Ruusukaalimuhennus

Hyvää ruusukaaliviikkoa! Mikä ihana tekosyy vetää ruusuiset överit! Ruusukaali on aivan mahtava juttu. Lehtikaalin ja keräkaalin ohella. Kaalit ylipäätään ovat parasta mitä tiedän. Ruusukaali eroaa muista kaaleista tietysti söpöydellään. Ihanat, vihreät syyspallerot!

Jos et ole vielä päässyt sisälle ruusukaalin maailmaan ja ehkä hiukan vierastat sen makua, voin vannoa, että seuraavalla reseptillä olet samantien koukussa. Mikään ei voi mennä pieleen, sillä reseptin ainesosalista koostuu valkosipulista, sitruunasta, kermasta, pekonista ja voista. Lihattomiin tarpeisiin pekonin voi jättää pois, herkku toimii ilmankin tosi hyvin. Resepti on oikeastaan paranneltu mukaelma vuosia sitten julkaisemastani ruusukaalisörsselistä.

Yksi tykkää ruusukaalista eniten paahdettuna, toinen kermassa muhitettuna. Tässä reseptissä yhdistyvät sekä paahtaminen että muhentaminen. Täydellistä ruokaa lusikoitavaksi sohvan nurkassa.

Ruusukaalimuhennos
(kahdelle runsaaksi lisukkeeksi tai yhdelle hyvin nälkäiselle pääatriaksi)

voita
400-500 g ruusukaalia
1/2 pakettia pekonia
2 valkosipulinkynttä
loraus sitruunamehua
1-1,5 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

Leikkaa ruusukaaleista kannat pois ja puolita ne. Isommat voit panna neljään osaan. Murskaa valkosipuli. Paista pekonit (pinnoitetussa) kattilassa. Lisää hiukan voita. Paahda ruusukaaleja ja valkosipulia voissa keskilämmöllä hyvä tovi. Kun ne ovat saaneet hiukan väriä pintaansa, lorauta sekaan kermaa sen verran, että ruusukaalit eivät ihan peity. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna muhia matalalla lämmöllä kannen alla niin kauan, että ruusukaalit ovat muuttuneet ihan pehmeiksi. Lisää kermaa tarvittaessa, tarkista maku. Mitä kauemmin muhivat, sen parempi. Nauti suoraan kattilasta.

Syysruokaa: intialaista tomaatti-cashewkastiketta ja valkosipulisia naanleipiä

Intialainen ruoka on yksi ikisuosikeistani. Mikään ei lämmitä niin kuin tomaattinen, tuhdisti maustettu soossi, johon saa dippailla uunituoretta naanleipää. Intialaisen ruoan tekeminen on helppoa ja siksi tietysti olenkin hommasta erityisen innostunut.

Teimme taannoin kesälomareissulla Yllästunturin kupeessa kaverin lempparia, intialaista tomaattisoossia ja naanleipää. Resepti oli napattu mainiosta Potluck by one -blogista. Jäimme kerrasta koukkuun ja sen jälkeen olen keitellyt hiukan sovellettuja ja yhdisteltyjä versioita erilaisista intialaisista tomaattikastikkeista.

Lemppariksi on muodostunut shahi paneerin kaltainen keitos, joka tehdään tuoreista tomaateista ja cashewmaidosta, maustetaan perinteistä shahi paneeria runsaammin ja jossa paneer-juuston tilalla on leipäjuustoa. Naanleipä paistetaan uunissa tulikuumalla valurautapannulla ja loppuvaiheessa päälle ripotellaan juustoraastetta ja valkosipulia. Kimmokkeena turkulaisen Delhi Darbarin ihanat juusto- ja valkosipulinaanleivät. Vaikka reseptin ainesosalista on pitkä, resepti on tosi vaivaton. Ja superherkullinen.

Sinänsä kummallista, ettei näitä jumalaisia, mausteisia ja lämmittäviä sörsseleitä ole alun alkaen keksitty Suomessa. Ovat nimittäin juuri oikeanlaista pöperöä siihen yhteen pitkään vuodenaikaan, joka täällä melkein vuoden ympäri vallitsee.

Intilainen tomaatti-cashewsoossi

2 tl korianterin siemeniä
2 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl paprikajauhetta
1 tl garam masalaa
2 tl tulista curryjauhetta
1 tl kurkumaa
suolaa
sokeria
1 iso sipuli
2 kynttä valkosipulia
pieni pala raastettua inkivääriä

3 tomaattia
1 dl cashewpähkinöitä
2 dl maitoa
1 dl maustamatonta jogurttia
200 g leipäjuustoa
voita
tuoretta korianteria

Pane cashewpähkinät liottumaan maitoon. Kuumenna kattolassa loraus öljyä. Paahda mausteet suolaa, sokeria ja inkivääriä lukuunottamatta kuumassa öljyssä. Lisää sitten sipuli ja valkosipuli, kuullota. Lisää paloitellut tomaatit ja annan niiden pehmitä ja muhia tovi. Raasta sekaan inkivääri. Surauta cashewmaito sileäksi blenderissä tai sauvasekoittimella ja kaada keitokseen. Lisää myös jogurtti. Anna soossin muhia hiljaisella lämmöllä kannen alla ja tarkista välillä maku.

