaa salaattia

1 punainen paprika

purkki kypsiä luomukikherneitä

1 nektariini

n. 150 g fetaa

reilusti tuoretta korianteria

Revi salaatti pieneksi, paloittele paprika, feta ja nektariini pieniksi kuutioiksi. Lisää sekaan kikherneet ja silputtu korianteri. 

Lime-hunajavinegretti

1 limen mehu

n. 2 rkl hunajaa

n. 3 rkl oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

Sekoita ensin haarukalla hunaja ja lime. Lisää öljyä ja mausteet. Maistele ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Sekoita salaatin joukkoon. 

Kertun kiekot

Turkulaisessa Ravintola Kertussa on annos, jota kohtaan tunnen suurta intohimoa. Kertun vuohenjuustosalaatti on niin hyvää, että voisin elää sillä joka päivä.

Salaatin salaisuus on tietysti jättimäinen vuohenjuustokiekko, vähintään kolme senttiä paksu ja puoliksi sulanut. Vuohenjuuston seurana salaatissa on päärynää, kurkkua ja maailman parasta salaatinkastiketta, tummanpinkkiä vadelmavinaigrettea. Yhdistelmä on yksinkertainen mutta taivaallinen. Viimeksi Kertussa käydessäni salaattiin olin lisätty läjä hunajaisia pähkinöitä, en pahastunut.

Koska Kertussa syöminen ei valitettavasti kuulu päivittäisiin askareisiini, oli pakko yrittää kasata mahdollisimman autenttinen salaattiannos omassa keittiössä. Ei kovinkaan vaikeaa ja todella hyvää, mutta ilman salaista asetta, vadelmavinaigrettea.

Vaikka netti näyttää pursuilevan ohjeita kyseiselle jumalten nektarille, on Kertun soosissa saletisti jotain mystistä. Tällä kertaa mentiin helposti balsamisiirapilla, ensi kerralla lupaan yrittää vadelmahommia.

Lempipöytäliinani lienee käyneen kaikille varsin selväksi.

Kertun vuohenjuustosalaatti

(kahdelle)

ruukku hyvää salaattia

kaksi paksua vuohenjuustokiekkoa, yhteensä noin 300 g

1 päärynä

puolikas kurkku

paahdettuja pähkinöitä

balsamisiirappia

oliiviöljyä

mustapippuria

Revi salaatti, asettele suoraan kahdelle lautaselle. Pilko päärynä ja kurkku viipaleiksi ja kumoa kyytiin. Paahda pähkinöitä pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Paista vuohenjuustokiekkoja pannulla niin, että ne alkavat sulaa keskeltä pehmeiksi. Nosta kiekot suoraan salaattiannosten päälle, ripottele päälle pähkinät ja musta mustapippurilla. Lorota vielä öljyä ja balsamisiirappia, asetu pöydän ääreen ja syö.

Omenan duuni

Pohdin taannoin vuohenjuuston paistamisen problematiikkaa. Paahtoleivän päällä paistaminen jäi sikseen, kun korviini kantautui eräs astetta herkullisempi keino.

Siinä lepäävät, omenaviipaleiden päällä!

Vuohenjuusto-omenasalaatti

voita

1 avokado

1 omena

luomusalaatinlehtiä

luomuauringonkukansiemeniä

pari luomutomaattia

oliiviöljyä

mustapippuria

merisuolaa

Poista omenan kota omenaporalla ja leikkaa omena noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Jos et omista poraa, viipaloi omppu ensin ja poista keskustat. Kuumenna pannulla voinokare. Viipaloi vuohenjuusto, aseta omppu- ja vuohenjuustoviipale päällekkäin ja pannulle. Paista niin kauan, että vuohenjuusto alkaa sulamaan.

Kokoa sillä aikaa muut salaattiainekset lautaselle ja kippaa omppu-juustotornit päälle. Lorauttele päälle öljyä ja mausta. Nauti hetsillään.

Hollandaisesta parsahulluuteen

Elämme aikaa, jolloin parsa on kaikkien huulilla. Minunkin. Mutta niin ei ollut vielä vuosi sitten.

Kun parsa-ajan koittaessa ostin kotiini kevään ensimmäisen nipullisen, en saanut siitä aikaiseksi mitään muuta kuin todella mitäänsanomatonta harmaata sosekeittoa. Kierittelin parsat parmankinkkuun ja heitin huiviin, mutta mikään sisälläni ei liikahtanut. Pariin otteeseen tilasin parsaa ravintolassakin, mutta joku niissä ilmeisesti liian vetisiksi keitetyissä pötkylöissä vain tökki. En voinut kuin ihmetellä, mitä ihmettä jengi vauhkoaa.

Onneksi sitten saapui uusi kevät ja sen mukana kutsu pääsiäispöytään ystävien luo. Siellä vetelimme alkupalan muodossa naamoihimme klassiset annokset tuoretta vihreää parsaa, uppomunia ja hollandaise-kastiketta. Se oli niin kertakaikkisen hyvää ja hyvin tehtyä, etten enää hetkeäkään epäillyt parsan olevan kaikkien ylistyssanojen arvoinen juttu.

Parsarakkautta ei varsinaisesti himmentänyt vappuna mahaan upotettu hurmoksellinen parsa-pekonipiiras. Tätä nykyä kuulun parsahullujen etujoukkoihin enkä hevillä heilastani luovu. Hollandaise-hommiin en omat sähläystaitoni tuntien taida ihan heti ryhtyä, mutta kaikki muut mahdolliset parsansyöntitavat on testattava vähän äkkiä, ennen kuin paras parsa-aika loppuu.

Tänään täytin lounaskupuni parsaisella salaatilla (jonka syötyäni ja hieman googleteltuani huomasin, että hyvin samankaltaisesta kokoonpanosta on nautiskeltu muuallakin, tosin sillä erotuksella, että keittämisen sijaan tämä rasvan rakastaja tietysti paistoi parsat voissa).

Parsa-halloumisalaatti

(yhdelle)

n. 3-4 vihreää parsatankoa

voita

puoli pakettia halloumia

kookosöljyä

pieni kourallinen sekalaisia pähkinöitä ja siemeniä

salaattia

kourallinen kirsikkatomaatteja

pieni pätkä kurkkua

harmaata merisuolaa

mustapippuria

Revi valmiiksi salaatti, pilko tomaatit ja kurkku. Aseta lautaselle.

Kuumenna pannussa voi. Paloittele parsanvarret ja paista niitä sen verran, että hieman kypsyvät, mutta ovat vielä napakoita. Siirrä parsat sivuun. Lorauta pannulle kookosöljyä ja kippaa päälle pähkinät ja siemenet. Viipaloi halloumi ja pane sekin pannulle paistumaan. Anna pähkinöiden ja halloumin saada hieman väriä pintaansa.

Kokoa salaattipohjan päälle keko parsasta, halloumista ja pähkinöistä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta halutessasi joukkoon vielä vähän oliiviöljyä.

Paluu arkeen

Normaalisti aika jykevä vastustuskykyni on tainnut närkästyä uusista urheiluharrastuksistani ja ottaa pahasti nokkiinsa, sillä olen viimeisen parin viikon aikana potenut pariakin eri pöpöä. Eilen illalla tunsin pitkästä aikaa nälkää ja oli kauhean vaikea päättää, mitä tyhjään mahaansa ensimmäisenä lappaisi.

Päätin sitten aloittaa turvallisesti ihan vaan salaatilla, josta tuli kyllä tosi hyvä. Vielä aika happamat talvitomaatit saivat kyytiä uunissa ja kuivahtanut ruisleipä pontta valkosipulista.

Paahdettujen tomaattien salaatti

rasia kirsikkatomaatteja

n. 150 g fetaa tai muuta uuninkestävää juustoa

2 palaa täysruisleipää

2 kynttä valkosipulia

hunajaa

tummaa balsamicoa

oliiviöljyä

chilijauhetta

merisuolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa

1 ruukku rapeaa salaattia

iso kourallinen rucolaa

Pane uuni lämpeämään 200 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Puolita tomaatit, paloittele juusto ja leikkaa leipä kuutioiksi. Aseta tomaatit ja juustot pellille, pane ruisleivät niiden viereen. Lorota tomaattien ja juuston päälle öljyä, hunajaa, balsamicoa ja ripottele reilusti mausteita. Murskaa valkosipulinkynnet ja ripottele murska leipäpalojen päälle. Ripottele leipien päälle vielä merisuolaa ja lorauta oliiviöljyä. Paahda koko höskää uunissa niin kauan, että pintaan tulee väriä.

Kokoa salaattipohja rucolasta ja salaatista. Kippaa sekaan paahdettu setti, lorauta tarvittaessa päälle vielä öljyä ja balsamicoa. Nauti vielä kun juusto on pehmeää. Ei se silti huonoa ole kovempanakaan.

Vinkki: vegaaniseksi atriaksi salaatti muuntuu helposti vaihtamalla fetan tofuun, joka kannattaa ennen paahtamista marinoida hyvin vaikkapa yön yli.

Mozzarellaa ja seesaminsiemeniä

Jääkaapissamme majailee aina mozzarellapallura tai pari. Ne päätyvät milloin mihinkin, useimmiten salaattilautaselle. Mietoutensa vuoksi marinoin mozzarella yleensä esimerkiksi yrteillä, hunajalla, chilillä ja pippurilla, mutta kaikkeen kyllästyy, herkkuihinkin!

Onneksi aarreaitta nimeltä Voisilmäpeliä tarjosi ratkaisun tähän(kin) ongelmaan: Eeva oli keksinyt pyöritellä mozzarellan palaset seesaminsiemenissä ja paistaa ne pannulla ennen salaattiin lisäämistä. Ja voin kertoa, että lopputulos oli juuri niin taivaallista kuin miltä se kuulostikin. Käytin materiaalina luomuseesaminsiemeniä, varsinaisia herkkupapanoita!

Kuten varmasti huomaatte, paneroiduista mozzarelloistani ei tullut varsinaisesti mitään kedon kukkasia. Saattoivat kenties paistua ja sitä myöten sulaa vähän liikaa ja muuttuivat vähän epäesteettisen näköisiksi. Käykää siis Voisilmäpelistä katsomassa, miltä niiden kuuluisi näyttää.

Ulkonäöllisistä puutteista huolimatta aion kyllä valmistaa salaattimozzarellani jatkossakin tällä tavoin. Mozzarellan ja salaatinlehtien kylkeen paahdoin uunissa punasipulia, kirsikkatomaatteja ja kesäkurpitsaa, aijai!

Paneroidun mozzarellan salaatti

1 pallo mozzarellaa

pari ruokalusikallista luomuseesaminsiemeniä

1 kananmuna

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

ruukullinen salaattia

n. 200 g kirsikkatomaatteja

puolikas kesäkurpitsa

puolikas punasipuli

oliiviöljyä

tummaa balsamicoa

Paloittele kesäkurpitsa, sipuli ja kirsikkatomaatit ja paahda niitä 225-asteisessa uunissa niin, että ne saavat väriä pintaansa.