Paista leipäjuusto suupalasina kahdessa erässä paistinpannulla. Pane sivuun odottamaan ja lisää soossiin hiukan ennen tarjoilua. Ripottele tuoretta korianteria valmiin ruoan päälle.

Resepti yhdistelmä näistä: Potluck by one ja Pippurimylly

Valkosipuli-juusto-naanleivät

50 g voita
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa
1 tl kuivahiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja

päälle:
1 dl juustoraastetta
2 valkosipulinkynttä murskattuna
voita

Lämmitä maito ja jogurtti kädenlämpöisiksi. Liota hiiva sekaan. Lisää sokeri ja suola. Lisää jauhot ja sekoita mutta vältä vaivaamasta. Sulata voi ja lisää sekaan. Anna kohota puolisen tuntia.

Lämmitä uuni 275-asteiseksi ja pane valurautapannu tai uunipelti valmiiksi lämpeämään. Jaa taikina noin kuuteen osaan ja kauli osaset noin 3 millin paksuisiksi pitkulaisiksi soikioiksi. Ota pannu uunista, pane leipä siihen ja tyrkkää uuniin pariksi minuutiksi. Lisää juusto ja valkosipuli ja pane vielä paistumaan sen verran, että leipä alkaa saada hiukan ruskeita kohtia pintaansa. Sivele kuumat leivät voilla ja tarjoile heti kera tomaattisoossin.

Resepti mukaelma täältä: Avaruusasema

Syyskaalia ja karamellisoitua sipulia

Mistä tietää, että on tullut syksy? Siitä, että keräkaalista tekee coleslaw'n sijasta mieli kokata vanhaa kunnon kaalilaatikkoa. Ja niinpähän tein.

Kaalilaatikko on ihan parasta ruokaa. Täyttävää, lämmittävää, edullista ja terveellistä. Tällä kertaa tein kaalilaatikon minimalistiseen henkeen kaalista, sipulista ja jauhetusta naudanpaistista. Nyt jo eläkkeelle jäänyt lihakauppiaani kyllä aina käski tekemään kaalilaatikon possusta tai possun ja naudan sekoituksesta, ja oli siinä ihan oikeassa. Kaali tarvitsee pehmitäkseen ja maustuakseen rasvaa. Naudanpaistista tehty loota on kuitenkin sekin oikein herkullinen, kunhan ei voissa nuukaile. 

Tämän kaalilaatikon salaisuus on karamellisoitu punasipuli. Pari kolme pientä voin ja ruokosokerin kanssa muhitettua punasipulia antavat kaalilootaan todella herkullisen säväyksen. Laatikko on sitä parempi, mitä kauemmin ja matalammalla lämmöllä annat sen muhia uunissa. Odotus on vaivan arvoista!

Kaalilaatikko karamellisoidulla sipulilla

(iso uunivuoallinen, kuudelle)

1 keskikokoinen keräkaali

n. 400 g hyvää jauhelihaa 

3 valkosipulinkynttä

3 pientä luomupunasipulia

ruokosokeria

voita (vuoan voiteluun, punasipulin paistamiseen ja nokareiksi laatikon päälle)

2 dl kermaa

3 dl luomukasvislientä

reilusti hyvää suolaa

lorauksittain siirappia

mustapippuria

meiramia

ripaus chiliä

Leikkaa kaali siivuiksi tai pienemmiksi palasiksi ja pane kattilassa veteen kiehumaan. Paista voissa valkosipuli ja liha, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lihat valmiiksi uunivuokaan. Pilko pannulle punasipulit, lisää voinokare ja ripauksittain sokeria. Anna pehmitä miedolla lämmöllä niin, että sokeri sulaa ja imeytyy sipuliin. Lisää lopuksi vähän suolaa.

Valuta pehminnyt kaali lävikössä ja lisää vuokaan. Nostele sekaisin lihan kanssa, lisää vielä sipulit. Mausta vielä suolaripauksella (iso määrä kaalia kaipaa yllättävän paljon suolaa). Kaada lopuksi sekaan kerma ja kasvisliemi, siirappi sekä meirami. Sekoita. Tipauta pinnalle voinokareita. Paista 150 asteisessa uunissa n. puolitoista tuntia. Vahdi ruoan pintaa, lisää tarvittaessa folio tai alenna lämpöä. Lisää nestettä tarvittaessa. Jos haluat pintaan kunnon väriä, nosta lopuksi lämpö hetkeksi 200 asteeseen. 

Nauti sellaisenaan tai puolukkahillon kera.

Ps. Ruokahommia tarvitsee äänesi Alpro-kisassa! Äänestä tästä! 

Mantelia kerrakseen.