Viipaloi mozzarella. Riko munan rakenne rikki pienessä kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla, lusikoi seesaminsiemenet toiseen kulhoon. Pyörittele mozzarellat ensin kananmunassa ja sitten seesaminsiemenissä. Paista viipaleita hetki kuumalla pannulla niin, että tulevat pinnalta rapeiksi mutta pysyvät kuitenkin kasassa.

Yhdistä paahdetut kasvikset, paneroidut mozzarellat ja revitty salaatti, mausta öljyllä ja balsamicolla ja nauti samoin tein.

Wokki kreikkalaishenkeen

Arkistoista löytyi eräskin tällainen postaamaton herkku, johon idean sain Pumpkin Jam -blogista. Alunperin Me Naiset -lehdestä napattu kreikkalainen wokki kuulosti samaan aikaan omituiselta ja superherkulliselta, ja lopputulos oli jotakuinkin pelkästään jälkimmäistä. Resepti meni kyllä oikeastaan ihan kokonaan uusiksi, kun kaapista ei löytynyt sen paremmin porkkanaa, palsternakkaa, appelsiinimehua kuin halloumiakaan, mutta varsin kreikkalaishenkiseksi se silti muodostui.

Halloumin korvasin fetalla (tai no joo, salaattijuustolla, niin kuin lähes aina, mutta termi on mälsä), juurekset paprikalla ja kesäkurpitsalla ja appelsiinimehun sitruunamehulla. Ilman juureksia wokki oli valmistusajaltaan hyvin pikainen, mutta porkkana ja palsternakka olisivat kyllä arvatenkin tuoneet mukaan ripauksen täyttävyyttä ja makeutta. Lisäsinkin omaan versiooni vähän hunajaa. Tätä tulee varmasti tehtyä uudestaankin, kenties vähän enemmän alkuperäistä ohjetta noudattaen. Tässä kuitenkin wokki sellaisena, jollaiseksi kaappieni anti sen muodosti.

Kiitos Marille inspiraatiosta, jälleen kerran!

Kreikkalaishenkinen wokki

1 punainen paprika

1 pieni kesäkurpitsa (tai puolet isommasta)

n. 150 g fetajuustoa

n. 3 rkl oliiviöljyä

1 punasipuli

n. 15 kalamataoliivia

2 rkl soijakastiketta
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria

hunajaa

Paloittele paprika, sipuli ja kesäkurpitsa. Kuumenna pannussa loraus öljyä ja viskaa sekaan vihannekset. Kun ne ovat kypsyneet hetken aikaa, lisää oliivit, soija, hunaja ja sitruunamehu. Lopuksi lisää sekaan vielä paloiteltu feta ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile sellaisenaan vaikka tuoreen leivän kera.

Mitä tänään syötäisiin?

Kun kysymys "Mitä ruokaa haluaisit?" tuottaa joka kerta saman vastauksen, "Aurajuustoparsakaalia!", on kyseistä ruokalajia reiluuden nimissä väsättävä aina silloin tällöin.

Ja kuinka helpolla voikaan saada ihmisen tyytyväiseksi? Kippaamalla vuokaan parsakaalia, aurajuustoa, lirauksen kermaa ja reilusti mustapippuria. Häveliään helppoa ja häpeilemättömän hyvää. Kyllä tätä oikeastaan voisi syödä melkein joka päivä.

Aurajuustoparsakaali

1 parsakaali

n. puoli pakettia aurajuustoa

liraus kermaa (aika pieni määrä riittää, ite kaadan aina liikaa)

mustapippuria

Paloittele parsakaali. Kuumenna kattilassa kiehuvaksi pieni määrä vettä ja höyrytä parsakaaleja kiehuvassa, suolatussa vedessä kannen alla pari minuuttia. Kippaa parsakaalit uunivuokaan, murustele sekaan aurajuusto, lirauta sekaan vähän kermaa estämään kuivuminen ja rapsuttele päälle vielä reilusti mustapippuria. Anna muhia uunissa 200 asteessa sen verran, että parsakaalin nuput alkavat saada hieman väriä ja juusto sulaa, noin puolisen tuntia. Nauti.

Viikunablazea odotellessa

Tiedän, voisin yhtä hyvin vaihtaa blogini nimeksi Pupunruokahommia, sen verran salaattipainotteisia ovat merkinnät viime aikoina olleet. En oikein tiedä minkä tähden salaatteja tulee tehtyä niin usein. Luultavasti ainakin siksi, että niistä tulee lähes poikkeuksetta hyvä olo, siksi, että variaatioita tuntuu olevan loputtomasti ja kenties myös siksi, että ne ovat melko sukkelia valmistaa. Mutta kyllä täällä välillä muutakin syödään, kuten muffinsseja...

Tämä versio salaatista oli kuitenkin ehdottomasti mainitsemisen arvoinen tapaus. Sain idean Pumpkin Jam-Marin salaatista, joka piti sisällään paistettua bataattia, chevreä ja pähkinöitä. Bataatti on yksi suurimmista herkuistani, ja siksi onkin aika kummallista, etten ole sitä vielä koskaan salaatissa käyttänyt.

Chevren sijasta käytin halloumijuustoa ja pähkinöiden asemesta paahdettuja kurpitsansiemeniä, ja olihan vaan hyvää! Tuota Marin hehkuttamaa viikunabalsamicosiirappiakin kävin Stockmannilta tonkimassa, mutta ainakaan täältä Turusta en sellaista löytänyt. Toivon kovasti törmääväni kyseiseen puteliin lähiaikoina, olen siihen koukussa jo etukäteen pelkästään Marin hehkutuksen aiheuttamana!

Bataatti-halloumisalaatti

kahdelle

1 bataatti

pari kourallista kirsikkatomaatteja

1 ruukku hyvää salaattia

½ paketti halloumia

puolet pienestä punasipulista

kurpitsansiemeniä

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

juoksevaa hunajaa

Lohko bataatit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna pannu ja paista oliiviöljyssä bataatit ja hienonnettu punasipuli. Bataattien kypsyessä revi salaatti ja puolita kirsikkatomaatit. Kun bataatit ovat kypsiä, mausta ne suolalla ja pippurilla ja kippaa salaattikulhoon tomaattien ja salaattien sekaan. Viipaloi halloumi ja paista sitä sen verran, että sen pinta saa hieman väriä. Paahda lopuksi pannulla vielä kurpitsansiemenet. Mausta salaatti oliiviöljyllä ja lorauksella juoksevaa hunajaa.

Lehmipoikain salaatti

Pekonia salaattiin, kehottaa Jamie Oliver, ja minä tottelen. Jampan mukaan ainoa salaatti, jota cowboyt suostuvat syömään, on pekoni-parsakaalisalaatti. Vaikka omaan kitaani uppoaa lähes salaatti kuin salaatti, oli tämä lehmipoikasörsseli kastikkeineen kieltämättä aika mehevä herkku.

Resepti on yllättäen sieltä Jamien Americasta.

Pekoni-parsakaalisalaatti

1 iso parsakaali

8 viipaletta (savustettua filee)pekonia

oliiviöljyä

3 tomaattia tai n. 12 kirsikkatomaattia

tuoretta ruohosipulia kukkineen (jätin väliin, mutta aion kylvää lähipäivinä!)

n. 100g pehmeää fetajuustoa

Kastike:

1 valkosipulinkynsi

2 tl dijon-sinappia

6 rkl oliiviöljyä

2 tl valkoviinietikkaa (käytin valkoista balsamicoa)

merisuolaa

mustapippuria

Paloittele parsakaali pieniksi palasiksi, pilko sekaan myös varret. Kuumenna kattilassa tilkka suolattua vettä kiehuvaksi, lisää parsakaalit ja anna niiden kiehua minuutin verran. Valuta ja kuivaa pyyhkeen sisällä.

Leikkaa pekoni pieniksi palasiksi ja paista pannulla pienessä tilkassa oliiviöljyä. (Jamie kehottaa käyttämään pekoneista jäävän rasvan salaatinkastikkeeseen, mikä passaa parhaiten varmaankin siinä tapauksessa, että käytät ihratonta fileepekonia ja oliiviöljyä sen kaverina). Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset ja vatkaa hyvin.

Yhdistä parsakaalit, paloitellut tomaatit ja pekoni. Lisää sekaan pilkottu ruohosipuli tai sen sijasta esimerkiksi kevätsipuli. Kaada sekaan kastike (tai tarjoile erikseen, on aika tujua tavaraa).

Mikäli haluat, voit lisätä sekaan fetaa ja tuoretta chiliä. Itse kaavin sekaan fetapurkin jämät eikä kyllä kaduta. Hyvää!

Kahdella juustolla tasapainoon

Sisko oli kylässä ja juhlistimme elämää muun muassa noutopizzalla ja useammalla purkillisella Ben&Jerrysiä. Ihan järjetöntä tavaraa se jätski! Tutkimustyö parhaimman maun löytämiseksi on vielä pahasti kesken, mutta tällä hetkellä kovinta kamaa on Half Baked. Osaispa mun jäätelökone tehdä samanlaista! Vanhasta Olivia-lehdestä löysin kyllä ohjeen, jossa tehdään erillinen suklainen taikina jätskin sekaan viskeltäväksi. Tarvitseeko sanoa, että aion kokeilla?

Jostain kumman syystä piti pizzan ja jätskin ahmimisen aiheuttamalle ololle hakea vähän tasapainoa, ja niinpä kasasimme siskon kanssa jääkaapin antimista aika hyvän salaatin. Marinoidut mozzarellat ja vesimeloni muodostivat mainion setin, eikä salaatin herkullisuutta kauheasti vähentänyt sekään, että lisäsimme pinoon vielä vähän fetaa. Juu-u, ei salaattia ilman juustoa!

Kahden juuston vesimelonisalaatti

1 ruukku hyvää salaattia

pala vesimelonia (ehkä 1/8 osa kokonaisesta)

1 pieni punasipuli

1 rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja

1 pallo mozzarellaa

vajaa 100 g fetajuustoa

pari lusikallista kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä

Marinadi mozzarellalle:

oliiviöljyä

valkoista balsamicoa

pikkuliru hunajaa

merisuolaa

mustapippuria

valkosipulin kynsi

ripaus chilirouhetta

tuoretta basilikaa

Sekoita marinadin ainekset, paloittele mozzarella ja pane se jääkaappiin marinoitumaan. Pilko tomaatit, vesimeloni ja sipulit, revi salaatti ja asettele ne kulhoon tai isolle lautaselle. Ripottele päälle feta. Paahda siemeniä hetki kuivalla pannulla, ripottele ne salaatin sekaan. Lisää vielä mozzarella ja kaada marinadi koko komeuden päälle. Nauti.