Alpro haastoi blogirinkiläiset mukaan reseptikilpailuun, jonka ytimessä ovat erilaiset kasvipohjaiset maidot. Minä sain näppeihini purkillisen mantelimaitoa, mikä passasi varsin mainiosti kaltaiselleni mantelinrakastajalle.

Ennestään minulle vieras mantelimaito päätyi lautaselle herkullisen syysjälkkärin muodossa. Torikojusta mukaan napatut tuoreet puolukat ja manteli ovat nimittäin ihan pettämätön aisapari, ja päätinkin leipoa pöytään puolukkapiirakan. Puolukkapiirakasta tuli mantelijauhojen ansiosta pähkinäisen aromikasta ja pehmeän muhjuista. Mantelin maku leivonnaisissa on ehkä parasta mitä tiedän.

Kirpeät puolukat kaipasivat rinnalleen jotain makeaa. Mantelimaidosta pyöräytin vaniljakastikkeen piiraan päälle kipattavaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin manteli ja vanilja toisiinsa passasivat. Superhyvin.

Tehkääs tätä! Ja äänestäkää parasta reseptiä, esimerkiksi puolukkapiirasta manteli-vaniljakastikkeella, täältä!

Mantelinen puolukkapiiras

125 g voita
4 kananmunaa
2 dl ruokosokeria
2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl mantelijauhetta
1 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus vaniljajauhetta
n. 1 l puolukoita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekaan jogurtti ja kuivat aineet, sekoita hyvin. Lisää sulatettu rasva. Levitä uunipannulle tai -vuokaan leivinpaperi ja kippaa taikina pellille. Ripottele puolukat päälle. Paista 200 asteessa kunnes taikina on kypsää, noin 20 minuuttia. Piirakka saa jäädä pehmeän muhjuiseksi!

Manteli-vaniljakastike

4 dl Alpro-mantelijuomaa
1 kananmuna
1/2 dl ruokosokeria
2 rkl maissitärkkelystä
2 rkl voita
vaniljajauhetta
vaniljasokeria

Sekoita kananmuna, mantelimaito ja maissitärkkelys huolellisesti vispilällä kattilassa. Kuumenna seos kiehuvaksi, sekoita koko ajan ettei seos pala pohjaan. Anna porista ihan hetken, jotta kastike paksuuntuu. Lisää sokeri, mausteet ja voi, maistele. Tarjoa jäähtyneen puolukkapiirakan kanssa.

Yhteistyössä Alpro. 

Persikka-vadelmaa syksyyn

Reseptien jakaminen on kyllä parasta mahdollista ilosanomaa ja käännyttämistä. Kenties jopa ainoa hyväksyttävä käännyttämisen muoto. Ihan paras tunne syntyy, kun on on syönyt jotain tosi hyvää, töräyttänyt reseptin blogin kautta muiden silmille ja saanut ehkä edes yhden ihmisen kokemaan saman herkullisen elämyksen.

Arvanette siis, että näin syyskuun alkajaisiksi suosittelen jotain ihan erityisen hyvää. Joskus tuossa kesemmällä kävelin kaupassa ja pysähdyin ihan erityisen ihanan tuoksun huumaannuttamana persikkahyllylle. Harvoin täällä pohjolassa tulee törmättyä juuri niin sopivan kypsiin ja mehukkaisiin persikoihin kuin tuolloin. Oli suorastaan pakon sanelemaa napata muutama sellainen ostoskoriin.

Mietin tovin, mitä niistä tekisin, kunnes mieleeni muistui aiemmin leipomani, mantelipohjainen raparperi-toscapiirakka. Persikat pääsivät raparperin tilalle piirakan täytteeksi ja saivat keralleen kourallisen vadelmia. Persikan ja vadelman maut sopivat yhteen tosi hyvin sekä keskenään että makean toscakuoren alle. Syntyi syysversio raparperitoscapommista.

Taju lähtee!

Persikka-vadelmapiiras toscakuorrutteella

150 g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
½ dl vehnäjauhoja (tai 1/2 dl mantelijauhetta ja 1 rkl psylliumia)
1 tl leivinjauhetta
kaksi persikkaa ja n. 100-150 g vadelmia

toscakuorrutus:
75 g voita
1-2 dl mantelilastuja
1 dl ruskeaa sokeria
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla. Voitele vuoka (halkaisija 22 cm). Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita joukkoon kananmunat, ranskankerma sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan. Kypsennä noin 20 minuuttia alimmalla ritilätasolla.

Levitä raparperit pinnalle ja kypsennä 10 minuuttia. Kiehauta toscaseos ja levitä se kakun päälle. Nosta vuoka uunin keskitasolle tai hiukan ylemmäksi ja kypsennä vielä noin 10 minuuttia eli kunnes pinta saa kauniin värin. Jos kuorrutus ei tunnu saavan väriä, kytke vain ylälämpö päälle 3–5 minuutiksi. Tarjoa jäähtyneenä.