Maaliskuun ruokahaaste vastaanotettu!

Otinpa kerrankin itseäni niskasta kiinni ja tartuin Kädenvääntäjien julkaisemaan maaliskuun ruokahaasteeseen heti siitä luettuani. Haasteen aiheeksi Vääntäjäsiskokset keksivät palsternakan. Kyseinen juures on mielestäni kertakaikkisen herkullinen, mutta silti yllättävän harvinainen vieras keittiössäni, enkä meinannut millään keksiä minkälaisiin palsternakkahommiin alkaisin.

Lopulta sitten sain idean: päätin tehdä palsternakasta röstejä, maustaa ne tuoreella basilikalla ja reilulla kasalla vuohenjuustoa ja tekaista kyytipojaksi jotain hedelmäistä salsaa. Jamie Oliverin tarjosi vastauksen omenasalsan muodossa. (Resepti on hepun järisyttävän loistavasta America -kirjasta, johon olen viime päivinä täysin hullaantunut. Ostin kirjan jo syksyllä Lontoosta, mutta vasta nyt ehdin toden teolla sen kimppuun. Kirjan läpi selattuani mielessä siintelee vain yksi haave - Ameriikan matka. Siitä lisää toinen kerta.)

Palsternakka-vuohenjuustoröstien ja omenasalsan yhdistelmä oli ensipuraisulla aika yllättävä mutta jo toisella haarukallisella täysin hurmaava. Rösteistä tuli mainioita, maistuivat kylminä päivän jääkaapissa pötköteltyään ehkä vielä paremmilta kuin juuri uunista tulleina. Vaikka resepti on helppo, sai röstien väsäämisen kyllä kulumaan aikaa - raastimeni taitaa olla "vähän" tylsä tyyppi, hiki tuli. Oli se sen arvoista kumminkin!

Salsasta vielä sen verran, että siihen kannattaa ehdottomasti käyttää jotain punaista chililaatua, eikä vihreää, kuten minä tein, ja sehän maistui ihan jalapenolta - siis suolaiselta ja tosi miedolta. Kurpitsan- ja pinjansiemenet olivat melkeinpä paras osa salsaa, niitä ei kannata jättää pois!

Pitkien pulinoiden jälkeen reseptit, olkaa hyvä! Salsaohje hitusen muokattuna ja hyvin vapaasti suomennettuna.

Palsternakka-vuohenjuustoröstit

300 g palsternakkaa
250 g porkkanaa
2 keltasipulia
1 kynsi luomuvalkosipulista
2 munaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
n. 150 g vuohenjuustoa

tuoretta basilikaa
mustapippuria
chilijauhetta

Raasta kuoritut palsternakka, porkkana ja sipuli. Lisää sekaan valkosipuli ja ripottele päälle suola, anna sen imeytyä juureksiin. Sekoita kulhossa munat ja vehnäjauho, yhdistä raasteeseen. Lisää sekaan vuohenjuusto ja mausteet, sekoita hyvin.

Muotoile taikinasta paksuhkoja pihvejä. Paista röstejä nopsasti pannulla voissa, molemmin puolin mikäli se onnistuu (itseltäni ei, pihvit eivät pysyneet kasassa, joten paistoin ne vain toiselta puolelta). Paista röstejä 200-asteisessa uunissa niin kauan, että ne alkavat saada pintaansa vähän väriä. Meidän uunilla tähän kului noin 20 minuuttia.

Omenasalsa

1 punainen omena

3 isoa kypsää tomaattia tai kymmenkunta miniluumutomaattia siemenet poistettuna

2 kevätsipulia tai 1 keltasipuli

1 punainen chilipalko, siemenet poistettuna

pieni puska tuoretta korianteria (skippasin tämän röyhkeästi)

1 rkl kurpitsansiemeniä (taisin tuplata määrän)

1 rkl pinjansiemeniä

1 lime

merisuolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Pilko pieniksi omena, tomaatit, sipuli, chili ja korianteri. Iske ne kulhoon. Paahda siemenet kuivalla pannulla niin, että ne poksuvat ja saavat vähän väriä. Lisää ne salsaan limemehun, mausteiden ja rennon oliiviöljyhulauksen kanssa. Sekoita hyvin, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Itse lirautin tässä vaiheessa sekaan vähän juoksevaa hunajaa sekä chilirouhetta, vihreä nössöpalko kun ei tuntunut antavan salsalle kuin suolaisuutta.

Paahtamisen verran parempi salaatti

Kun mauttomat talvitomaatit ja hyökkäävän punasipulin viskaa uuniin oliiviöljyn, yrttien, suolan ja pippurin kera, ja ripottelee sekaan vielä purkillisen fetaa, ei juuri paremmaksi voi salaatti tulla. Nakersimme kyseistä herkkua kahtena iltana peräkkäin, ja jälkimmäistä salaattia varten tein kerrankin ihkaoikean salaatinkastikkeen.

Soosin ohjeen löysin vanhasta Glorian Ruoka & Viinistä (4/09), jossa kyseinen rosmariinikastike tarjoiltiin kesäisen mansikka-cheddarsalaatin kera. Hyvin se sopi tämän talvisen fetasalaatinkin päällekin (vaikka unohdin ohjeen mukaisesti keittää kastikkeen). Pitäisi ehdottomasti tehdä useammin salaatinkastikkeita!

Uunipaahdettu fetasalaatti

kahdelle

150-200 g fetajuustoa

rasia kirsikkatomaatteja

1 punasipuli

1 pieni valkosipulinkynsi

iso läjä ruukkujääsalaattia tai muuta hyvää, rapeaa tavaraa

auringonkukansiemeniä

oliiviöljyä

mustapippuria

merisuolaa

pikku liraus juoksevaa hunajaa

basilikaa tai jotain muuta yrttiä

Pilko feta palasiksi, leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja pilko punasipuli. Levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Roiskuttele päälle reilusti oliiviöljyä ja purista sekaan valkosipuli, mausta. Paahda uunissa 225 asteessa niin kauan, että fetat sulavat hieman. Paahda kuivalla pannulla kourallinen auringonkukansiemeniä. Revi salaatti, asettele se kulhoon ja kasaa päälle paahdetut kasvikset, feta ja auringonkukansiemenet.

Rosmariinikastike

(n. 1 dl valmista kastiketta)

3 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl rosmariinia (käytin kuivattua)

ripaus merisuolahiutaleita

1 tl rouhittua roseepippuria (käytin mustapippuria)

½ dl hyvälaatuista oliiviöljyä

Mittaa etikka, hunaja ja rosmariini kattilaan. Keitä keskilämmöllä pari minuuttia, jotta rosmariini luovuttaa makua. Mausta suolalla ja roseepippurilla. Lisää öljy kastikkeeseen.

Pizzaa kupuun, vaikka palaneena!

Perjantai-illan ateriaa pähkäillessäni tuli pitkästä aikaa mieleeni pizza. Vaikka mainiot tefloniset pizzapannuni odottelevat tällä hetkellä muuttoa jossain banaanilaatikon pohjalla, ryhdyin pizzan paistoon. Paistoin pizzan alalämmöllä 250 asteessa ja niin vain pääsi käymään, että pohja hieman kärähti. Syytän tapahtuneesta tuota hullua uunia, jonka käyttäytyminen on täysin ennalta-arvaamatonta. Liesikin on kerran kutosella minuutin oltuaan iskenyt lieskaa, niin että kyllä tuo edessä häämöttävä keittiön- ja kodinvaihto kieltämättä lämmittää mieltä.

Vaikka pohja kärventyikin vähän liian rapeaksi, ei täytteistössä ollut moitittavaa. Pizza sai päälleen kolmea eri juustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, kesäkurpitsaviipaleita ja tuoretta rucolaa. Itsetehtyä pizzaa pitäis kyllä ehkä saada vähintään kerran viikossa!

Kolmen juuston kesäkurpitsapizza

(kahdelle)

puolikas annos pizzataikinaa

puolikas annos tomaattikastiketta

n. 2 dl juustoraastetta

n. 100 g chevreä

aurajuustoa maun mukaan

n. 100 g aurinkokuivattuja tomaatteja

kymmenkunta kesäkurpitsaviipaletta

rucolaa

Lorauta kattilan pohjalle öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää sekaan tomaatit, anna porista hiljalleen ja ryhdy maustamaan. Maustamisen seassa maistele ja tee kastikkeesta niin hyvää, että sitä voisi syödä pelkältään. Anna hautua hiljaisella lämmöllä niin kauan kuin on aikaa.

Sekoita kulhossa keskenään suola ja jauhot. Tee jauhokasaan pieni kuoppa ja kaada sinne keskenään hyvin sekoitetut sokeri, hiiva ja tarpeeksi lämmin vesi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, lirauta tilkka öljyä sekana ja ala vaivata möykkyä. Jatka kymmenisen minuuttia ja jätä taikinapallo sitten nousemaan esimerkiksi vesihauteeseen. Taikinan noustua (varttikin riittää) kaulitse se uunipellin kokoiseksi, hyvin ohueksi levyksi.

Levitä pohjan päälle tomaattikastike. Ripottele sitten juustoraaste ja lisää muut täytteet sen päälle. Paista pizzaa alalämmöllä 250-asteissa uunissa vajaat kymmenen minuuttia.

Herkullisia jämälohihommia

Kun se puolen kilon lohiköntti sieltä pakkasesta tuli kerta burgereita varten sulatettua ja paistettua, oli valmiiksi paistettua kalaa hampurilaisten jälkeen jäljellä vielä aika kasa. Siinä päivän lounasta pohtiessani keksin tyhjentää kaapin kaikesta sinne kerääntyneestä ja sain lopulta aikaiseksi tosi kelvon munakkaan, tai omeletin, tai minkä lie. Täyttävän ja herkullisen kummiski!

Lohi-avokadomunakas

yhdelle nälässä riutuvalle

3 vapaata tai luomua munaa

loraus kermaa

loraus vettä

1 iso valkosipulinkynsi

voita

n. 100 g paistettua lohifileetä

puolikas avokado

läjä aurinkokuivattuja tomaatteja

ripaus (oikeesti läjä) aurajuustoa

mustapippuria

suolaa

Riko munien rakenne kulhossa ja lisää sekä loraus kerma että loraus vettä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla voita (tai öljyä), purista sekaan valkosipulinkynsi ja kuullota hetki. Lisää päälle munakasmassa, pidä levy keskilämmöllä ja anna munakkaan hyytyä hetki. Munakkaan ollessa melkein valmis lisää päälle täytteet ja anna muhia vielä hetki. Kippaa munakas kauniiksi mössöläjäksi lautaselle, mausta vielä tarvittaessa ja vetele parempiin suihin!

Lohi vain ei ottanut loppuakseen vielä munakkaastakaan suoriuduttaan, joten tyhjensin seuraavana päivänä loputkin jääkaapista ja kasasin aineksista ylläripyllärinä lohi-avokadosalaatin. Kyllä sitten olikin hyviä rasvoja kiskottu seuraavan parin viikon edestäkin!

Lohi-avokadosalaatti

n. 100 g paistettua lohta

puolikas avokado

puoli rasiaa kirsikkatomaatteja

rapeaa salaattia

aurajuustoa

Paloittele lohi, avokado ja tomaatin, revi salaatti, ripottele päälle aurajuustoa. Lorauttele sekaan vielä oliiviöljyä ja balsamicosiirappia. Vedä huiviin.

Lohta purkerissa

Hampurilaiset ovat hieno keksintö. Parhaita ne ovat useimmiten kotitekoisina, rukiisina ja juustoisina. Pakkasesta löytyneen lohifileen kohtaloksi koitui päästä aurajuuston ja parin muun kaverin kanssa ruisleipäviipaleiden väliin. Ja hyvää oli!

Burgereita silmällä pitäen yritin jälleen kerran tehdä majoneesia siinä jälleen kerran onnistumatta. Viime kerrasta "viisastuneena" käytin oliiviöljyn sijasta rypsiöljyä, luomua neitsyt-sellaista, ja siinäpä kai se syy sille järjettömän pahan makuiselle tuotokselle lieneekin. Siis rypsiöljyn neitsyydessä! Muistin sen olevan hyvänmakuista, mutta olin syvästi väärässä. Kolmas kerta ja ihan vaan tavallinen rypsiöljy ehkä toden sanoo? Tällä kertaa olin onneksi pitkänäköinen ja varasin kaappiin purkillisen kruunumajoneesia, jonka sitten maustoin parilla valkosipulinkynnellä ja roiskautuksella chilijauhetta. Hyvä niin!

Lohi-auraburgerit

kahdelle

4 ruispalaa (käytin Leipomo Rosten täysrukiisia paloja, hyviä!)

n. 200 g lohifileetä

pari rapeaa salaatinlehteä

1 tomaatti

½ punasipuli

aurajuustoa ihan vaan maun mukaan

paahdettua sipulirouhetta

n. 1 dl kruunumajoneesia

2 kynttä valkosipulia

chilijauhetta

luomuketsuppia (Lidlistä ja halvalla)

Aloita suolaamalla lohi. Leikkaa fileestä hampurilaisenmentäviä palasia ja paista ne pannulla voissa tai vastaavassa. Pistä paistetut lohet folion alle pitämään lämpöä. Mausta majoneesi, leikkaa sipuli ja tomaatti renkaiksi. Paahda ruisleivät ja täytä viipaleella lohta, lisää sekaan muita täytteitä makusi mukaan. Nauti hetikohta!

Salaattia, salaatista

Ruokafanaatikkona on kohtalaisen typerää aloittaa lause sanoin: "Parasta, mitä suuhunsa voi laittaa, on...", mutta teen sen silti. Parasta, mitä suuhunsa voi laittaa, on salaatti. Hyvä salaatti. Salaatti, jossa on juustoa, pähkinöitä, juustoa, pähkinöitä, salaattia, juustoa ja kastike.

Erityisen hienoa salaateissa on se, että on olemassa suurinpiirtein loputtomasti asioita, joita salaattiin voi laittaa. Siis käytännössä mitä tahansa. Ja kun vain muistaa täyttää puolet salaattikulhosta itse salaatilla ja muilla kasveilla, voi toisen puolikkaan kasata melkein pelkästä juustosta, eikä lopputuloksena silti ole ähkyä. Huonojen eli hitaiden hiilarien kanssa riitelevä kroppani pitää erityisen paljon juuri sellaisista salaateista, joissa kivojen hiilarien kaverina on läjäpäin proteiinia ja no, rasvaa.

Juustojen suhteen olen ehkä vähän jumissa, siis sillä tavoin, etten juuri nyt osaa kuvitella hyvää salaattia, jossa ei olisi juustoa. Yksi lempisalaateistani, caesar-salaatti kanalla on sekin terästetty parmesaanilastuilla, vaikkei juusto siinä pääosassa olekaan. Salaattipohjien kanssa on niin ikään havaittavissa pientä paikallaan polkemista, sillä en muista, milloin olisin käyttänyt salaattina mitään muuta kuin rapeaa ruukkujääsalaattia tai korkeintaan tammenlehvää. Hyvät neuvot tarpeen!

Tällä kertaa salaattiannoksen kasaaminen lähti käyntiin paistetusta halloumista, jonka suolaisuudelle valkkasin tasapainoksi cantaloupemeloonia. Pakolliseksi sipuliksi valitsin hopeasipulia, joka oli luulojeni vastaisesti yllättävän väkevää tavaraa. Tuntuu, että varsinkin tähän aikaan vuodesta on lähes mahdotonta löytää sipulia, joka kelpaisi syötäväksi raakana. Punasipulit maistuvat lähinnä chililtä, salottisipuleista puhumattakaan, tavallinen taas on jotenkin tylsää eikä hopeaisiinkaan näemmä voi luottaa. Muistelen kaiholla taannoista Toscanan reissua ja siellä ahmittuja punasipuleja, jotka olivat makeampia kuin suomalaiset mansikat. Luulen, että ratkaisu sipulidilemmaan saattaisi löytyä kauppahallin luomusipuliosastolta, aion testata.

Lisäsin salaattiin vielä paahdettuja pinjansiemeniä ja avokaadoa täyttävyyttä tuomaan, ja päälle lorauttelin jumituskastiketta eli sitruunabalsamicosiirappia. Kielen vievää herkkua, pikku miinus sipulista. Nam silti!



Halloumi-meloonisalaatti
kahdelle

puoli pakettia halloumijuustoa
ruukku hyvää salaattia
rasia kirsikkatomaatteja
1/4 cantaloupemeloonia
1 avokado
1 luomuhopeasipuli
kourallinen pinjansiemeniä
balsamicosiirappia
oliiviöljyä

Paloittele melooni, avokado, sipuli ja tomaatit, revi salaatti kulhoon ja lisää paloitellut ainekset päälle. Viipaloi halloumijuusto ja paista sitä pannulla pienessä tilkassa öljyä (neitsytkookosöljy olis tähän tarkotukseen se ainoa ja oikea). Paahda samaan aikaan toisella, kuivalla pannulla pinjansiemeniä niin, että ne saavat rusehtavan pinnan. Kasaa juustot ja siemenet päällimmäisiksi, lorauta sekaan oliiviöljyä ja balsamicosiirappia. Nauti.

Hämmentävä cheddar

Ostin viikonloppuna puolen kilon edestä makeita paprikoita, ja niitä siinä pöydällä tuijotellessani keksin rukata paprikoista suolaisen piirakan. Ostin palasen aitoa cheddar-juustoa, ladoin kitaani vuoron perään palasia juustosta ja paprikasta, ja uskoin löytäneeni toisilleen tarkoitetut sielunkumppanit. Niinpä latasinkin piiraan täyteen kahta edellä mainittua, ripottelin sekaan vähän sipulia, täytin kerma-munaseoksella ja läiskäytin komeuden uuniin kypsymään.

Uunista tullut piiras tuoksui taivaalliselta ja maistui, no, ihan hyvältä. Olin vain unohtanut täytteestä kokonaan suolan. Hämmentävää oli kuitenkin se, että jostain kumman syystä muutoin kovin voimakas cheddar oli uunissa menettänyt melkein kokonaan makunsa. Mälsä homma. Ihan hirveästi en cheddaria kyllä piiraaseen laittanut, ja lisäsinkin alla olevaan ohjeeseen juuston määrää melko reilusti.

Cheddarin ja paprikan liitto on kaikesta huolimatta aika toimiva, kannatan!




Paprika-cheddarpiiras

Pohja:
200 g jauhoja
loraus kylmää vettä
75 g voita
1 rkl ranskankermaa

Täyte:
150-200 g cheddar-raastetta
1-2 makeaa punaista paprikaa koosta riippuen
puolikas keltasipuli
2 munaa
1,5 dl ranskankermaa
1 rkl kuohukermaa
mustapippuria
chiliä
loraus hunajaa
suolaa
reilusti paprikajauhetta

Valmista pohja nyppimällä rasva jauhoihin. Lisää sekaan pieni loraus
vettä ja ranskankerma. Sekoita tasaiseksi ja laita hetkesi jääkaappiin.

Pilko paprika ja sipuli pieniksi. Raasta juusto. Sekoita keskenään ranskan-
kerma, munat ja mausteet, lisää pieni loraus kerma jos täyte tuntuu
liian paksulta.

Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele päälle kolmannes
cheddar-raasteesta. Lisää paprikat ja sipulit ja seuraava kolmannes
juustosta. Kaada päälle kerma-munaseos, ripottele pinnalle vielä loput
juustosta ja pari paprikarengasta koristeeksi.

Paista piirasta 200 asteessa 30-40 minuuttia niin, että se on hieman
ruskettunut pinnalta. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä vähän ennen tarjoilua.
Piiraan kanssa vetelimme nassuun neitsytchiliöljyllä maustettua tomaattisalaattia.

Erittäin myöhäinen salaattilounas

Taas teki mieli salaattia! Jääkaapista löytyneet mozzarella ja aurinkokuivatut tomaatit saivat seurakseen tonnikalaa, kirsikkatomaatteja, punasipulia ja jääsalaattia. Mozzarellojen marinoimisen eteen nähty pikkuruinen vaiva kannatti, salaatti oli kovin herkullista eikä kaivannut mitään kastiketta seurakseen. Kovin kuvauksellisia nuo maustuneet mozzarellat eivät kyllä olleet. Semmosta. Nyt peiton alle jättipakkasen aiheuttamaa puutalokylmyyttä pakoon!




Marinoidun mozzarellan salaatti

ruukkujääsalaattia
rasia kirsikkatomaatteja
pieni punasipuli
aurinkokuivattuja tomaatteja
purkki tonnikalaa öljyssä
mozzarellaa

Marinadi mozzarellalle:

oliiviöljyä
kuivattua basilikaa
kuivattua rosmariinia
chilijauhetta
hunajaa
merisuolaa
mustapippuria
valkosipulijauhetta
balsamicoviinietikkaa

Lorautu paloiteltujen mozzarellojen päälle reilusti oliiviöljyä. Ripottele sekaan mausteet ja sekoita. Itse lisäsin sekaan vielä kylmäpuristettua, chilillä maustettua rypsiöljyä ja yrttiviinietikkaa. Anna mozzarellan marinoitua puolisen tuntia. Paloitte sillä aikaa muut salaatin ainekset, sekoita keskenään ja lisää mozzarella.